Päivä 1

Tervehdys. Pieni esittäytyminen lienee paikallaan kun ensikertalaisena näissä ryhmissä kirjautuneena. Tupakin lopettaminen myös ensimmäistä kertaa konkretisoitui tänään. Eli tästä se lähtee, savuton loppuelämä. Poltettua tullut kakarasta asti vähintään sen askin päivässä, 27 vuotta. Olen 40v mies ja jo pari vuotta "ärsyttänyt" oma tupakointi. Työyerveyslääkärin kanssa keskustelu ja champix kuurille. Nyt 11 pvä kuurilla ja tosiaan eka pvä savuttomana. Aamut tulee varmasti olemaan vaikempia, tottunut että 5 min silmien aukaisusta ollaan kahvikupin kanssa ulkona pössyllä. Mutta päätös lopettamisesta on pitkään muhinut mielessä ja sitä kautta en ihan äkkiä anna periksi tässä taistelussa. Hyvä että tälläisiä tukiryhmiä on, tsemppi on varmasti paikallaan. Iso hatunnosto teille jotka olette onnistuneet pääsemään pahimman yli, ja meille alkutaipaleella oleville sitä tsemppiä.
«1

Viestejä yhteensä

  • Moi,
    Onnea savuttomuudelle ja tsemppiä! Kuulostaa kohtalaisen tutulta, työterveyshoitajan kautta aloitin Champix-kuurin, ikää on saman verran, about 22 vuotta tullut poltettua, mutta nyt oma terveys edelle :)

  • No hyvin pitkälle samat lähtökohdat meillä, toinen aamu mennyt yllättävän hyvin, kyllä nuo lääkkeet on hyvät, ainakin omalla kohdalla tehonnut ilman suurempia sivuvaikutuksia. Huono olo ollut mutta sen kyllä kestää jos vaan irti pääsee tupakista. Tsemppiä sulle myös.
  • Minuakin tuntuu toimivan Champix kuuri, kun tikkareita apuna koska joku outo himo imeskellä koko ajan jotain ja ihan tuttia ei viitsi hankkia.

  • Tutti ois kyllä hyvä :D
    No joo, tikkari ei välähtynyt itsellä mieleen, mutta noita salmiakkifisuja, sokerittomia tulee imeskeltyä ja paljon teetä juotua --> ei halua tästä reilusta sadasta kilosta enää painoa nostaa :/

  • Kävin hammastikkuja ostamassa, tuntuu toimivan myös ihan hyvin. Kolmas päivä menossa ja elossa vielä. Kyllä oli outoa eilen kun mönkijällä kävin pari tuntia metässä päästelemässä, yleensä vartin välein tupakkitauko, nyt yhtä kyytiä koko lenkki. yllättävän nopeasti myös henki kulkee paremmin, eikä rohise enää kuten ennen, etenkään aamuisin.
  • Joo, noita mukavia muutoksia tulee... itse huomasin muutama päivä sitten, että etu-, keskisormi ja peukalon pää ei ole enää tervattu :)

  • Samaa olen huomannut kun sormista alkaa terva häipyyn ja kyllä se hampaistakin vähenee pikku hiljaa.Iman filtteriä sätkiä poltellut vain.

  • Kyllähän nuo kynnet koko keltaiset on vielä mutta mukavia muutoksia parempaan suuntaan tommosetkin pikkujutut on.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Hyviä muutoksia havaittavissa... miettikää kun sitä tervaa sinne keuhkoihin on vedelty. Mutta mutta, sekin sieltä pikkuhiljaa poistunee. Yskimällä keuhkoputketkin itseänsä puhdistavat.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Juurikin näin. Kyllä nämä muutokset kehossa ja mielessä auttaa jaksamaan ja hyviä motivaattoreita vaikka vaikeita hetkiä on ollut, mutta kuitenkin yllättävän vähän, odotin vielä jotain pahempaa, etenkin sen aamutupakan osalta. Nuo lääkkeet kyllä puree hyvin. Joka päivä hengittäminenkin on helpompaa. Tästä on hyvä jatkaa.
  • Moi,
    Ajattelinpa kysästä, miten on savuttomuus pitänyt? Alkaa lähennellä jo kahta viikkoa!

