Heinäkuussa 2020 lopettaneet

2456717

Viestejä yhteensä

  • Moi, olen uusi täällä. Yritin ekan kerran lopettaa tupakointia 1.7, mutta ratkesin jo kolmantena päivänä. Nyt tänään taas ensimmäistä päivää ilman. Viimeyön pyörin ympyrää sängyssä suurimman osan yöstä ja vähän kaikki itkettänyt tänään. Ryhmän tarpeessa mä nyt oisin. Mä oon siis aiemmin lopettanut jo päihteiden käytön (2015) ja rahapelit (2016) mm. Tupakointi kuitenkin jäi, mut koen, että nyt ois hyvä kohta lopettaa sekin. Osasyynä liian kova närästys tupakoidessa, jota on jatkunut jo pari vuotta putkeen.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tervetuloa Stumppiin mariannerror!
    Oletko miettiyt konsteja?
    Oletko kauan polttanut?
    Oletko miettinyt jotain apuja, nikakorvikkeita tai lääkkeitä?
    Oletpa jo monesta koukutuksesta päässyt irti, hattua nostan :)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Terveysasemalle olin yhteydessä jos saisi Champix-kuurin, mutta mun kaksisuuntaisen takia ei onnistunut se nyt ainakaan tälläkertaa. Sieltä ohjeistettiin toissapäivänä, että pitää ottaa käyttöön vahvimmat laastarit ja purkka, mutta vaihdoin purkan imeskelytabletteihin, mitä mennyt tänään vasta 2. Olen polttanut noin 13vuotta, enkä ikinä aiemmin ole edes harkinnut kokonaan lopettamista ennenkuin kolme viikkoa sitten keksin idean ja tässä nyt ollaan.
  • Hei mariannerror ja tervetuloa joukkoon!
    Jennas, taidan olla jotenkin eri puusta veistetty, kun akuutit tupakanhimokohtaukset kestää 3-4 tuntia eikä vain minuutteja :s Tuossa lounasaikaan iski karmea himo ja ehkä nyt alkaa jo helpottaa.
    Kävin purkkaa ostamassa lisää kun ei uskalla ilman olla.

  • Tervetuloa mariannerror! Hyvällä tiellä olet ja kiva kun olet löytänyt tämän foorumin. Itselle tämä on ainakin ollut tärkeä tuki ja selailen tätä aika paljokin alussa. Nyt vaan sinnikkäästi eteenpäin hetki, tunti ja päivä kerrallaan. Kirjoittele tänne se auttaa myös hyvin.

    Bronco, kyllä ne minullakin joskus pitkään kestää. Mutta huomaan että se aivan pahin menee hyvin pian ohi jos vaan hengittelen ja yritän pysyä rauhallisena.

    Hassua sekin sitten kun on paljon touhua niin en välttämättä huomaa mitään oireita. Mutta kun pysähtyy ajatteleen asiaa niin ihan kädet tärisee kun niin tekisi mieli tupakille ja aivot keksii monia jo tutuksi käyneitä virsiä miten itseasiassa hyvin voisi vielä vähän polttaa. Tällä kertaa olen päättänyt nuo lorut lopettaa samantien, enkä suostu ollenkaan kuunteleen oman mieleni juttuja tupakoinnin hyväksi!
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • Nyt tänään olen syventynyt paljon noihin vanhoihin lopettaneiden ketjuihin. Noihin missä on oltu tupakoimatta jo useita kuukausia ehkä yli vuosikin. Tänään päivällä luin muutamankin ketjun ihan alusta loppuun asti. Kokeilkaapa jos on aikaa. Lohdullista huomata että tätä samaa vaikeuttahan se on kaikilla ollut vaan kyllä moni sieltä eteenpäinkin selvinnyt sisukkaasti ja jossakin kohtaa tullut aika kun eivät enää edes niin ajattele tupakkaa.

