Maaliskuussa 2020 lopettaneet

145791024

Viestejä yhteensä

  • petterik - kiitos onnitteluista! Tänään on ollut taas parempi päivä mutta huomenna töihin ja siellä on tietyt tupakkarituaalit - tavat joista nyt on päästävä eroon.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Salakalle 10 päivän onnittelut!
    Jaakkoteppo79, huh 3 viikkoa täys. Yksi legendaarinen etappi kans. Onnittelut.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Onnittelut kaikille savuttomista kilometreistä!!
    Minullakin käy tupakka mielessä useasti päivässä, mutta lähinnä niin että ”tässä tilanteessa polttaisin jos polttaisin”. Ihan mieletön ero omassa henkisessä suhtautumisessa nyt kuin aikaisemmin. Näin myös ensimmäisen unen missä tupakoin ja aamulla huokaisin helpotuksesta että oli uni.
    Polttaessani kirpaisi kyllä jokainen aski minkä ostin, mutta en halunnut koskaan tarkkaan miettiä paljonko poltan ja paljonko rahaa siihen poltan. Nyt on sekä motivoivaa että kammottavaa nähdä että satanen menee rikki 11päivässä!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Juu, kyllä rahaa meni ja varmaan elinpäiviäkin siinä samassa. Vaan nyt tienaamme ne takaisin, eikös?
    Henkinen suhtautuminen onkin tässä avainsana. Pitkälti omasta päästä löytyy se voima, jolla tätä taistelua alussa käydään. Ja pitkänkin päältä. Nikotinisti on kuin alkoholisti, aina löytyi rahaa tupakkaan, eikä sitä halunnut ajatella liiemmin.
    Onnittelut 11 päivästä. Muutama päivä ja 2 viikkoa kasassa.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • On hurjaa nähdä nuo tupakat numeroina mitkä olen jo ollut polttamatta. Kymmenen päivää = 80 tupakkaa!!!!
    Tänään muutenkin miettinyt tupakanpolttoa: yhden asian ymmärsin, tupakointia koskevat lait, säädökset - ovat tehneet tupakanpoltosta hankalan ja sitä myöten myös se on ollut minulle jotenkin hävettävää???
  • Heip, enpä usko vieläkään hyysäys-yhteiskunnan sitä lopettamista aiheuttaneen Repa, vaan se kyllästyminen omaan ihnottavaan ja henkeä lyhentävään addiktiin. Ja se on hyvä päätös pysyä siinä. Alkaa se aika, kun pikkuhiljaa huomaa, miten vapaa sitä on, kun ei koko ajan tarvitse seuraavaa röökitaukoa miettiä - tsemppiä! :)

  • Minä häpesin myös tupakan polttoani. Olin kateellinen ihmisille jotka osasivat elää ilman sitä. Pahimmat paikat ilman tupakkaa minulle on aina ollut yksin kotona ollessa. Koin että tupakka olisi jollain sairaalla tavalla ainut sekä paras ystäväni niihin hetkiin. Vuosia halusin vain olla haluamatta polttaa mutta oikean ponnahduslaudan löytämiseen meni aikansa. Odotan mielenkiinnolla sitä kun pääsen neljän viikon yli johon edellinen kerta kaatui.
  • Itselläni savuttomuus se vain jatkuu. Tänään illalla tulee sitten 24 päivää täyteen. Nyt kovin jo odotan että saisin sen ensimmäisen kuukauden täyteen. Olot ollut ihan siedettävät, mutta millään muotoa en koe että tässä oltaisiin voiton puolella. Omat tuntemukset on että ohuella nuoralla taiteillaan ja isoakaan harha-askelta ei tarvita että ratkeaminen olisi tosi asia. Toivotaan että näin ei tule käymään. Onnea kaikille savuttomille. Ja hyvää jatkoa projekteihin.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kameja, kyllä sä pääset. Roikut täällä vaan tiiviisti ja raportoit olostasi. Tulet huomaamaan, et vaikeatkin hetket ymmärretään ja uskoisin kannustusta tulevan. Alussa on aina kaikilla hankalaa, uskon puutetta jne. Luota ittees, tällä kertaa menet sit loppuun asti eli pysyvään savuttomuuteen.
    Jaakkoteppo79, ei vsrmaan tunnukaan siltä, et hirveesti voiton puolella olisit, mut tavallaan olet kuitenkin. Olet tehnyt päätöksen lopetuksesta ja kohta ollut kuukauden savutta. Siinä on aika paljon voittamista. Ja itsestään oppimistakin, tunnetilojen käsittelyä yms.
    Sä selviät tästä.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Se olis sitten 500 savua jätetty muille poltettavaksi!! 25 päivää paukku täyteen ilman. Hienosti homma etenee.
  • Hauskat luvut 25, 200 ja 500 :)