  • Morjesta petterik. Kiitos kysymästä, kyllä on lopettamispäätös pitänyt, kolme viikkoa jo rikki ja vielä elossa. Jatkopaketin hain ja aloitin viime viikolla. Helpottaa päivä päivältä tupakin himo, huono olo tulee edelleen pariksi tunniksi lääkkeen ottamisen jälkeen mutta tuon kestää kyllä. Töissä paljon useammin tulee tupakki mieleen kuin kotona ( harvemmin vitutuskäyrä koholla kotona vs töissä..) Miten on itselläsi mennyt savuttomuus?

  • Onnittelut elämäsi parhaasta päätöksestä, Ruokkis! Täällä samanmoinen tausta: ikää 40 (kohta jo 41) ja tupakointia tuli täyteen 26,5 vuotta suunnilleen. Eka savuton päivä 6.11.2019. Champixin avulla minäkin lopetin ja alku oli melkeinpä jopa helppoa. Vaikeudet on tullut vasta nyt kuukauden savuttomuuden jälkeen. Edelleen kuitenkin sinnitellään. :)

  • Moi, kyllähän tuo tupakin himo on helpottanut. Vissiin alitajuisesti stressasi odotella sitä ensimmäistä kuukautta, joku kyllä kävi siihen salaa heittelemässä muutaman ylimääräisen päivän :D No nyt on pari päivää ollut tosi seesteistä, niin voi sitten keräillä voimia seuraavaan koetukseen. Onnittelut kolmesta viikosta :)

  • Kyllä sitä vaan kauhulla odottaa, miten himo iskee kun jatkokuuri on syöty loppuun ja sen jälkeen mennään pelkällä tahdonvoimalla.. No, ainakin pahasti juurtunut tapa on silloin jo hellittänyt kun aikaa kulunut aika kauan. Kaikille se ei vaikuta kuurin lopettaminen, toisilla vaikuttaa mutta jää nähtäväksi. Irqqu, syötkö edelleen champixia? Tsemppiä sinnittelyyn kaikille.

  • Ei se iske. Tai no söin viidennen kkden puolikasta pilleriä aamuin illoin.
  • Ruokkis, syön vielä Champixia. Ja aion syödäkin ellei mitään sietämättömiä haittavaikutuksia ilmaannu. Mulla paheni tupakoinnin lopettamisen myötä refluksi, joten puolitin Champix-annoksen. Syön siis 0,5 mg aamuin illoin. Mulle on puoleksi vuodeksi määrätty Champixia, mutta tälleen puolikkaita kun ottaa niin voi turvautua Champixiin pidempäänkin. ;)

  • Myönnän itsekin panikoineeni mitä tapahtuu champixin jälkeen että tuleeko tupakanhimot takaisin.. No tässä mennään niin että voi olla jopa päivä ettei tupakka käy mielessä. Varsinaisia tupakointihaluja ei ole ollut.
  • Minä aion vähentään Champixia kuten moni muukin.Kun kuukauden lääkkeet jäljelä niin puolitan annoksen ja 2 viikoa niin vain aamulla 0,5 eli puolikas tabua.Sain kaverilta pilerit joten jatkokuurin ostan kuitenkin varalle jos tuntuu siltä että tarvitsee.Annan sitten jolekkin jos en itse tarvitse.

  • Sama homma, että hirvittää tuon Champixin jälkeen, tietty siihen on vielä aikaa. Jokatapauksessa aion tavallaan vieroittautua siitä Champixistakin - pitihän siihen sen alkupakkauksen myötä totutella...