    Minullakin on se kuuden vuoden tupakoimaton jakso takana ja koitan sieltä nyt muistella sitä aikaa ja saada siitä voimia. Muistan miten vaikeaa se alku oli mutta päivä tai hetki kerrallaan menin eteenpäin ja muistan miettineeni että parempi kun ei sen pidemmälle vielä mieti asioita. Jossain kohtaa tuli oltua muutama viikko jo savutta ja se oli sen verran paljon, että tupakoimattomuutta auttoi jo sekin ettei olisi halunnut heittää tuota noinkin pitkää savuttomuutta hukkaan :smiley: ja pikkuhiljaa se siitä sitten kasvoi pidemmäksikin.

    Muistan selvästi että jossain jo puolen vuoden jälkeen saati kun tuli vuosi ja toinenkin, koko tupakka unohtui vaan pikkuhiljaa. Tuntui oudolta että oli koskaan polttanut. Elämä sujui ihan kuten ennenkin enkä mistään jäänyt paitsi vaikka en tupakoinut (tätähän lopettaessa jotenkin pelkää). Elämä maistui raikkaalta ja hyvältä ja savuton olotila oli se arkipäiväinen tila, kuin se olisi aina ollut. Minulle lopettaminen oli silloin vaikeaa siinä mielessä, että en millään meinannut saada sitä vauhtiin. Lopetin joka viikko ja sorruin aina uudelleen, vuosien ajan. Mutta sitten se yhtäkkiä onnistui ja pitkä oli savuton aika! Tuntuu tosi tyhmältä että sortui noin pitkän savuttoman ajan jälkeen mutta ehkä parempi kun ei sure sitä liikoja. Pääasia että nyt taas en tupakoi :smiley:
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • editoi heinäkuu 2020

    Hei,

    Aikomuksenani on lopettaa tämän kuun aikana. Nyt olen Acetiumia käyttänyt kohta toista viikkoa tupakoinnin yhteydessä. Jostain syystä on samankaltaisia oireita kuin lopettaessa. Eli olen jatkuvasti ärtynyt. Hajuaisti on alkanut osittain parantunut. Haistan kuinka pahalle sormeni, vaatteeni, hiukseni ja ihoni haisevat tupakoinnista. Välillä tosin huomaan, että kun normaalisti olen tunnin välein tupakoinut, niin nyt on saattanut olla pari tuntia välissä, jos on jotain mielekästä puuhaa. Toisaalta tuntuu, että on myös mennyt välillä kahta kauheammin, kun tuntuu niksaoireet olevan päällä vaikka on polttanut. Ehkä tuo Acetium auttaa jotenkin. Kuitenkin tämän kuun aikana tavoitteenani on kokonaan jättää tupakka, päivämäärää en ole vielä päättänyt, koska haluan kokeilla miten tuo Acetium vaikuttaa ja onko siitä oikeasti apua.

    Olen kokeillut nikotiinituotteista kaikki markkinoilla olevat. Smooffi suodattimet. Hypnoosin avulla olen kolme kertaa lopettanut noin. 6 kk -1 vuosi. Raskauksien ajaksi tahdon voimalla.

    Olen polttanut yli puolet elämästäni. Aloittanut 13 -vuotiaana ja nyt olen 36 vuotias.
    Tällä hetkellä valmistaudun henkisesti onnistumaan tällä kertaa muuttamaan elämääni.

    Haluan olla savuton, raitis ja terveempi. En halua kokea joka aamuista ahdistusta keuhkoissa, yöllisiä ja aamuisia yskän puuskia sekä hengenahdistusta. Haluan kokonaisvaltaisesti terveellisemmän elämän.

    Miksi se on minulle tärkeä asia?

    • Haluan voida paremmin
    • Haluan olla läsnä, oikeasti läsnä lapsilleni
    • Haluan olla elossa lapsilleni ja nähdä tulevat lapsenlapseni
    • Haluan elää arvomaailmani mukaisesti
    • Haluan tuoksua paremmalle, en halua olla enää tuhkakuppi
    • Haluan olla energisempi ja pirteämpi, tupakointi tekee minusta nuutuneen
    • Tiedän, että riippuvuudesta vapautuminen tekee minut onnellisemmaksi

    Haluan vapautua tupakoinnin kahleista.

