Täällä edelleen harkitsemassa

Niin, täällä edelleen, harkitsijoiden palstalla. En onnistunut pääsiäisen jälkeen, niin kuin oli tarkoitus. Ratkesin jo puoliltapäivin. MIKSI EN PYSTY TEKEMÄÄN VAHVAA PÄÄTÖSTÄ??!!!! Motivaatiota on. Fyysinen kunto ja muutenkin terveys, raha, ulkonäkö, hyvinvointi..... Vai onko ne vain hyviä syitä lopettaa, mutta se motivaatio kuitenkin puuttuu? Mikä hemmetti siinä päätöksenteossa on niin vaikeaa! :s Joo, olen addikti, mutta saisinhan minä sen nikotiinin korvaustuotteita. Tapa? Joo, mutta voisinhan vetää inhallaatiota parvekkeella tupakan sijaan. Stressi? Sitä on aina! Tässähän se menisi samalla stressillä tupakkilakkokin. Keinoja olis vaikka lampaat söis, ja hyvin olen lopetuksen suunnitellut. Mutta-en-vaan-pysty :'( :'( :'(
Monet lopettamista vakuuttavat että se oli heillä " elämän paras päätös". Miten minä pääsisin sen kaltaiseen flow:hun?
Päätöksen tekeminen ja siinä pysyminen, tässäpä pulma :#

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Motivaatiota on, mut ei ilmeisesti vielä tarpeeksi vahva. Valitse vaikka yksi noista ja ala seuraamaan miten homma etenee kun lopetat. Rahan kertyminen on helppo seurata. Pistät vaikka säästöön ja ihailet saldoa. Terveys, monet näkevät hyvinkin äkkiä parannusta esim. ettei hengästy jaksaa juosta tai kävellä. Ulkonäkö, se seura terveyden seurannassa siinä sivussa.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kallistun myös siihen, että täytyy löytää yksi motivaatioalue. Muuten menee liian monimutkaiseksi.

  • Vaikka motivaatiota olisi, ehkä se luopuminen tuntuu silti liian kovalta paikalta? Ota ihmeessä avuksi korvaustuotteet tai vaikka lääke, niin saatat huomata että se olikin se nikkispiru siellä aivoissa mikä esti aina sen viimeisen askelen ottamisen. Addiktio on oikeasti kova ja juonikas vastustaja, ja kaikki keinot sen nujertamiseen on sallittu. Jos ei luomuna onnistu, niin ota kovemmat konstit käyttöön. Kamalinta mitä voi tapahtua on tietysti se että onnistutkin! Näin siis aivosi sua pelottelevat... mutta elämä on ihan jees ilman tupakkaakin. Ei siinä kauheasti menetä!

  • Tupakin pitää tympäistä kunnolla, että lopetuksessa on oikeanlainen mentaliteetti. Tympäistä kaikki mitä siihen liittyy aina suuresta määrästä poltettuja tupakkeja, jotka on poltettu pakosta tai tavasta, mutta mitään tyydytystä niistä et ole saanut eli tyyliin oikeasti vain aamutupakki heilahtaa huiviin. Muut poltetaan siksi, että pitää polttaa kun on tupakoitsija. Ei oikeasti mitään järkeä.

    Jatkossa EI myöskään tarvitse stressata mistä ja milloin saa tupakkia ja minkä verran riittää ja minkä verran ei. Lopetuksessa pitää sisäistää, että mitään et menetä vaan pikemminkin on taas yksi stressin kohde vähemmän. Minua jopa hieman kauhistuttaa muistellessani, että tuntuu kuin olisin vapautunut huumeista (!), niin vahva ja vaikea tilanne minullakin oli, kunnes sitten vain menin sellaiseen moodiin että NYT. Siihen tarvittiin toki korvikkeita, joita söin 8kk, mutta ne olivat sen arvoista. Lopettamisesta voi tuntea ennen kaikkea suurta kiitollisuutta, kunhan on ollut itselleen tarpeeksi kauan armollinen. Joskus tapasin puhua täällä, että kaikilla meillä on kalenterissa lopettamispäivä, joskus sitä vain pitää odottaa. Meillä kaikilla.

    Tsemppiä, Bima.

  • Tupakka on tupakka eikä sitä alussa korvaa mikään. Niin ikävää kuin se onkin. Tämä on vain oma kokemus. Mutta tämä tuntemus häviää kyllä. Kannattaa käyttää tukena jotain lääkkeellistä apua jos vain mahdollista. Ajan, ajatusten pureksimisen ja sinnikkyyden myötä hepottaa.

    Joskus kaikesta tarmosta ja muusta huolimatta yritys pettää. Ei haittaa. Aina reppuun jää jotain. Lopetus on matka. Joskus sille matkalle tulee kymmenen lopetusta tai enemmänkin niinkuin mun tapauksessa.

    Tupakka olisi mulle tuttu ja turvallinen, se minkä kanssa aina puljaan. Osa persoonaa, nuoruutta ja huolettomuutta. Täytän 37 tänä vuonna eli aika hyvä illuusio. Jotenkin tätä ikää ja elämäntilannetta vastaan - sitä se myös on. Kapinaa.

    Mutta, kaikki loppuu joskus. Tupakointi ei tee musta nuorempaa. Tai huolettomanpaa. Päinvastoin.

