Osaatko olla itsellesi armollinen jos ratkeat?

Tätä olen miettinyt omalla kohdallani paljon. Aina kun ratkean, sanon itselleni "Tyhmätyhmätyhmä, mikä idiootti oletkaan, oletko todella noin heikko, miten säälittävä oletkaan!"

Entä jos sanoisinkin itselleni, että "Ei se haittaa, lopettaja123, minä rakastan sinua vaikket onnistuisi tässä yrityksessäsi koskaan. Minä olen tässä, ei mitään hätää."

Miksi on niin vaikeaa rakastaa itseään epäonnistumisen tullen?

Viestejä yhteensä

  • Minulla on ihan sama ongelma. Samalla haluan aina kadota täältä foorumiltakin, kun hävettää ja tuntuu ihan luuserilta koko olo. Mutta oikeestihan tuo on tosi tyhmää!! Pitäs vaan suhtautua lempeydellä tuohon tyyliin kun laitoitkin ja siks toisekseen, pitäs pysyä täällä foorumilla koska siitähän sitä voimaa ja tsemppiä saa.

    Mutta hei ainahan voi oppia ns uusia temppuja joten mitäs jos aletaan yhdessä opetteleen armollisempaa lähestysmistapaa eri asioissa ja tässä lopettamisessakin ylipäänsä :blush:
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • Tuo on vähän sama, kun kävellessä kompastuisi julkisella paikalla ja sitten lopettaa julkisella paikalla käynnin (liiallinen yksinkertaistus, myönnän). Ei me muut täällä tuomita "kompastumisesta" savuttomuudessa, mutta itselle anteeksi antaminen on taitolaji, jota pitää harjoitella :)

  • Itselle yksi suurimmista syistä, miksi tupakoinnin lopettamista vain siirsi ja siirsi oli epäonnistumisen pelko. Että jos en onnistu heti, niin tulen sitten polttamaan lopun ikääni. Kun taasen silloin kun ei ollut vielä yrittänyt lopettaa, oli se ajatus, että tottakai minä joskus lopetan. Tuohon tämä palsta auttoi ihan todella todella paljon. Täällä on niin monta kertomusta siitä, kun ratkeaa ja yrittää uudelleen. Joko heti lipsahduksen jälkeen, tai vaikka paremmalla ajalla myöhemmin. Ja sitten onnistuu ollen kuukausia tai jopa vuosia jo savuton. Että ei se niin mene, jotta jos ratkeaa, niin ei ikinä onnistuisi. Se vain tarkoittaa sitä, että savuttomuus alkaakin hieman eri kohdassa elämää. Tsemmiä ja olkaa itsellenne armollisia!

  • Täällä yksi ratkennut, en ole haukkunut itseäni, mutta en tyytyväinenkään itseeni. Oikeastaan en ole vieläkään tajunnut mitä tapahtui, olin melkein viikon täysin savuton ja nyt kahdessa päivässä vetässyt askillisen tupakkaa. Mihin katosi motivaatio? Mihin hyvä draivi?
    No oppimisen kannalta tämä oli hyvä, pystyin olemaan 6pv savuttomana, joten pystyn uudestaankin.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tottskai pystyt Taiga1973. Tervetuloa uuteen yritykseen! Monelle käy näin alussa, voi olla jotain pelkojakin lopettamisen suhteen. Ne voivat sit ilmentyä ratkeamisena. En nyt väitä, et sulla olis näin. Mut olet nyt taas vahvempi tässä koitoksessa, varsinkin, jos et huomannut tupakoinnissa mitään itua.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Joo, ehkä jotain pelkoja on. Mutta en anna niiden vaikuttaa tähän uuteen yritykseen, nyt olen vahvempi ja oppinut jotain taas. Motivaatio tekijät kerrattu ja motia löytyy taas, mielitekoja tulee ja menee, mä vaan pidän huolen että mulla on korvaavia. Nyt menen inhalaattorin kanssa pihalle 'happea haukkaamaan'.
    Tsemppiä kaikille.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Pysy Stumpissa vaan aktiivisesti ja ahkerasti. Täällä leivotaan lopettajia!

