Maaliskuussa 2020 lopettaneet

1181920212224»

Viestejä yhteensä

  • Melisa, kiitos! <3
    Pysyn visusti stumpissa.
    Ja kuten Wolf sanoit, niin jotenkin tämä kevät vaikuttaa myös asiaan. Vietetään taas aikaa pihalla, istutaan parvekkeella jne.
    Vaikuttaa tosiaan siltä, ettei savuttomuus ei suju koko ajan omalla painollaan. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä helpompaa se tavallaan on, mutta siinä piilee se sudenkuoppa että tupakoinnin hirveimmät puolet tuppaa ajan kanssa unohtumaan. Pitää skarpata. :)

  • ...jatkoa vielä edelliseen: työporukka nauttii tosiaan päivittäin terassilla ja takapihalla auringossa pössyttelystä. Tänään toistui taas sama kuvio kuin pari päivää sitten eli röökiä tarjottiin jälleen. Tällä kertaa ei tehnyt yhtään mieli. Ei tehny siis tiukkaa ollenkaan, jäin keittiöön keittelemään kahvia. On se jännä miten toi vaihtelee! Mutta kahvit maistuivat erityisen hyviltä ilman röökinkatkua. :)
  • Hei kaikille! Aikaa vierähtänyt täällä käynnistä useampi kuukausi. Maaliskuun toinen päivä piti käydä juhlistamassa ensimmäistä savutonta vuotta! Silloin se jäi, mutta juhlistetaan nyt 1 vuotta, 1 kuukautta ja 10 päivää!! Eli täällä savuttomuus jatkunut kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Luin joidenkin kirjoituksia että välillä tekee tiukkaa ja onhan se käynyt mielessä että "ennen vanhaan" tässä ja tässä tilanteessa pidettiin tupakkatauko... Siskolle kerroin tupakkalakkoni kestäneen nyt tämän verran niin hän korjasi että siis lopettamisesta tuon verran. Psykologiaa sanoin minä, ihminenhän ei tykkää että jokin on pakko, eikö näin ole? Toivotan kaikille mukavaa kevään aikaa ja tupakatta tottakai!!!

    Sitkeydellä eteenpäin

  • editoi heinäkuu 2021
    Eipä oo tullu kirjoiteltua sen jälkeen, kun vuosi tuli täyteen. Itse kävin välillä katsomassa, mutta sitten vahingossa poistin tämän avatuista välilehdistä, niin jäi. Mutta hiljasta on näköjään muillakin.
    Meinannu kyllä tehä mieli taas tupakoida. Stressi ja ahdistuskin kasvanut, kun ei saa ees savuille mennä. Tai sit sitä vaan kuvittelee, että se tupakki jotain auttais. Rassaa silti. Se kun oli aina se ratkaisu kaikkiin negatiivisiin tunteisiin.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kiva kun poikkesit Wolf. Olet siinä oikeassa, ettei se tupakka sua auta enää. Muisto siitä, et joka tunteeseen sitä vedettiin, on kova. En tiedä auttoiko se silloinkaan oikeasti. Mut jos niin pitkän ajan jälkeen poltat, saat taatusti pahan mielen.
    Onko jotain paikkaa tai tahoa, joka sua vois auttaa? Jonka tiedät auttavan. Tai keinoa, jonka pystyt itekses toteuttamaan. Tämä helle kyllä torppaa monia liikuntaharrastuksiakin, jos niistä olis apua. Luonnon endorfiinit sais liikunnasta.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Melisa No uiminen näin kesäisin kyllä yksi keino. Sinnekkään tietty ei aina pääse, kun tuo fiilis iskee.
    Mutta joo kai se tupakkikin oli vähän sama, kuin joku energiajuoma aikoinaan, että sitä joi väsymykseen, vaikka se ees niin auttanut. Mutta ihan vaan, kun se muka vois vähän auttaa.
    Silti sitä feikki apua taukoon elämässä, stressiin ym tunteisiin vaan välillä kaipaa isosti.
  • Ikävä kuulla että tupakan (tai ehkä pikemminkin tupakoinnin?) kaipuu vaivaa, Wolf. Tosin tuo saattaa olla joku ohimenevä stressin aiheuttama kausikin. Mulla itselläni on välillä ollu jaksoja, päiviä tai viikkoja, jolloin nostalgiset ajatukset käy mielessä. Ja sitten taas unohtaa tupakan tyystin.