    Milloin toteutuu?

    Heinäkuun 2020 aikana. Ei enää retkahduksia, kun voitan jälleen vaikeimman ajan, tulee se olemaan loppuelämän tie.

    Mitä tarvitsen onnistuakseni?

    Olen huomannut, että kaipaan ja tarvitsen kannustusta. Uskoa ja rohkeutta siihen, että pystyn. Ensimmäinen askel lähtee halusta muuttua ja myöntää itselleen, että tarvitsen apua. Tällä kertaa erilaista on, että liityn mukaan Stumpin tukiryhmään, enkä yritä vain yksin pärjätä.

    Millä keinoin aion onnistua?

    1. Aluksi vähennän Acetiumin avulla.
    2. Kun aloitan täyssavuttomuuden. Muistutan itselleni aamuisin peiliin katsoen, miksi haluan olla savuton, kannustan itseäni ja kiitän itseäni hyvästä valinnasta. (muistilappu peiliin, syyt)
    3. Osallistun Stumpin tukiryhmään sekä itseni, että toisten tukemiseksi

    Elämäntapa muutos on tietoinen valinta. Tietoinen valinta voida paremmin, terveemmin ja vapautua riippuvuuden aiheuttamasta henkisestä kuormasta, pakosta ja ahdistuksesta.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Toivotan onnea valitsemallesi tielle eli tielle savuttomuuteen. Stumppi toimii kahteen suuntaan. Lukemalla ja itse kirjoittamalla se toimii itseterapiana. Kannustamalla muita saat itsellesi hyvän mielen, joka edistää omaa savuttomuuttasi.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos! Jonkun verran ehdin jo lueskellakkin keskusteluja.
    Tääkin homma otettava ihan päivä kerrallaan. Kuvittelin, että tää ois vähän helpompaa kun on kokemusta muiden riippuvuuksien lopettamisesta, mutta aika pian huomasin jo viimeviikolla, ettei se ihan niin ole.
  • Tervetuloa stumppiin mariannerror ja Marianne! :) Hyvät on suunnitelmat ja kokemusta riippuvuuksien selättämisestä! Bronco, onnittelut täydestä viikosta! :) Tervetuloa takaisin Jennas! :)

  • Tervetuloa myös marianne! Siitä se päätöksestä lähtee liikkeelle.

    Helppoahan tämä ei aina ole, mutta kannattavaa kyllä. Olen illan aikana paljonkin mietiskellyt tätä tupakointiasiaa varsinkin, kun sain jonkun megahimon ja hermoromahduksen aikaiseksi. Join kaksi pientä siideriä ja se meni hyvin, olo oli jopa erittäinkin hyvä niitä juodessa ja ihmettelin kun ei tullut edes tupakkahimoa. MUTTA! Sen jälkeen se iski! Että kun ärsytti jokainen mahdollinen asia alkaen asunnon liian lämpimästä ilmasta päätyen siihen että mies on pessyt pyykit ”väärin”. No oikeasti ei ongelmaa mutta kunhan kiukuttelin ihan kaikesta mitä vastaan tuli. Meni hermot niinsanoen aivan totaalisesti :angry: siinä mietin että nyt jos olisi tupakkaa menisin tupakalle ja vetäsin ainakin viis putkeen. Mutta ei ollut tupakkaa enkä polttanut! Hyvä minä! Taas yksi paha paikka selvitty :smiley:

    Itseasiassa tuo kokemus illan hermoromahduksesta ja megahimosta tupakkaa kohtaan oli ihan mielenkiintonen. Analysoin asiaa paljonkin ja myös sitä mitä olisi käynyt jos olisin mennytkin tupakalle. Nuohan on justiinsa niitä tilanteita missä jos jossain, oon vuosien varrella helpostikin ratkennut jo ihan alkuvaiheessa lopetusta. Tulee joku iso ärsytys ja siinä tuntuu että on aivan se ja sama vaikka vetäsis tupakatkin. Hermot menee niin pahasti ettei jotenkin jaksa edes ajatella miten savuttomuuden käy.