    Se mitä ajan myötä olen huomannut - vaaditaan pirunmoista sinnikkyyttä polttamisen halua vastaan. Ei sitä että fyysisesti enää tekisi mieli. Ei tee. Mutta välillä haluaisin ihan tosiaan polttaa. Kaikkien niiden aikojen vuoksi joina olen polttanut. En silti polta - mietin joka kerta sitä hetkeä mikä sen jälkeen tulisi. Mietin miten hyvä juuri kyseisellä hetkellä on oikeesti on olla. Vapaana ja hyvinvoivana. Ilman fyysistä tarvetta.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Leenu, hitsin hyvä kirjoitus sinulta. Siitä riittää ajatuksia monille uusille lopettajille.
    Tupakoinnin lopettaminen on prosessi, ei projekti, koska se jatkuu loppuelämän. Tosin ponnistelut sen kanssa helpottuvat ajan mittaan.
    Lopettaminen on alun viekkareiden jälkeen paljolti psyykkinen juttu. Omien ajatusten, asenteiden ja tapojen jumppaamista. Stumpista on apua tässäkin mielessä.
    Päätös lopettaa on se tärkein, ja sit miettiä miksi en halua enää polttaa. Pitää se ajatus mielessä koko ajan.
    Valmiina on jo sulle Bima lopetuspaikka, Toukokuun 2020 lopettaneet. Kirjoita tuntemuksesi ja lue muiden kirjoituksia. Tämä on paras paikka lopettaa.
    Rohkeutta Bima!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos kaikille <3 Ja mulla on jo noita korvaustuotteita joka lähtöön. Mikä estää käyttämästä? "Vain otettu lääke auttaa", ei ne tuolla pöydällä auta :D . Harkitsen kyllä zambix vai mitä näitä nyt on. Ei kai siitä haittaakaan ole :)

  • "Harkitseminen" ainakin mulla tarkoitti sitä että koko lopettaminen tuntui niin pelottavalta ajatukselta että voimat loppuivat jo ennen alkua, enkä koskaan päätynyt edes yrittämään lopettamista. Aivoni pitivät ajatusta lopettamisesta niin kauheana että iskivät jarrut päälle jos vähän edes leikilläni ohjasin ajatuksia siihen suuntaan. Otin Champix-kuurin sitten vähän sillä mielellä että saapas nähdä... mutta minulla se kyllä suureksi ihmeekseni toimi. Champix otti ne fyysiset vieroitusoireet pois ja auttoi huomaamaan että kyllä se polttamattomuus on ihan mahdollista eikä ihan pelkkää tuskaa ja kidutusta maailman tappiin asti. Sitten tulee joksikin aikaa vaikeaa henkisten riippuvuuksien kanssa, mutta ne sentään kiusaavat vain pääkoppaa eikä koko kroppaa.

  • editoi toukokuu 2

    Champixilla ainakin itse lopettaneena voin suositella, kannattaa tosin hankkia ensin pelkästään se aloituspakkaus ja muistaa ottaa aterian yhteydessä jos meinaa tehdä pahoinvointia...
    EDIT: Ja tietty lääkärin pitää kirjoittaa se resepti oikein, että siitä saa kelakorvauksen.

  • Pieleen meni. Se oli se äitienpäivän skumppalasi mikä kamelinselän katkaisi. Voin todella huonosti, fyysisesti ja varsinkin henkisesti, tuon muutaman päivän mitkä olin polttamatta. Kunpa olisin vaan kestänyt, niin olisin nyt savuton. Tänään kun poltin, minulle tuli mieleen yksi Raamatun paikka, minkä sitten etsin esiin. Täällä ei saa hengellisiä puhua, mutta otan tuon lauseen itselleni johtotähdeksi, JOS vielä uskallan lopettaa. Toisaalta, miten enää uskallan polttaa!!!???
    Vanhaa laulua mukaellen: lopeta, kärsi ja unhoita. Niinkai se tupakoinnin lopetus menee. Pääsin vasta tuohon kärsimis- vaiheeseen viimeksi, mutta ehkä ensi kerralla lopettaminen on lopullista. Lupa uskoa ja toivoa.
    Niin, ja kun viimeksi vain valitin ja valitin, ettei mikään tunnu hyvältä, on vain paha olo, mikään ei ole muuttunut, en näe savuttomuuden etuja, niin nyt huomaan että olisihan niitä ollut. Esim. illalla nukkumaan mennessä ei haissut tupakka. Kädetkin tuoksui paremmalta ja oli raikkaampi olo.

  • Kirjoitapa nyt oikein ylös noita asioita, että kun lopetat uudestaan, voit niistä muistutella itseäsi. Ne lopettamisen syyt unohtuivat ainakin minulta helposti ja nopeasti, kun aivot vain keksivät toinen toistaan parempia syitä miksi lopettaminen oli ihan tyhmää. Vakuuttelin itselleni että kyllä mulla varmasti ihan hyvät syyt oli, vaikken niitä muistakaan. Olisi kannattanut kirjoittaa ne ylös...
  • Joo, kannattaa kirjoittaa. Ja kannattaa pysytellä täällä. Sinulla Kipax on kohta juhlat? :)
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Pysy Bima täällä vaan. Jos vaikka nostais sen motivaation aallon uudelleen.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Näin on, juhlapäivä lähenee! Melisa puhuu asiaa - täällä kannattaa pysyä, jutella ja lukea. Muiden taapertamisesta voi ottaa oppia ja saada uskoa itseensä. Harvalle lopettaminen helppoa on, mutta siitäkin selviää hengissä, ainakin noin yleensä :)
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.