Refluksia lopettamisen jälkeen?

Onko kokemuksia lopettamisen seurauksena alkaneesta refluksivaivasta ja/tai närästyksestä?

Lopetin Champixilla, mutta söin sitä vain 4 viikkoa. Herättikö Champix refluksivaivan? (tosin yhdelle tutulle lopettajalle tuli sama vaiva vaikka lopetti ihan luomuna) Vai olisiko syynä lopettamisen mukana tullut painonnousu? Vai se että elimistö on vain edelleen ihan järkyttynyt? Eniten kiinnostaa meneekö tää ohi... Nyt 6 kk lopettamisesta eikä refluksioireet ota loppuakseen.
«1

Viestejä yhteensä

  • Kyllä vain, etenkin aamuisin on jolloinkin semmosta lima tms. Yskää. Toki närästystä olijo ennen lopetusta.
  • editoi joulukuu 2019

    Kipax. 6 kuukautta refluksia on aika pitkä aika ollakseen vain seurausta tupakoinnin lopettamisesta. Oot varmaan kuitenkin kokeillut pidemmän jakson happosalpaajia tossa kuuden kuukauden aikana?

    En sano, että sulla on näin (ja toivon, että ei ole sillä refluksia ei toivo kenellekään), mutta itse aloin vasta tupakoinnin lopettaessani ja refluksia enemmän ymmärtäessäni tajumaan, että mulla oli ollut tiettyjä oireita vielä tupakoidessani, joskaan ei lähellekään niin pahana. Tupakoija tottuu siihen omaan puolinaiseen fiilikseensä ja ajattelee esim., että jahas rööki taas muistuttelee sivuvaikutuksistaan ym hirsipuuhuumoria. Eron tajuaa vasta lopetettuaan.

    Mulla paheni refluksioireet huomattavasti ekan 1 1/2 kuukauden aikana viimeisestä tupakasta vaikka oli happosalpaajatkin myöhemmin käytössä. Ensimmäinen parempi jakso alko siitä, kun sain tähystyksen kautta varmuuden siitä, että kyse oli nimenomaan refluksista eikä mistään pahemmasta.

    Omalla kohdalla stressi pahentaa edelleen pitkään jatkuessaan merkittävästi oireita ja silloin myös lääkkeet tehoaa huonommin. Paradoksin täydentää se, että myös lääkkeet alkaa närästämään jos niitä joutuu syömään pidempään, eli pakko vain katkaista väliin ja kärsiä hieman päivä tai pari niin alkaa taas helpottamaan. Mitä vähemmän refluksia pystyy olemaan miettimättä, sen paremmin menee joskin homma menee myös niin, että sillon kun refluksi päättää muistuttaa mua itsestään niin sitä ei ennaltaehkäise mitkään poppakonsti eikä fiksut elämäntavat. Osa kuitenkin selviää huomattavasti vähemmälläkin eli kaikki ollaan sen suhteen erilaisia.

    Hyviä vuoden viimeisiä päiviä ja onnea uudelle vuodelle.

  • Quit1018, hyvää pohdintaa - kiitos! Täytyy sanoa että jos jotain refluksioireita oli vielä tupakoidessani, ne olivat sitten niin lieviä etten niitä huomannut. Närästyksestäkään en tiennyt mitä se edes on (en ole ihan varma tiedänkö vieläkään, mutta ruokatorvi tuntui kuin raadellulta pian lopettamisen jälkeen, mutta se onneksi meni ohi muutamissa viikoissa).

    Kokeilin syödä Somacia 2 viikkoa, ja ihan kuurin viimeisinä päivinä olo olikin parempi. Kun lopetin sen, oireet palasivat yhtä pahoina kuin olivat pahimmillaan mutta menivät parissa päivässä oikeastaan kokonaan ohi. Nyttemmin olo on enimmäkseen lähes normaali, mutta välillä huono olo vielä vähän vaivaa, mutta onneksi lievempänä. Hirvittävät happohyökkäykset eivät enää herätä öisin. Veikkaan että kun saisin tätä noussutta painoa pois, voisi olo helpottaa entisestään. Tähystystä välttelen viimeiseen asti - enemmän se aiheuttaa stressiä kuin happokylvyissä karrelle palaneet äänihuulet :)

  • Hyvä.

