Pakko ottaa avioero

Olen astmaatikko. Mieheni on tupakoinut 40-50 vuotta. Kun jäimme eläkkeelle, iski karsea todellisuus vasten kasvoja. En kestä tupakanhajua astmani takia. Toisaalta haluan elää viimeiset elinvuoteni hyvää elämää ilman jatkuvaa tupakanhajua kodissani. Mieheni yritti lopettaa. Muutama kuukausi meni, mutta vierotusoireet olivat niin rajuja, että joutui sairaalaan useamman kerran. Eli hän ei pysty lopettamaan. Se on poissuljettu vaihtoehto.
En löydä enää muuta ratkaisua kuin eroamisen. Olemme olleet jo parikymmentä vuotta fyysisesti jatkuvasti etäällä toisistamme. Tilanne on kestämätön. Olen todella katkeroitunut. Tajusin sen vasta nyt ja ymmärsin, että avioliitto riippuvaisen ihmisen kanssa on aina kolmen kauppa. Ensimmäisenä on aina aine, huume, tässä tapauksessa tupakka, sitten vasta ihmiset. Olen helvetin katkera, että tajusin tämän vasta näin myöhään. Katkeruus on pilaamassa myös oman elämäni. Olen ollut koko ajan kakkonen avioliitossamme. Ykkönen on tupakka. Siitä mieheni ei voi luopua koskaan. Tupakka on hänen elämänsä johtaja, jolle hän on elämänsä hallinnan luovuttanut.

Viestejä yhteensä

  • Voimia. Joskus silmät aukeaa myöhemmin.
  • Näihin juttuihin ei neuvoja voi antaa, sen olen elämän varrella oppinut. Avioriitoihin kun menee sekaantumaan, melko varmasti saa itse loppujenlopuksi haukut. Minä sain kuulla muutaman viikon jälkeen: "Jos tuollaiseksi tulee, eikö olisi parempi vaan polttaa." Hermot oli kireällä ja räjähdyskynnys matalalla, mutta otti se silti päähän tuollainen lausahdus kun juuri oli sydäninfarktista toipunut.

  • editoi heinäkuu 2020

    Olemme jo kaksikymmentä vuotta pitäneet oikein reilut turvavälit, koska tupakanhaju on niin pistävä, että täytyy heti ottaa astmalääkkeitä. Ei ollut muuta keinoa kuin siirtyä eri makuuhuoneisiin ja pitää pitkät turvavälit mieheen. Nyt kun eii enää tarvitse käydä töissä niin tilanne riistäytyi täysin käsistä. Mies juuri äsken kertoi, että minulla on ongelma ja kaikki johtuu siitä. Tupakalla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä hänen mukaansa. Minä totean katkerana, että jostain aineesta riippuvaisen olisi pitänyt rakentaa parisuhteensa kaltaisensa kanssa. Tämä ei toimi, kun itsellä ei ole riippuvuutta.

  • Sanattomaksi vetää se tosiasia, miten paljon se perkeleen tupakka vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Se rikkoo näköjään avioliittojakin.

    Miehesi on sairas. Nikotiiniriippuvuus on sairaus. Hän sanoo sinulle, että ongelma on sinulla, koska hän on kuin alkoholisti, joka ei myönnä sitä tosiasiaa että ongelma on hänellä, ei kenelläkään muulla.

    Tupakkaan suhtaudutaan aivan liian kevyesti. Sitä pidetään pienenä pahana, vaikka oikeasti se on vakavan sairauden aiheuttaja. Itse asiassa useammankin sairauden. Tupakka aiheuttaa nikotiiniriippuvuuden, joka on sairaus, ja monia muita (fyysisiä) sairauksia siihen vielä päälle. Tupakka sairastuttaa meidät niin henkisesti kuin fyysisestikin.

    Sinun pitää tehdä niin kuin sinusta parhaalta tuntuu ja niin kuin sinun täytyy tehdä. Ei siinä muu auta. Voit kuitenkin myös ymmärtää miestäsi, vaikka eroaisitkin hänestä: hän on sairas. Tupakka on vääristänyt hänen maailmankuvansa.

    Onneksi sinä et ole yhtä kurjassa tilanteessa kuin miehesi. Sinä voit vielä paeta tupakkaa. Miehesi ei voi. Vai voiko? Se on hänen päätettävissään. Sinä et voi hänen puolestaan lopettaa tupakanpolttoa. Jos olen aivan rehellinen, niin minä en usko että parantumatonta tupakoijaa on olemassakaan. Jokainen pystyy lopettamaan tupakoinnin, toisille se on vain niin paljon vaikeampaa etteivät he edes uskalla yrittää. Se on surullista.

  • Kiitos sanoistasi. On totta, että en voi tietenkään vaikuttaa mieheeni. Olenkin vain surullinen, vihainenkin, erityisen katkera ja ymmälläni tästä, että ensimmäisinä eläkevuosinani elämääni tuli tällainen ongelma. Avioliitto, jossa ei voi olla edes samassa huoneessa (hajun takia) on täysin kestämätön jatkaa. Ollessamme työelämässä ongelma ei päässyt esiin. Teimme pitkiä työpäiviä ja oleskelimme eri huoneissa (hajun ja astman takia).
    Uskon, että myös mieheni on valmis eroamaan, koska hänen elämänsä suunnan näyttää tupakka. Se on tärkein. Kun on valittava puolison ja tupakan välillä, on aivan selvää, että tupakka vie voiton. Kuten sanoin, olen ollut suhteessa, jossa on kolme osapuolta. Mies, vaimo ja tupakka. Vain yksi näistä on vahva ja ehdoton. Se on tupakka. Se määrää tulevaisuutemme.
    Minunkin on valittava. Olenko yksin vai metrien päässä olevan miehen kanssa. Olen varma, että elämäni olisi parempaa ollessani yksin. En enää jaksa suhteessa, joka on vain puolikas, jos edes sitäkään. Suhteessa, joka on luovutettu tupakalle. Elämässä, jonka arkea ja juhlaa ohjaa johtaja Tupakka. Haluan olla onnellinen. Mitään muuta en loppuelämältäni halua.

  • Tiedätkö, jotenkin tämä keskustelu ja sinun viestisi ovat kamalan liikuttavia. Voin viestiesi välityksellä tuntea sen kivun, jota sinä nyt tunnet. Ihmiset sanovat minun olevan empaattinen ihminen, ehkä se on sitä. Ehkä siksi voin kokea pelkän kirjoituksen kautta toisen ihmisen kivun ja liikuttua siitä.

    Minun mielestäni sinä olet oikealla tiellä pohtiesseasi vakavasti omaa tulevaisuuttasi ja onneasi. Jotenkin minulle tulee ehkä sellainen olo, että sinä olet nyt tullut tänne keskustelupalstalle kysymään "lupaa" siihen, että jättäisit miehesi. En tiedä olenko oikeassa, mutta haluan vain sanoa sinulle, että sinun ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa muuttaa elämääsi - vaikka radikaalistikin.

    Minäkin haluaisin sinun olevan onnellinen. Joskus on tehtävä valintoja, jotka tekevät kipeää mutta joiden tietää olevan oikeita. Sinun kannattaa kuunnella itseäsi ja omaa intuitiotasi. Ehkä pelkäät tekeväsi suuren virheen, ehkä pohdit, onko tupakka tarpeeksi iso syy erota miehestäsi. Vain sinä voit tietää vastauksen. Ei kukaan muu.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.