    Niin se huomio: auttaako se tupakka sillon ees mitään? Korjaantuuko kaikki asiat ja oma mieli jotenkin niin hyvin että se kannatti? No eihän siinä oikeen niinkään käy. Tietenkin tupakka auttaa hetkeksi sen hetkisiin vierotusoireisiin minkä ilmentymä tuo kiukkusuuskin toki on, mutta siihen se hyvä jääkin. Sitäpaitsi opin allen carrin kirjasta ja tottahan se muutenkin on, että ei-tupakoitsijoilla ei ole tällaista ongelmaa mitä meillä että tarttis tupakkaa rentouttamaan kun menee hermot. Kun ei oo koskaan polttanu ni ei koskaan mee vierotusoireena hermot ja eihän sillon tupakkaa tartte. Tietysti joskus voi muuten vaan mennä hermot mutta ei savuton ihminen siihen röökiä vedä koska eihän se siihen mitään auta. Ja näinhän se oikeestaan onkin.

    Mutta no se hermojen meneminen tuli ja meni ja onneks savuttomana mennään. Nyt jos ois tupakan viä tohon kiukkuun sytyttänyt niin johan sekin v*tuttas viimestään huomenna :lol: että kyllä se savutta parempi.

    Stumppi toimii hyvänä paikkana. Nytkin huomaan et kierrokset laskee kun tänne kirjottelee ja melkein jo naurattaa äskönen tilanne vaikka oikeesti hermot oli niin kireellä että hyvä kun tavarat ei lennelly ku suututti
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hyvin oot Jennas analysoinut tuota tilannetta kun hermot menevät. Ja niin totta kaikki. Lisäksi vielä sekin, et kun on ollut polttamatta jo muutamiakin päiviä, tupakka maistuu pahalta. Se ei siis anna sitä rauhaa, mitä siitä haki. Sit pitää polttaa toinen, jospa se maistuis paremmalta. No, kohta kolmas...
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Pakko vähän avautua eilisillasta. Mä siis käyn noissa päihteettömissä päivä-ja iltatoimintapaikoissa paljon. (Ja sielä ne vasta paljon polttaakin tupakkaa, mut on sielä röökistä irtautuneitakin), niin eilen illalla sain yheltä ohjaajalta vähän palautetta ja se kyseli mun voinnista. Kuulemma taas jotain outoa ollut havaittavissa mun olemisessa. Ja mähän en hirveen hyvin ihan kaikkea palautetta sulata, joten arvatkaa vaan mitä teki ekana mieli sen keskustelun jälkeen. Lähdin siitä aika nopeasti kotia kohti, mihin mulla kestää julkisilla melkein tunti. No sen tunnin aikanahan ehtii pää syöttää vaikka ja mitä, teki mieli röökiä mut viel enemmän teki mieli satuttaa itteään yhtäkkiä parin vuoden tauon jälkeen.
    En usko, että se on ihan normaalia röökin lopettamisessa, että tulee itsetuhosia ajatuksia. No, mutta sain rauhotettua itteni kotipihalla istuessa ja kaverikin soitti jonkin ajan päästä (jonka kanssa juteltu tässä nää melkein kaks viikkoa mun yrittäessä lopettaa) joten uskalsin mennä kotiin ja siitä suoraan nukkumaan.
    Mut mä en luovuta nyt vaikka mitä pää syöttäisikin. Tänään uus päivä, ehkä se menee vähän helpommalla.
  • Savuttomana se pinna kestää pidempään Jennas, eikä tarvinnut poltella "proppuja" sen enempää! :) Oisiko tuossa sitten jäänyt jotenkin epäselvä asia kaihertamaan mariannerror, ja sitten lisäjutustelulla auennut - no pari päivää, niin olisi ne maagiset kolme takana päin sitten! :)