  • Nyt alkaa tekemään tiukkaa. 18 päivää ja vähän punaviiniä. Ainoa asia, joka päässä pyörii, on savuke.

  • Esaj1 se menee aika nopeasti ohi. Ja se tupakka muuta tee kun pilaa hyvin alkaneen lakon. Nyt vaan selkäranka käyttöön.
  • Näinhän siinä kävi, että tunne meni puuhaillessa ohi. Edelleen savuttomana jatkaen...
  • Ihastelen teidän säästettyjä tupakoita mm. 500, 324 ja se kannustaa minua todella paljon... hyvä että olette olemassa! Kun minulla tupakanhimo iskee niin tulen tänne keskustelupalstalle lukemaan teistä ja kirjoittamaan teille. Ja huomaan ,että järki palaa päähän ja tupakanhimo menee ohi.
  • Vaikka itselläni ei ole vasta kuin 26 päivä menossa niin ne mielihaluat ja pahat hetket harvenee. Tupakkaa tekee edelleen mielin mutta sellaisia pakko polttaa oloja ei enään ole hetkeen ilmestynyt. Nyt kova odotus että laskuri näyttää yhtä kuukautta.
  • 25.päivä savuttomana menossa. Innostuin teidän muiden tavoin laskemaan, montako tupakkaa on jäänyt polttamatta tuona aikana. 500kpl! Siis ihan käsittämätön määrä! 500!! Ja tuo on laskettu mun minimimäärällä 20kpl/vrk. Jos laskis 30kpl/vrk tahdilla mikä oli varmaan lähempänä keskivertokulutusta, on luku 750 savuketta polttamatta. Huhhuh! Ei ihme että ei hengästy kävellessä niin pahasti kuin tupakoidessa hengästyi ja tupakkayskä on helpottanu/ei enää niin pahaa limannousua aamuisin. Tsemppiä ja onnittelut kaikille lopettaneille.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Se on just näin Repa. Jokainen ex-tupakkatauko kannattaa viettää Stumpissa. Ja sit välillä vähän pitempäänkin. Lue ja kirjoita.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kohta 17 päivää ilman tupakkaa:) kolme viikkoa lähestyy
  • Onnittelut jaakkoteppo79 neljästä viikosta, Repa kahdesta viikosta, esaj1 kolmesta viikosta! :) Kaikille muillekin onnittelut, ketkä unohdin ja muutenkin savuttomasta päivästä! :)

  • Petterik kiitoksia vaan. Kuukausi lähenee. Ei vaikeaa, mutta kyllä ruuan jne asioiden jälkeen mielessä. Mut ei enään. Siitä ole ylpeä että näytin itselleni että selkärankaa löytyy. Enkä ole heikko ihminen, lopettaminen kävi vain ilmoittamalla vaimolle että käyn vielä ulkona nautin parit savut ja lopetan sitten. Ja se on pitänyt. Ei mitään ihme nikotiini hössäköitä. Ja nytkin kesken jäänyt aski on tossa näkösällä sytkä siinä päällä jos iskee tarpeen polttaa. Mut en enään. Ainoa mikä hiukan pistää mietityttään ettei mitään huomattavia hyötyjä ole ilmennyt lopettamisesta. Ei hengitys kevyempää tai mitään. Eikä limaista yskää. Ehkä ne keuhkot vaan on jo moro. Haju aisti hiukan parantunut, siitäkin lähinnä haittaa kun haistaa ihmisten pahan hajuisen hengityksen. Tarvisi löytää jotain muutakin positiivista kuin rahan säästö. Toki tupakoimattomuus pitäisi terveyttä edistää. Mutta jotain konkreettista minkä huomaisi nopeammalla aikavälillä.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Lopettaminen nostaa itsetuntoa. Pystyy itsensä kanssa vaikeaan prosessiin. On selkärankaa. Hyöty on myös se, ettei lunssat ehkä iske niin pahasti. Koronastakin ( hui) selviäis paremmin. Toivottavasti sitä ei tartte testata.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Pieniä juttuja olen itse yrittänyt pistää merkille, kuten:
    - iho on hiukan paremmassa kunnossa (psoriasis myös rauhoittunut)
    - sykkeet ovat huomattavasti alempana. Lenkillä nyt maksimit ei ylety samoihin lukuihin kuin tupakoidessa keskisyke.
    - kävelen kilometrin keskimäärin kolme minuuttia nopeammin!!!
    - en läähätä ”kurkkutulpan” kanssa ylämäen päällä.
    - hajuaisti on myös parempi, mutta tätä en luokittele positiiviseksi.