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Jennas:Kertoisitko tarkemmin mitä tapahtui että vielä 6v.savuttomuuden jälkeen aloittaa uusiksi??!!Tiesin ettei tupakasta pääse helposti eroon ja käyn näitä tuntemuksia ja vieroitusoireita läpi parhaillaan.Oon niistä toistaiseksi selvinnyt enkä polttanut mutta tuo yksi lause mikä sulla oli tekstissä,latisti täysin kaiken motivaation.Tuhoon tuomittu tämä yritys savuttomaan elämään jos vielä noin pitkän ajan jälkeen voi ruveta tupakoimaan.Sellainen olo ainakin nyt ettei tästä kärsimyksestä ole mitään hyötyä jos kuitenkin taas voin vuosien päästä istua rööki huulessa.Mistä nyt motivaatiota jatkaa enää...Oli kyllä tosi shokki toi 6v...Miten sait voimia tai motivaatiota yrittää taas kun tiedät miten on käynyt?
  • camille75: Älä koskaan luovu savuttoman elämän unelmasta. Jokainen päivä ilman tupakkaa on voitto. Älä pohdi, ratkeatko vielä joskus tulevaisuudessa. Nauti vain tästä päivästä voittajana, sillä sinä olet voittaja jos kykenet olemaan tämän päivän polttamatta. Keskity vain tähän päivään, älä ajattele mitään muuta.

  • Joo yritän takoa itselleni järkeä ja muistuttaa itseäni hyvistä puolista jotka jo huomaan..esim.vaikeasti atooppinen iho on tähän aikaan vuodesta tosi huonossa kunnossa mutta on viikossa muuttunut jopa niin paljon että ne "jäkälöityneet"läiskätkin hävinneet kokonaan.Iho voi niin paljon paremmin kun ei tupakoi..migreeniä lukuunottamatta,pelkkää positiivista..yritän näistä pitää kynsin hampain nyt kiinni ja motivoida itseäni jatkamaan savuttomuutta.
  • Juuri noin, camille75 :smile: Ehdin jo säikähtää tuon ensimmäisen viestisi jälkeen että nytkö sinä oikeasti palaat syöpäkääryleiden pariin, mutta näköjään säikähdin turhaan. Kannustetaanhan toisiamme vielä jatkamaan tästä eteenpäin, hyvin meillä sujuu :wink:

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    No, voi kyllä retkahtaa polttamaan mut voi olla retkahtamattakin. Onhan se niin ihmisestä ja tilanteesta kiinni. Ihan sama asia minkä tahansa jutun kanssa. Mä esimerkiksi retkahdan syömään liikaa karkkeja. Retkahsan sängylle lukemaan enkä käy ulkoilemassa, enkä kuntosalilla tai vesijuoksemassa. ( paikat on kiinni) Mut tupakan kanssa oon päättänyt olla
    retkahtamatta. Monta monituista kertaa lopettanut, ollut polttamatta päivän pari jne. Sit onnistuin olemaan niksapurkalla 6 kk. Retkahdin uuden vuoden yönä pummaamaan pari tupakkaa tyttäreni ystävättäreltä. Siitä se lähti taas. 3,5 vuotta poltin. Sit lopetin ja löysin foorumin. Niksapurkkaakin meni, mut vertaistuki ratkaisi. Siksi olen nyt tämän asian suhteen edelleen vahvoilla.
    Jokainen ratkaisee itse, mut väitän, et Stumpin avulla pystyy parempaan. B)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi heinäkuu 5

    Vitsi on kannustavia nää jutut! Olen myös monta kertaa lopettanut ja 3kk pisin mitä pystynyt olemaan ilman. Viim. 2v vihannut koko touhua sydän juuria myöten mutta miksi on niin vaikea olla ilman. Yrittänyt lähes joka kuukausi lopettaa. Haluisin vaan lopettaa sen viimeisen kerran kokonaan.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Mää muistan tuon itseinhon hyvin tuolta 3,5 vuoden ajalta.
    Voi hyvin olla sulle nyt haukka35 se ratkaiseva kerta. Yritä roikkua täällä, lukea ja kirjoittaa mahdollisim.an paöjon. Myös asian vierestä. Siis mitä oot harrastanut ja tehnyt väistääksesi himotukset. Joudutko välttelemän joitain ihmisiä, alkoholia tai paikkoja. Koska täällä ollaan tuntemattomia, voi avautua hyvin. Parasta itseterapiaa ikinä. Ja aina joku kommentoikin.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Ei niinkään ne hampaat, mutta niiden puutte. Minä jouduin hiukan yllättäen sytostaatti, eli syöpähoitoon, se on se myrkyistä kamalin.

    Ensimmäinen operaatio oli, kun hammasläkäri poisti suuren osan hampaista, ei kuulemma saanut olla pienintäkään tulehduvaaraa aiheuttavaa hammasta. Minulla nyt sitten sattui hampaat olevan huonommassa kunnossa, mitä itse luulin.

    Jo se mitä hammaslääkari touhusi suussa, tuntui aika kamalalta, kaikista puudutuksista huolimatta. Mutta nyt ei oikein tahdo avata suutaan kenenkään läsnäollessa, ei edes oman peilin edessä. Eli ei ihan pienistä kannata säikähdellä, vaikka syytäkin olisi.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.