  • No ihan asiallinen keskustelu se oli ja ihan asiasta se huomautti. Ollaan käyty samantyyppinen keskustelu silloin joskus 5v sitten jo kun olin vielä päihdekuntoutuksessa. Samantyyppistä käyttäytymistä ollut havaittavissa, mitä silloin. Mutta mä nään tän samasen ohjaajan tänään, niin voidaan jatkaa keskustelua vielä.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Eikö hän tiennyt, et olet lopettanut polttamisen?
    Mikä sun olemuksessasi sai hänet käyttäytymään noin?
    No, puhuminen avaa asioita varmaan puolin ja toisin.
    Tsemppiä mariannerror!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Tietää hyvinkin, että olen lopettanut, mutta silti oli sitä mieltä, ettei nyt välttämättä ole ihan oikea aika lopettaa tupakointia. Jos ei nyt niin milloin sitten!?
  • Minusta aika omituinen mielipide, ettei olisi oikea aika lopettaa :# Kyllä uskoisin, että se oikea aika on silloin, kun itsestä tuntuu siltä, ei sitä kukaan muu voi määrittää! :)

  • mariannerror oikea aika ei tule odottamalla ja aina on oikea aika lopettaa itsensä myrkyttäminen. Vahva päätös edeltää toteutusta ja tavoitteen saavuttaminen uskoa itseensä, niin vahvaa uskoa, että muut eivät sinua voi lannistamaan tai olemaan esteenä. Aina löytyy ihmisiä, jotka epäilevät, kun haluat jotain saavuttaa. Hän ehkä pelkää, että epäonnistuminen lannistaa sinut, mutta tupakoinnin lopettamisessa et häviä yhtään mitään, jokainen polttamatta jäänyt savuke on voitto itsessään, sillä tupakka sisältää yli 4000 myrkkyä ja joka kerta, kun olet voittanut tupakanhimosi, voit onnitella itseäsi hyvästä valinnasta. Älä anna toisten sanella mihin pystyt ja mihin et. Sinä voit onnistua. Olet vahvempi kuin itse tiedätkään. Jos annat toisten päättää puolestasi, niin päädyt elämään muiden, etkä itsesi näköistä elämää. Vieroitusoireet ja henkinen irtautuminen ovat aina edessä ajasta riippumatta. Kuitenkin tupakointi oikeasti lisää ahdistusta, ja kun onnistut pääsemään ensimmäisen vaikean vaiheen yli tukee ja auttaa se hyvinvoinnin lisääntyminen muissakin elämänhaasteissa.

  • Minusta on ihan huithapelia koko "oikean ajan" odottaminen ja The Päätöksen tekeminen etukäteisrituaaleineen. Monet ihmisen omasta mielestä harkitusti tekemät päätökset ovat kuitenkin sisäisen intuition johdattamia. Päätös on tehty jo ennen kuin se on muodostunut selkeäksi ajatukseksi.
    Jos jokin asia tuntuu oikealta, niin se todennäköisesti on sitä!

  • Olen kanssa samaa mieltä että kannattaa lopettaa kun vaan yhtään siltä tuntuu että hetki voisi olla oikea. Sitäpaitsi jos joskus selviäisi että ei se ollutkaan nyt sopiva tarkoittaen että vaikka retkahtaisi niin mitä sitten? On ainakin yrittänyt ja saanut savuttomia päiviä ja kokemusta. Parhaimmassa tapauksessa saattaa ihan onnistuakin ja ryhtyä vallan savuttomaksi :wink: joten aina kannattaa yrittää. Ja en tiedä onko tässä lajissa oikeasti oikeaa aikaa. Ei mulle ainakaan oo, jos alan liikaa miettiin niin aina on erittäin väärä aika lopettaa ja erittäin oikea aika tupakoida! :lol: :lol: :lol: joskus se sitten vaan on tempastava ja kokeiltava miten käy!
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • Tänään meni aamu ja aamupäivä hyvin, oli tosi tyytyväinen olo itseen ja muutenkin hyvä olo. Nyt iltaa kohti tapahtui taas jotain ja on ihan sekava ja sätkynen olo. Tiedättekö tän olon? Kun tuntuu että jotenkin tärisee vaikka ei tärise, silmät käy hitaalla ja olo on ihan pihalla oleva ja vähän epätodellinen. Väsyttääkin kauheena mutta kokoaikaa ei nukkuakaan viittis.