    Tykkään seurata kaikkia lukuja ja niiden muutoksia (ja en ole insinööri :) ) lisäksi toki tämän sivun kautta hahmottaa tuon rahan säästymisen. Tässä muutamia joita tuli äkkiä mieleen. Ja aika on vielä aika mitätön vaikutuksiin nähden! Kyllä huomaan edelleen itsekin kaipaavani tupakointi hetkiäni, mutta onneksi se menee nopeasti ohi, joko itsestään tai pakotettuna.

    Otin hiljaisen tavoitteen itselleni, että kun korona on ohi niin minä hiivin mökistäni kaikin puolin terveempänä ja parempi kuntoisena ”päivän valoon”.
  • 26 vuotta tupakka palanut askin verran päivässä. Maaliskuun 2 päivänä palailin koiran kanssa lenkiltä ja viimeinen ylämäki otti pahemman kerran voimille. Kotona päätin että poltan tuossa vähän myöhemmin ja sitten taas myöhemmin. Sitten ajattelin että teenpä testin olla polttamatta ihan sen tähden että jaksan lenkkeillä paremmin. Huomioita sen verran että syke tasaantui ja ainainen palelu helpotti pian. Samoin maku- ja hajuaisti palasivat todella nopeasti. Minua ei yskittänyt tupakoidessa eikä yskitä vieläkään vaikka olen sitä odottanut että keuhkot puhdistuisi. Puoliso tupruttaa edelleen mutta minua se ei haittaa, ihme kyllä. Tuossa Kameja kirjoitti tuntemuksiaan ja paljon samaa meidän mietteissä on. Ja jos sanoisin että olen lopettanut ahdistuisin varmasti, mutta koska teen kunnonkohennustestiä niin olen vaan paussilla. Tänään testini kestänyt 41 päivää ja jatkuu.

    Sitkeydellä eteenpäin

  • Eilen tuntui ensimmäistä kertaa kävelylenkillä, että hengitttäminen alkaisi olla kevyempää. Aivan alussa tuntui nimittäin, että hengittäminen olisi jopa raksaampaa / hankalampaa kuin polttaessa. Tiedä sitten johtuiko tunne vain siitä, että hengittämiseen kiinnitti enemmän huomiota vai oliko oikeasti noin. Onhan tässä tietty korona eristäytymisessä ehkä tämä liikunta muutenkin jäänyt vähemmälle, kun normaali hyötyliikunta puuttuu. Fyysisesti alkaa muutenkin helpottamaan, öisinkään ei herää enää tajuttomaan hikoiluun. Mutta kyllä se polttaminen vielä usean kerran päivässä käy mielessä. Ja aamukahvia ottaessa vieläkin joinain aamuina vaistomaisesti liikkuu käsilaukulle josta sitten siirryttäisiin parvekkeelle polttelemaan.... Mutta päivittäin noitakin hetkiä on vähemmän joina tupakkaa miettii. Tuntuu aivan tajuttoman hienolta ajatus, että jos nyt ihan oikeasti olisi tupakoimaton! Aivan kuin jotkin kahleet olisivat katkeamassa. Vielä kai tuohon on matkaa, mutta nyt ainakin tuntuu hyvältä tämä.