    Veikkaan, että pettymys olisi melkoinen, jos nyt alkaisit taas polttaa. Ei siitä tupakasta tosiaan taida olla apuja elämän eri tilanteissa, lähinnä vain paha mieli tulisi - mausta puhumattakaan.
    Sanoit että stressi ja ahdistus kasvavat kun ei tupakalle saa mennä - mutta kyllähän sinä saat mennä tupakalle. Kukaan ei kiellä, eikä se laitonta ole. Mutta ehkä kyse onkin siitä, ettet enää oikeasti halua mennä. Tai siitä ettei sun tarvitse enää mennä, ja mieli etsii pakkotoiminnon jälkeensä jättämässä vapaassa tilassa jotain muuta helpotusta tilalle. Kuten Melisa sanoi, kannattaa miettiä muita tekemisiä. Uinti on kyllä mahtavaa! Toivotaan, että olosi helpottaa pian.
  • Siksak Nii no kyllähän sitä haluis tavallaan mennä, mutta eipä sitä tietty kaipaa sitä aamuköhää ym tupakoinnin huonompia puolia. Ei vaan ole keksinyt mitään mikä tupakan korvaisi.
  • Eilen minulle kertoi tuttavani, joka lopetti 11 vuotta sitten, että vieläkin joskus harvakseltaan välähtää mielessä, että mitäpä jos. Siihen hän ajattelee vain, että ei ikinä ja se on varma juttu.

    Aivoissa on muistijälkiä, jotka aktivoituvat milloin missäkin tilanteissa.

    Wolf puhuu koskettavasti. Minusta et Wolf kaipaa oikeasti tupakkaa vaan haluat ahdistuksen pois.

    Väsymys ja yksinäisyys, stressi, melkein mikä hyvänsä kielteinen poikkeama, ne saavat kaipaamaan ylimääräistä dopamiinia. Aivot tottuivat sitä saamaan, ja nikotiini vapauttaa hiukan ylimääräistä mielihyvähormonia. Tässä on kaikkien addiktioiden ydin. Olet siis koko homman ytimessä nyt.

    Eikä tarvita edes kielteistä vaan suuri ilo voi ajaa saman asian: kätemme on mennyt rasialle, koska sillähän vielä muka kultareunusta silataan. Kemiallinen addiktio toimi niin, että jos saimme lottovoiton, raapaisimme iloon, mutta kun huomasimme, että kuponki menikin pesun mukana, poltimme lisää. Addiktio hallitsee elämää, mutta lähtee aivoista. Lopputuloksena on harmaa naama ja harmaa lyhentynyt elämä.

    Kun lääke on poissa mutta tauti tallella, miten siihen keksitään korvaus? Mielestäni on käytävä ahdistuksen syihin ja käsiteltävä ne asiat niin pitkälle kuntoon kuin mahdollista.

  • Ancient
    No onhan se niinkin, että haluaa ne negatuntemukset pois, mutta kyllä välillä kaipaa ihan vaan sitäkin, ettå istuskelee auringossa tupakin kera. Varsinkin keväön tullen oli tuo mieliteko. Ja just vaan niitä taukohetkiä johonkin toimintaan.
    Tähän päälle vielä, kun luovuin samaan aikaan kaikista lempiruuista ja herkuista. Joita myös söi joka tunteeseen, niin on kyllä ollu haastavaa monin verroin.
  • Samoja tuntemuksia on joskus ollut. Johonkin olen tupakkaa tarvinnut. Alkoholin jätin jo 28 vuotta sitten, ja johonkin sitäkin tarvitsin.

    Syömistä ei oikein voi lopettaa, jos aikoo elää. Sen kanssa on haastavampaa, mutta nauris on sentään järkevämpi välipala kuin vaikka megapussi karkkia.