    Jotkut sanoo muuten että lopettaminen vie yöunet. Kyllä minulla on toisinpäin. Illallakin nukahdan aivan samantien ja hyvä että siihenkään asti pysyn hereillä kun nukkuun meen. Nukun kun tukki yöni ja silti olen seuraavanakin päivänä väsynyt. Tekisi mieli ihan vaan makoilla koko päivä ja ottaa päiväunia. No tämäkin taitaa kuulua tähän prosessiin joten eiköhän se siitä. Muistelen ennenkin olleen tällaista kun lopettanut.

    Hermot on herkässä myös, yleensä oon aika rauhallinen kaveri mutta nyt kyllä ei auta minulle mitään poikkipuolista sanoa tai räjähdän samantein!
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • Niin no tässä nyt on ollut aika "sumea" olo ja vähän sisäistä vapinaakin välillä, mutta kyllä tämä päivä helpommin on mennyt kuin eilinen. Koko päivän ollut liikenteessä, mutta ei mulla mitään ihan älyttömän haastavia hetkiä ole tänään ollut. Bussipysäkillä vaan aloin miettiä, mitä ihmiset tekee odottaessa bussia jos eivät polta. Sain keskusteltua sen ohjaajan kanssa ihan järkevän keskustelun, edelleen se on vähän huolissaan mutta olkoon.
    Huomenna lähden ainakin viikoksi pois Helsingistä, tälläkertaa ilman kahta askia röökiä... viimeksi ne oli mukana kun lähdin maalle ja siihen se homma sitten tais kaatuakkin.

  • Laitoin tänään laastarin puolen päivän aikaan käsivarteen. Yhden olen laastarista (isoin koko) huolimatta sortunut, mutta laitoin 2. smooff filtterin siihen. Laastarit ovat tosin loppu, oli vanhan paketin viimeinen. Viime kesänä olin viimeksi puoli vuotta polttamatta. Laastarin käytön seuraus: vessa kiiltää (tuli hinkattua taikasienellä joka nurkka) ja laatta lattian saumat puhdistuvat kuin itsekseen :D

    Huomenna otan Acetiumin kanssa käyttöön smooffit, jos nikotiinia vähentämällä onnistuisin. Olen todella riippuvainen, herään normaalisti öisinkin polttamaan. :( ja siksi yritän ensin vähän vähentämään tätä nikotiinin määrää kehossani.

  • Tsemppiä molemmat mariannet :smiley: hetki kerrallaan vaan eteenpäin ja kaikkia keinoja käyttäen mitkä itselle sopii.

    Minä oivalsin että on jo sunnuntain puolella päivä, vaiko yö, mikä tarkoittaa sitä että yksi tärkeä etappi saavutettu nimittäin viikonloppuillat ilman tupakkaa! Tämä tuntuu kyllä tosi hyvältä ja tuntuu vahvemmalta olo.

    Välillä aina iskee mieleen niitä ajatuksia että entä jos vaan polttaisi tai mitä jos tän kerran onnistuisin se että polttaa vaan viikonloppuna vähn. Kokemuksesta tiedän että nuo on kertakaikkiaan älyttömiä ajatuksiakin ja siten en ajatusleikkiin lähdekään enempää mukaan.

    Nyt nukkumaan kun aika juossut yöhön stumppia selaillen. Toivotaan kaikille rentouttavia unia.
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • Hienoa Jennas, onnittelut viikonloppu iltojen selättämisestä.
    Tuo on juuri tuo petollinen ajatus, että jos vähän maistaa /ei se haittaa jos vaan nyt alkoholin kanssa ottaa. Siihen samaan itselläni on lähes jokainen tupakoimaton jaksoni tyssännyt. Jopa vuoden jälkeen on se yksikin liikaa. Tähän on itse asiassa ihan järkevä syykin, koska tupakoitsijan aivoissa on nikotiinireseptoreita syntynyt paljon enemmän kuin tupakoimattoman ja ne uudelleen aktivoituu helpommin kuin ihmisellä, joka ei ole koskaan tupakoinut päivittäin.