    Mulle närästys on teettäny yhden yön yli kestäneen käynnin sydäntarkkailuun ja yhden ambulanssikäynnin kun rintaa on alkanu polttelemaan. Molemmilla kerroilla närästystä, mutta sellasta, että en oikein sillä tiedolla uskaltanut jättää tutkimatta. Nolottihan se jälkeenpäin, mutta se mikä ei tapa, vahvistaa. Jos yöt tuntuu vielä jossain kohtaa hankalilta niin kasaa patjan alle kirjoja (tyynyt ei auta) tai muuta jolla saat sängyn päätyä n. 10 cm ylöspäin. Omalla kohdalla toi vinkki rauhotti yöt.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi joulukuu 2019
    Moottorisänkyä suositellaan refluksista kärsiville. Tosin tuttavani, jo 6-kymppinen nainen meni lopulta leikkaukseen, ei ollut ees ylipainoa. Samoin kummityttäreni leikattiin.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi joulukuu 2019

    Huh! Ihan turha nolostella Quit1018 - parempi tehdä "turha" reissu kuin olla reagoimatta ja sitten huomata liian myöhään että olikin tosi kyseessä!

    Joo olen laittanut kakkosneloset sängynjalkojen alle että sain pääpuolen edes vähän koholleen, ja ainakin olen nukkunut paljon paremmin sen jälkeen! Kamalinta oli herätä siihen että oli vatsahappoa kurkku täynnä niin että ei uskaltanut hengittää sisäänpäin ettei se kaikki mene keuhkoihin! Onneksi niitä kohtauksia ei ole nyt enää tullut, mutta huono olo välillä ylävatsassa syömisen tai syömättömyyden jälkeen. Ilmeisesti kaikki hyvä on kielletty: kahvi, sitrushedelmät, suklaa, mausteiset ruoat, ruisleipä... Koetan olla syömättä myöhään illalla ja se on vähän auttanut noita öitä myös.

    Elättelen toiveita että tämä vielä menee ohi, joten en rupea sairaaksi ihan vielä! Ensimmäisen vuoden elimistö on kuitenkin muutenkin sekaisin, joten jospa tämäkin asia asettuisi takaisin normaaliin!

  • Toi on oikein. Itekin oon pyrkiny oleen mahdollisimman positiivinen vaikka huumorintajua on joutunukin hetkittäin venyttään. Huonot kaudet on asia erikseen, mutta esim. nyt jouluna pysty syömään ja oleen normaalisti eikä oikeastaan tarvinnu kieltäytyä mistään. Älytöntä mässäilyäja just ennen nukkumaanmenoa syömistä kun välttää niin kaikki menee hyvin. Kunhan opin tunteen stressin merkit paremmin itessäni, pystyy alottaa lääkityksen vähän aikasemmin niin ei pääse niin pahaksi. Ei tässä sairaaksi kannata ruveta, kun monilla muilla on huomattavasti vaikeampaakin.
  • Totta turiset... kyllä nämä omat vaivat on vielä ihan siedettäviä kun moneen muuhun vertaa. Ja aina kun tulee joku uusi vaiva, menee vähän aikaa että tottuu miten sen kanssa elellään. Siihen asti vähän potuttaa, kun ilmankin mokomaa kiusaa olis pärjätty :) Mulle tuli laatikoista vähän kehno olo, joten jätin niiden syömisen minimiin ja palasin arkiruokalinjalle. Stressiäkin joulusta taisi vähän olla, joten sekään ei suorastaan auttanut tilannetta. Stressin tunnistaminen on yllättävän vaikeeta - ainakin mun on vaikea huomata sitä ennen kuin se on jo kasvanut varsin isoksi. Se kertyy niin vaivihkaa pienistä asioista kerien salavihkaa isommaksi palloksi

  • Mulla oli lievää refluksia kun tupakoin. Lopetin tupakoinnin Champixin avulla ja kun jäi tupakka pois niin refluksi selkeästi paheni. Mulla ei ole närästystä kuin hyvin hyvin harvoin, sen sijaan kärsin takaisinvirtauksesta. Käytän esomeprazolia pääasiassa 20 mg aamuisin, mutta vaikeina aikoina myös 20 mg iltaisin. Närästystä ei siis juuri ole, koska lääke laimentaa vatsahapot eikä ne pääse siten korventamaan ruokatorvea. Mutta tosiaan kyllä, refluksi paheni heti savuttomuuden alkaessa.