  • On muuten veikeää että nykyään kun tulee lukemaan näitä, niin tekee aina mieli tupakkaa. Muuten ei niin paljon mielessä mutta kun lukee näitä niin kai se tulee siitä mieleen. Vaikea sanoa mistä johtuu. Mutta taas pakko käydä silti kehumassa itseäni ja oloani. Tupakasta irti oleminen ei ole millään tavalla ollut vaikeaa kuluneen viikon aika. Toivotaan että näin jatkuu.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Maria1234, kyllä sinä olet nyt tupakoimaton. Pidät vain tästä kiinni ja savuton unelma on sun.
    Jaakkoteppo79, olen ennenkin kuullut, et tupakka tulee mieleen kun tulee Stumppiin. Ehkä sen tarkoitus onkin rsvistaa miettimään, et nyt oot vapaa. Siis muistuttaa kovasta työstä, joka tehdään tupakan nujertamiseksi.
    No jaa, kyökkipsykologiaa. Mut on Stumppi pitänyt irti tupakasta, ehkä ajattelin sitä vasten asiaa.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Minäkin käännyn taas stumpin puoleen huolineni. Oikeastaan lopettaminen on sujunut sillä lailla yllättävänkin hyvin, että nyt voi jo kulua päiviä ilman että tupakanhimo sen kummemmin muistuttaisi itsestään tai tulisi edes mieleen. Mutta viime päivinä (tai oikeastaan öinä, just ennen nukahtamista) olen saanut itseni kiinni oudoista juonitteluista: siis aivoni punovat tulevaisuuden juonta, jonka mukaan otan muutaman tupakan mukaan kesämökille sitten kun maalle lähdön aika koittaa, että voin pössytellä siellä "vaikka vaan yhden tai kaks päivässä" salaa, yksin kun olen metsän keskellä. Tiedostan kyllä, että tämmöistä suunnitelmaa ei kuuna kullanvalkeana kannata lähteä toteuttamaan, enkä sitä aio panna toimeen. Päinvastoin: mökillä minun on nimenomaan helppo olla polttamatta, koska lähimmät kaupat sijaitsevat kymmenien kilometrien päässä eikä mulla ole autoa. Riippuvaisten aivojen haihattelut ja todellisuus ovat kaksi eri asiaa.
    Harmittaa vaan ihan vietävästi, kun luulin jo olevani vapaa, ja sitten huomaankin haaveilevani tupakasta. Niin, äkkiä muistuu mieleen, että tämä on aika pitkä tie. Edellinen savuttomuuteni kesti vuoden, ja just siinä vuoden rajapyykin kohdalla aloitin uudestaan.
    Jännää, miten kaikki paikat ja elämän eri osa-alueet täytyy tavallaan ottaa uudestaan haltuun kun lopettaa polttamisen. Mulla pössyttely on kai liittynyt aika voimakkaasti mökkirannassa istumiseen, kessut on maistuneet kylmän kaljan kanssa.
    No, ajattelin palauttaa itseni ruotuun Stumpin kautta ja kertoa tästä salajuonesta teille, jotta se tukahtuisi alkuunsa.

  • Ai niin, ja vielä Heidille sellaiset terveiset, että mä lopetin aika pitkälti samalla tavalla kuin sä: en siis päättänyt lopettamispäivää etukäteen, vaan kävelin vain yllättäen röökikiskan ohi. Ja olen edelleen samalla matkalla. Minustakin on tuntunut, että ehdoton päätös ahdistaa ja jotenkin viekoittelee takaisin tupakan pariin. Ajattelen mieluummin, että voisin polttaa, mutta en halua. Eräs viisi vuotta sitten lopettanut ystäväni puolestaan sanoo ajattelevansa, että haluaisi polttaa, muttei voi. Kumpi ja kampi tappelivat, kumpi voitti? Joo, kumpikin kampikin. Joka tapauksessa: polttamatta paras! :D

  • No itsekin huomaan ajattelevani kun menen kotimme lähimmän r kioskin ohi joko sitä että nuo ovat hakemassa tupakkaa tai että jos polttaisin niin itse hakisin sieltä...
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.