  • Jännä miten on jotenkin tyhjäolo, että jotakin puuttuu päivästä, kun ei ole polttanut. Välillä on tehnyt mieli tupakkaa mutta yllättävän nopeasti mielihalu on selätetty. Tämä Stumppi palsta on kyl parasta tukea. Kun kirjoituksia lukee niin huomaa, ettei ole yksin olonsa kanssa. Monilla on samanlaisia tuntemuksia ja osaavat pukea ne paremmin sanoiksi.

  • Tuttua tuo tyhjyyden tunne ja kuin jotakin puuttuisi. Sekin tuntuu onneksi olevan tunne mikä tulee ja menee. Justiinsa noin että mielihalu on lopulta aika nopeasti selätetty. Tätä sanon myös itselleni paljon, ei nimittäin ole mitään järkeä sortua poltteleen siksi että hetken tekee mieli. Tietysti hetken mielitekoja voi tulla aika monta päivässä, mutta minulla se pahin terävä kärki ei kestä kauaa siinä mieliteossa, olettaen että en jää märehtimään sitä oloani. Silloin pitää vaan saada ajatus muualle tai tulla vaikka tänne stumppiin.

    Minulla on yskää, olen yskinyt koko aamun kauheasti. Limaa nousee. Tuossa vuoden tupakkiputkessakin oli yskää ja kurkkua sai selvitellä aika usein. Limaakin nousi sekä tukkoisuutta muutenkin löytyi. Nyt aamulla etsin tietoa keuhkoahtaumasta ja sain itseni niin järkyttyneeksi että ei kyllä todellakaan tee pienessäkään määrin mieli tupakkia! Lähinnä tuntuu kamalalta olo, että menin vuosi sitten sortuun polttamaan ja pilasin pitkän savuttomuuden. Kaikki kauhukuvat pyörii mielessä että olenko tuhonnut terveyteni täysin. :cold_sweat: toivottavasti en kuitenkaan mutta nyt on sopivasti pelästynyt olo että ei kyllä tee mieli tupakointia jatkaa.

    Hengityksen vinkumista on ollut tupakoidessa iltaisin varsinkin tai silloin sen huomaa kun on hiljaista ja alkaa nukkua. Viime kuussa kun olin tämän 5 päivää tupakoimatta se loppui täysin ja nyt huomasin että ei ole ollut myöskään nyt. 6 vuoden savuttomana aikanakaan ei vinkunut hengitys eikä vaivannut yskät taukoamatta. Uskon siis ja toivon parasta, että mitään hirvittävän parantumatonta ei olisi käynyt. Nyt on vaan tärkeää pysyä savuttomana. Mutta täytyy sanoa nyt kyllä pelästyin lukemaani..
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • Löysin kotoani askin tummanvihreää L&M:ää, tuli äkkilähtö äidin luo :smiley: palaan kotiin vasta 20päivä. Yhden vihreän askin annoin jo eteenpäin kaverille. Kai mun pitää tostakin laittaa sille viestiä kun palaan, ei viitsisi roskiin heittää... vai pitäiskö?

    Mut joo tosiaan, kyllä tässä itelläkin aika tyhjä olo on, mutta huomaan, että kokoajan vähemmän pyörii röökit mielessä.

    Sitä vaan ihmettelen, että kun oon niin kova ollut neulomaan nää viimevuodet, niin sekin on itseasiassa vähentynyt nyt. Villasukassa on monta vaihetta, mitä ennen on pitänyt käydä röökillä :smiley:
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kun tuut kotiin, kastelet ja pätkit ne roskikseen. Vsrmin ko sti välttää kiusaus. Usko pois.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.