  • Eikö ole vähän epäreilua... jos tupakoitsijalla on refluksia niin käsketään lopettaa polttaminen - ja se sitten pahentaakin sitä. Mä luulen että tässäkään asiassa ei ole terveydenhuoltopuolella mietitty kauhean loppuun asti mitä kaikkea lopettamisesta voi aiheutua. On ihan ok käskeä lopettamaan terveyssyistä, mutta pikkuisen huijauksen makua jos käsketään esim refluksin takia lopettamaan. Ei minulle toki niin sanottukaan, mutta kunhan tässä pohdin. Onneksi kukaan ei luvannut mitään lopettaessani, koska muuten saisi kyllä kuulla kunniansa esim tästä asiasta :) Enkä kyllä silti aio aloittaa uudestaan. Sitä vain olisi toivonut lopettamisesta seuraavan vain positiivisia terveysasioita

  • Mä ajattelin ihan samoja juttuja. Sanotaan, että tupakoinnin lopettaminen helpottaa refluksia ja sitten saakin pahimmat refluksioireet ikinä, kun on sinnitellyt itsensä savuttomaksi. :D Toki varmaan pitkässä juoksussa sitä ruokatorven sulkijavekotinta helpottaa lopettaminen, mutta ainakin näin alkuun se taisi saada todellisen lopetusshokin. Terveydenhoitaja tupakkaryhmässä sanoi hyvin, että tupakoinnin lopettamisen jälkeen elimistö kärsii tervehtymiskriisistä ja siksi kaikenlaista kremppaa voi ilmaantua. Mut on kyllä rankkaa, kun ajattelet tekeväsi itsellesi hyvää lopettaessasi tupakoinnin ja saatkin niskaasi jäätävän määrän erilaisia vaivoja. Mulla on ollut sairaammat pari kuukautta nämä koko vuodesta. :D

  • Tsemppiä meille että elimistö vielä toipuisi järkytyksestä ja palaisi johonkin normaalintapaiseen. Lääkärini sanoi että se voisi tapahtua noin vuoden päästä lopettamisesta, jos silloinkaan. Eipä lupaillut liikoja :D
  • Ei tuo refluksi ymmärtääkseni mikään yleinen vieroitusoire ole. Minulla sitä ei ole ollut, muita sitten aivan riittämiin.

  • En tiedä onko vieroitusoire vai jääkö pysyväksi... Yksilöllisiähän ne tavat lienevät, miten kunkin elimistö reagoi, mutta kun olen jokuselta Stumpin ulkopuoleltakin kuullut samasta vaivasta, nimenomaan lopetuksen seurauksena, niin ei se taida kovin tavatontakaan olla

  • Itselläni on yöllä vaivannut, mutta ei onneksi ainakaan vielä ole muuttunut pahemmaksi. Esomeprazol 20 mg illalla siihen lääkityksenä. Joskus tupakoidessani (kerran-pari viikossa) närästys nousi siihen pisteeseen, että ei muutamaan minuuttiin pystynyt puhumaan kunnolla, siihen kourallinen rennietä sitten.

  • Mä kun en oikein vieläkään tiedä mitä se närästys oikein on ja miltä se tuntuu, niin mitä se tarkoittaa ettet pystynyt puhumaan kunnolla muutamaan minuuttiin? Meneekö siis ääni, vai yskittääkö, vai eikö saa henkeä vai miten se oikein ilmenee?