    Tupakan kohdalta mietin näin: Jos vedän tupakan, se sama harmaa fiilis palaa silti. Kello uuteen tupakkaan alkaa käydä heti, kun ensimmäisen tumppaa. Eikä lopulta ole mitään fiilistä, ei tunnelmaa, jota oli kaipaavinaan. Ja välit lyhenevät, kunnes ollaan vanhassa eikä usko ja voima riitä välttämättä edes pariin vuoteen irrottautua.

    Se on huijausta.

    Mieluummin sitten vaikka herkuttelen. Minulla on yksi palkintopäivä viikossa. Kuusi muuta menevät vähän askeettisemmin.

    Muistan, kun yritin lopettaa joitakin vuosia sitten. Kahteen kuukauteen pääsin ja koin jo ratkaisseeni asian. Hyvin se rullasi. Sitten aloin pyörittää pallossani sellaista näppärää ajatusta, että jospa minä poltan vain yhden ja jatkan sitten lopettamistani. No joo. Yli kaksi vuotta meni seuraavaan yritykseen, hengitys vinkui kuin kulunut jarrupala ja koko hommasta olin kantanut tupakkateollisuudelle taas miltei kymppitonnin rahaa.

    Vaan mitäpä keksisi mielialoihin... pitäisi väkisin saada aloitekykyä paremmaksi. Ehkä voi tehdä jotain hassua. Mitä vain. Aivot pois rutiinista. Jos ajaisi jonnekin, missä voi poimia itse mansikoita? Pitäisikö kokeilla SUP-lautailua? Onko jossain vielä tie, jota en koskaan ole ajanut polkupyörällä? Kirjoittaisiko muistelmat itselle pöytälaatikkoon? Menisikö onkimaan ahvenia?

    Kahvista en luovu. Jos en muuta keksi, on aika keittää kahvit. Jos maha on sitäkin täynnä, voisin mainiosti ajaa moottoripyörällä Helsingistä Karigasniemen Shellille juomaan kupin kahvia. Siinä ehtisi meikäläisenkin pää asettua.

    Kova helle on menossa ohi. Se voi parantaa toimintakykyä. Olen aika tiukkaan ollut vähillä liikkeillä muutaman päivän, ja kyllä se vähän rajoittaa. Kaupungissa on ollut törkeän kuuma. Olin vielä heinäkuun alkupuolen metsien ympäröimän järven rannalla varjossa. Uin kolme kertaa päivässä. Se oli mukavampaa.

    Nyt on vähän sellainen pyykinpesuvaihe, mutta kohta lähden vielä johonkin suuntaan ennen kuin on jymähdettävä sorvin ääreen.

  • Tähän 35-vuotiaaseen runkooni ja sen tappiin mahtuu kaikenlaisia ajatuksia, mutta nyt @Ancient sohaisi ehkä jotain uinuvaa. Isäni lopetti tupakoinnin syntymäni tienoilla, ja luuli päässeensä eroon kaikesta, mutta minusta tuntuu nyt 25 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, että oli pikemminkin päässyt vasta alkuun. Hänellä tupakan tilalle tuli kaikkea muuta kuin savuttelun kaiho, kuten vaikkapa se kuuluisa alkoholi, eikä mies oikein tuntunut sitten enää pystyvän asettumaan aloilleen. Jotain mystistä piti saada.

    On ehkä hieman liian rajua väittää, että isäni kuoli tupakoinnin lopettamiseen, mutta kyllä se saattoi jättää syvät arvet ja halut ja himot, joiden korvaamiseen vaadittiin niin suuria kuin pahoja tekoja. Toki on myös mahdollista, että minä tässä teen vuosien kypsyttämiä, joskaan en pikaisia, johtopäätöksiä, kun hänelläkin oli lähempänä kuolemaansa todella pahoja mielenterveysongelmia aivan kuten minullakin on ollut jo yli 15 vuotta. Tosin lopetin itse keskellä vaikeaa vaihetta, ihme kyllä.