  • Täällä myös suunnitelmana sitten aikanaan vähentää ensin pikkuhiljaa ennen Champixin lopetusta. Nyt sukellan peiton alle lukemaan vuoden viimeisiä sivuja, joten hyvää uutta vuotta kaikille! Nähdään ensi vuonna. ;)

  • Hyvää uuttavuotta kaverit. Tuo muuten on varmasti hyvä homma puolittaa annokset viime viikkoina, ei sitten lopu kuin seinään kuuri vaan pikkuhiljaa. Loistovinkkejä.
  • Hyvää uutta vuotta Ruokkis! Hyvin menee, mutta menköön. :)

  • Irqqu, sulla jo kaksi kuukautta täynnä, hienoa. Eipä tuo tupakki enää käy mielessä kun pari krt päivässä, aamut edelleen hankalimpia. Tarvii työterveyslääkäriltä kysyä mitä on mieltä verenpainelääkkeiden puolittamisesta tai lopettamisesta kokonaan, tuntuu että liiankin alas menny paineet tupakin lopettamisen ja champxin myötä. Liian tiuhaan sykkeeseen aikanaan lääkkeet määrättiin, nyt ollut 60 ja vähän yli kun ennen melkein 100 krt löi. Löytyykö täältä ennakkotapauksia.
  • Mieletöntä! Kiitos Ruokkis. Ja hienosti menee sullakin. :)

  • Hei, uutena täällä. En ole tukea löytänyt lähipiiristä, joten uskallaudun kokeilemaan tätä stumpin keskustelupalstaa. olen raskaana ja syvästi häveten kerron, että en saanut lopetettua tupakointia raskauden alussa. ajattelin koko ajan, että kohta kohta ja pitäisi lopettaa "ennen kuin istukka kehittyy", sitten "ennen ensimmäisen kolmanneksen loppua" ja jotenkin sitä on nyt päädytty raskauden puoliväliin asti ilman onnistunutta lopettamista. alkoholin ja pysyvän lääkityksen jätin heti alussa, itselleen sitä vaan osasi kertoa, että kun näitä luopumisia pitää tehdä niin paljon, niin tupakka oli mukamas pienempi paha.
    kerran oli jo kolmas päivä menossa, mutta en halunnut paljastaa raskautta töissä, joten en kertonut tupakoinnin lopettamisesta. pää ei toiminut ollenkaan, työtehokkuus oli huono ja olin aivan todella ärsyyntynyt ja päädyin tupakoimaan.
    sen jälkeen oli jotenkin helpompi olla ajattelematta raskautta, kuin katsoa asiaa silmästä silmään. en aina ajatellut, että jos tulisin raskaaksi niin tietysti lopettaisin samantien. raskaus ei ollut suunniteltu, mutta kovin tervetullut alkujärkytyksen jälkeen. nyt on kuitenkin tilanne se, että raskauden alkuaika on mennyt häveten ja piilotellen itseinhon vallassa. en edes kertonut läheisille raskaudesta ennen kuin oli pakko, koska häpesin tupakointiani niin paljon. kerrottuani sainkin syyllistämistä syyllistämisen perään ilman lopettamistukea.
    neuvolasta en saanut mielestäni apua, kehoituksen lopettaa tai ainakin vähentää, en muuta. häkä(?)mittaria käytettiin vasta pyynnöstäni, mutta se oli rikki. tupakoinnista keskustelessani, terveydenhoitaja guuglaili ja luki netistä vastauksia.
    päässä takoo ajatus "pitäisi lopettaa", "ei pitäisi polttaa". nyt kun vauvan liikkeitä on alkanut tuntua ja raskaus konkretisoitunut enemmän (ihan oikeasti tuntuu siltä, että olen raskaana, aiemmin se oli jotenkin asia, jota oli vaikea uskoa kun ei tuntunut mitään) olen todella huolissani vauvasta. joululomalla oli hyvä hetki lopettaa, mutta ei siitä mitään tullut kun ei ollut mitään tekemistä, kerran kävelin jopa 6km kauppaan ostamaan sitä mukamas "viimeistä tupakkaa".
    kun olen polttamatta niin mietin vain tupakkaa ja mitä kaikkea haittaa siitä on jo voinut aiheutua sikiölle. tuntuu, että omassa päässä viiraa niin, etä sitä himoaa koko ajan vain kaikkea kiellettyä. aiemmin join viiniä silloin tällöin lasillisen ja nyt kun sitä ei saa juoda niin sekin pyörii päässä koko ajan. jotenkin ajatukset kiertää kehää vaan asioissa joita ei saa tehdä. varmaan jos saisi tehdä sitä ja tätä niin ne eivät niin kiinnostaisikaan. omituinen ajattelutapa,
    huomenna paluu töihin ja neuvolalääkärikäynti enkä kehtaa olla sellainen epäonnistuja, että edelleen vaan polttaisin. en myöskään tiedä miten selviän vieroitusoirepäivistä täysin tehokkaana töissä, työmatkalla ja palavereissa. nyt siis jälleen kerran uusi aloitus tänään. ole yrittänyt muuttaa omaa ajattelua niin, että sanon itselleni "pitäisi lopettaa" sijaan "en halua polttaa".