  • Hankala selittää, jos ei tiedä enkä itsekään ole mikään asiantuntija aiheesta, mutta yritetään: semmoista kirvelyä tai säkenöintiä kurkun päässä ja ruokatorvessa. Tarpeeksi voimakkaana sen kurkun ärsytys kertakaikkiaan estää "järkevän" äänen tuoton, eli sillä lailla, että mieluummin odottaa, että se "kohtaus" menee ohi. Äänen sävy ikäänkuin menee tosi matalaksi ja käheäksi pihinäksi ja ei saa sanottua kokonaista lausetta. Samalla ainakin itsellä lisääntyy kuolan eritys josta sitten johtuu tarve nieleskellä. Toivottavasti tämä nyt jollain lailla avasi närästystä, siis liiasta haposta johtuu :) Lääkärissä tapahtuu myös diagnoosivirheitä, eli sydänvika saatetaan tulkita närästykseksi kun rintalastaa tuntuu kipunoittavan siinä samalla, kun närästää...

  • Takaisinvirtausta ei oikein pysty hoitamaan, sitä pitää vaan sietää. Onneksi mulla harvoin nousee suuhun asti vaan yleensä vain ruokatorven yläosaan. Nyt on aika hyvä tilanne, oon saanut jätettyä iltalääkkeen pois eli otan esomeprazolia 20 mg vain aamuisin. Jossain vaiheessa, jos ei olo pahene (usein mulla oireilee lievänä etomisena ja ruokailun jälkeisenä vatsaoireena) niin aion yrittää edes hetken olla ilman lääkettä, jotta saa tauon.

  • Kiitos petterik, tää oli aika hyvä kuvaus! Mulla oli joskus joku kumma vaiva nielussa (diagnoosi oli lopulta kielenkannantulehdus tai joku semmoinen) ja silloin lääkäri kivenkovaan intti moneen kertaan että olenko varma ettei mulla ole ollut närästystä, ja minä väitin että ei ole, ja en tosiaan tiennyt yhtään miltä sen pitäisi edes tuntua - että tunnistaisinko semmoisen edes. Hän kuvaili sitä poltteluksi rintalastan alla, eikä kuulostanut tutulta. Eli ei mulla närästystä ole - ainoastaan hapot välillä pyrkii ylöspäin ja on epämiellyttävä olo ylävatsassa. Tuossa kun oli flunssa, huomasin että äänihuuliparat olivat saaneet happokylpyjä kun pienestäkin kuivasta yskästä meni ääni. Siihen löysin ihme kyllä apteekista lääkkeen, semmoisen kun Gelorevoice. Se on imeskelytabletti joka tekee mennessään kurkkuun ja kurkunpäähän geelimäisen suojakalvon joka oikeasti auttoi voitelemaan äänihuulirassukoita. Yhdellä tutulla oli tuollaisia äänenpihinäkohtauksia, mutta hänellä oli refluksin lisäksi puhjennut astma lopettamisen seurauksena, eli kummasta lie johtuu, vai molemmista.

  • irqqu mulla on ilmeisesti samanlainen tää mun vaiva, eli lievää etomista ja hapot pyrkivät nousemaan. Tilanne on kuitenkin vähän parantunut koko ajan - alkuaikoina hapot nousivat suuhun asti varsinkin yöllä, ja ruokatorvikin aristi. Nyttemmin on vain tuota etovaa oloa eikä sitäkään aina, ja hapoista tuntee että joskus pyrkivät nousemaan mutta jäävät sitten kuitenkin vielä paikoilleen. En halua tähystykseen jos voin sen mitenkään välttää ja siksi yritän ylläpitää toivoa että selviäisin ilman lääkitystä

  • Mä oon ymmärtäny niin, että toi refluksi voi olla sekä rintalastan polttelua että noita kurkussa tuntuvia hapotteluita. Itselläni on siinä läpässä jonka tehtävä on pitää hapot mahassa vikaa eli jää liian pitkäksi aikaa auki.
  • Mun ymmärrys omasta tilastani on aika lailla "musta tuntuu" - meininkiä, mutta oma olo on siis että polttelua tms ei ole, mutta hapot yrittävät pullahtaa esille vähän liian herkästi. Mahaportin tälle puolelle siis. Välillä myös ihan mekaanisesti kun esim kumarrun lähes kaksin kerroin vaikkapa poimimaan jonkun tavaran lattialta

  • Tieto lisää vissiin tuskaa, piti käydä ihan vilkaisemassa, kun en mikään asiantuntija todellakaan ole, niin pitäisi olla vielä mahanportin jälkeen ruokatorven yläpäässä toinen sulku, sitten kurkunkansi jotenkin nieltäessä ja hengitettäessä menee eri asentoon. Itse en tiedät missä on itellä vika, kun taitaa riittää että hoito tepsii - ainakin lääkärille...