    Joku voi pitää nyt kirjoittamaani viestiä todella synkkänä, mutta se on minun elämääni ja ajatusmaailmaani. Ehkä minä ammennan pikemminkin voimaa näistä asioista, kuin että antaisin periksi millekään kovinkaan helposti. Ehkä minussa on nimenomaan se isäni voima, sillä oli suvussa erittäin vahvana, mutta melko juonikkaana tunnettu mies :smile:

  • Ja yli kolme vuotta! :D

    Se on tässä aihepiirissä se, joka merkitsee.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi marraskuu 2021
    Tätäkös poteroa SIKsak kaipasit? Toki se löytyi. Mitään hyvää ei Stumpissa heitetä pois.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Jee! Pitää käydä välillä täälläkin. Hyvä Melisa, Stumpin kaukopartionainen :D

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    :D kaukopartionainen B)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Jeee! 2 vuotta täynnä. Pitää tuulettaa täälläkin, jotta syvälle unhoon kaivautunut potero pääsee päivänvaloon B)

  • Noin sitä pitää, onnea!
  • Kiitos paljon, Toomas, Tampsu & Tatusa!! :heart:
  • Hirmuisesti onnea @SIKsak ! Huikeaa!

    Itse eksyin tänne pitkästä aikaa. Stressiä pukkaa ja unettomuutta. Ei ole todella pitkään aikaan tämmöistä ollutkaan. Mutta mikä se sitten hiipikään mieleen ellei tupakka! Tainnut tulla muutamanakin tämmöisenä yönä mentyä aikoinaan parvekkeelle istuskelemaan ja (muka) rauhoittumaan tupakin kanssa. Hassua mistä nämä fiilikset vieläkin voivat pintaan nousta..

    Mutta perästä tullaan kohti kahta vuotta. Se on oikein hyvä etappi.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Eipä ole sulla todellakaan enää pitkälti kahteen vuoteen Maria1234. Onnittelen jo nyt ja laitan sulle sit kukat Hep-poteroon.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos, Maria1234! Ja hauska kuulla sinusta pitkästä aikaa. Joo, kyllä vaan kiusauksia voi edelleen tulla erityisesti pahoissa stressitilanteissa - totesin tuon itsekin tässä vähän aikaa sitten.
    Muistatko muuten, että silloin kun me lopetettiin maaliskuussa 2020, koronasulku julistettiin ja Suomi meni kiinni. Ja nyt sitten eletään toisenlaista kriisiä. Voi mitä aikoja.

    Mut joo, ihan kohta sullakin 2 vuotta täynnä. Tulen hihkumaan onnitteluita sitten :smile:

  • Koronasulut on hyvässä muistissa kyllä. Eipä olisi silloin uskonut, että edessä on kahden vuoden pandemia ja sen päälle vielä sota Euroopassa. Toivottavasti ne paremmat ajat pian koittaisivat. Onhan tämä jo vähän liikaa.

    Mutta pitää tulla kyllä tänne hep-huudot hihkumaan! Kiitos jo ennakko-onnitteluista!
  • Piti tulla kurkkimaan, että onko muita maaliskuulaisia tullut tänne vuosipäivien kunniaksi. Mutta eipä näy. .) Toivottavasti kaikilla menee hyvin. Ymmärrettäväähän tuo, että ei niin enää tänne tule raportoimaan enää tässä vaiheessa.

  • Jee, onnea 2 vuodesta Maria1234! Mahtavaa!! :smiley:

    Me taidetaan olla ainoat, jotka on enää mukana? Mitähän esim. Wolfille kuuluu..?
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Onnittelut Marialle1234! Kukat ovat HEP-poterossa, niin kuin kuuluukin. :)

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Heips. Mun piti käydä täällä, kun tuli se 2 vuotta täyteen, mutta olin unohtanut mun salasanan ja en saanut sitä vaihdettua. Otin yhteyttä tänne stumppiin ja kuulemma hotmailin viestien toimittamisessa on ollut ongelmia.
    Mutta onnittelut myös Maria1234 2 vuodesta :)
    Meitä oli silloin alussa monta joilla sama päivä. Miettii mitenhän muiden lakko on pysynyt.
    Kyllä välillä tehnyt mieli taas polttaa edelleen.
    Kaipaa varsinkin niitä hermosavuja ja ihan muutenvaan taukoa. Varsinkin nyt, kun tulee kivemmat ilmat ja ois kiva ulkona istua tupakilla.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.