  • Moi annoula, hyvä päätös olla polttamatta tästä 1.päivästä eteenpäin! Se uusi elämä kuitenkin ansaitsee parhaat mahdolliset lähtökohdat. Luin, että rauskausaikakaan ei pitäisi olla este tuolle Champix-kuurille, ettei tarvitse ihan ilman apua olla noin kemialliselta puolelta. Työstä sen verran, että itselläni on näin aluksi kyllä tehot tippuneet, mutta en ole sen antanut häiritä menoa :)

  • Tsemppiä annoula! Tupakka kerrallaan selätät, jos ei muuten. :) Ja aina kun tekee mieli tupakkaa, tule tänne Stumppiin lukemaan.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Voisit kysyä neuvolalääkäriltä tuosta Champixista. Mutta myös mahdollisista nikotiinikorvaustuotteista, savun hengittäminen lie pahin homma sikiölle, korvaustuotteissa on melko pienet määrät nikotiinia, että kannattaa lääkäriltä kysyä niiden käytöstä. Ei kannata salata asiaa kuitenkaan vaan pyytää apuja.
    Täytyy nyt tunnustaa, että kun itse n. 40 vuotta sitten sain lapsia, ei tupakkaa pidetty niin vaarallisena kuin tänä päivänä, eikä siitä syyllistetty.
    Tsemppiä annoula, ymmärrän, et asia hermostuttaa. Siitä on se yksi tie ulos, lopeta tupakointi ja rauhoitut sen myötä. Lue Stumppia ja huomaat, et on vaikeaa myös muilla, mutta selviät kyllä, niin kuin muutkin.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • annoula. Kyllä olisi hyvä jos korvaushoidon saisit aloitettua mahdollisimman nopeasti ja tietenkin itse tupakoinnin lopettamisen. Eikä tosiaan mitään hävettävää, tältä palstalta oikeasti saa hyvin tsemppiä kun lukee ja keskustelee toisten kanssa jotka tietävät tarkalleen mistä puhutaan kun tupakointia ollaan lopettamassa. Itse kuukausi sitten lueskelin ehkä kateellisenakin henkilöiden juttuja jotka olivat olleet jo viikkoja ilman tupakkaa, nyt itseni ylittäneenä alkaa jo toinen savuton kuukausi ja en olisi uskonut näin pitkälle pääseväni, lopettaminen ollut paljon kuvitelmiani helpompaa, toki champix sekä vakaa päätös yhdessä helpottaneet tietä mutta periksi ei anneta vaikka aamut on välillä yhtä helvettiä, pikkuhiljaa sekin aamutupakan himo alkaa nöyrtymään. Kyllä tämä terveys edellä menee loppuelämä savuttomana. Tsemppiä kaikille kanssakärsijöille, still going strong!

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.