  • Joo se kurkunpää jakaa ilmat ja ruoat eri torviin :) En ole minäkään asiantuntija mutta hyvä tuokin on tietää. Se että happoja pääsee kurkunpäähän asti tarkoittaa siis että se on päässyt luikahtamaan kahden portin läpi?

    Minä aion nyt kuitenkin vain tarkkailla tilannetta ainakin kunnes se vuosi on tullut täyteen, ja jos sais noita tupakinlopetuskiloja jollain hemmetin ilveellä tiputettua niin sekin varmasti vaikuttaisi. Jos ei ala helpottaa, niin koetan löytää lääkärin jolle riittää se että antaa lääkityksen, ilman että tahtoo letkuja työnnellä kurkusta alas :) Nythän mulla on kuitenkin välillä ihan normaali olo ja unohdan koko vaivan, eikä niin kuin silloin alussa kun oli koko ajan kamala olokin.

  • Kannattaisi varmaan laimennella niitä vatsahappoja jollain. Meinaan, jos nousee jatkuvasti ylös ruokatorveen niin sehän siellä tekee vaurioita poltellessaan. Ja se on vissiin kai närästys, kun limakalvot rikkoontuu vatsahappojen voimasta ja polttelee. Ja varsinkin jo ylösnousua on päivisin niin on varmasti öisinkin. Öisin makuuasennossa ne hapot vasta hilluukin, kun unessa nielemisrefleksi on harvinaisempi eikä niitä nesteitä tuu nieleskeltyä tarpeeksi usein alas ruokatorvesta. Vatsan limakalvot sen sijaan on rakennettukin kestämään niitä happoja, mut ei ruokatorvea tai kurkkua.

  • Päivitystä tilanteeseeni tänne: lääkäri antoi pantoprazol-reseptin, 40 mg. Nyt 2 viikkoa sitä syötyäni voisi ehkä varovaisesti sanoa sen tepsivän. En ole enää herännyt yöllisiin happohyökkäyksiin. Ääni on edelleen sikäli huonossa kunnossa ettei kestä laulamista, ja puhuessakin saattaa yhtäkkiä napsahtaa kiinni kesken sanan. Äänihuuliparat ovat saaneet liian monta happokylpyä? Käheä en ole, eikä närästystä tunnu. Ruokailun jälkeinen etova olokin häipyi jo ennen lääkärikäyntiä. Lääkäri neuvoi syömään nyt tätä lääkettä ainakin 8 viikkoa, ja tarvittaessa jatkamaankin.

  • Hieno homma, että alkaa helpottamaan Kipax! Inhottava vaiva kertakaikkiaan.

  • Kiitos! Toivotaan että tarpeeksi pitkä kuuri antaisi äänihuulillekin mahdollisuuden toipua!

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Huhhuh, enpä ole kuullut, et äänihuuliparatkin saavat happokylpyjä. Toivon et sulla nekin toipuu. Jos haluaa laulaa, täytyy olla äänihuulet kunnossa. Oletko kova lsulamasn, kuorossa tms.?Puhumiseenkin opetetaan niitä, jotka paljon puhuvat. Siis siten, etteivät tärvää äänihuuliaan. Muistan veljeni olleen tällaisella kurssilla jo vuosikymmeniä sitten.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Juu siellähän ne äänihuulet ovat kurkunpäässä ja kun vatsahapot tulevat suuhun asti niin sitä kautta ne kulkee. Olen aiemmin laulanut paljonkin, jopa puolivakavissani, ja monissa kuoroissakin, mutta en enää. Tekniikka ei siis kuitenkaan pitäisi ihan rempallaankaan olla vuosikausien laulutuntien jäljiltä. Lopettamiseni jälkeen pyydettiin mukavaan porukkaan ja ajattelin että kuorolaulu voisi olla hauskaakin pitkästä aikaa - etenkin kun ei tupakkayskää ole enää välteltävänä. Vaan nokka nousi, pyrstö tarttui... nythän se laulaminen vasta huonosti kulkeekin.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.