Jennasin savuttomuus

Tein nyt ihan omankin ketjun, ajattelin pitää tänne jonkinlaista päiväkirjaa. Olen lopettanut useampi vuosi sitten tupakoinnin, itseasiassa olin 6 vuotta tupakoimatta kunnes sorruin ihan tyhmässä kohtaa kokeilemaan jos vähän polttaisi ja arvaahan sen miten siinä kävi. Vuosi tuli tupakoitua. Kesäkuussa onnistuin oleen 5 päivää polttamatta ja nyt heinäkuussa uusi yritys ja tänään on viides päivä :smiley:

Tein siksi oman päiväkirjan että yritin kaivella juuri vanhoja lopetusjuttujani sieltä kuuden vuoden tai nyt jo seitsemän vuoden takaa mutta ne on ihan siellä täällä ketjujen seassa. Löysin kyllä ja oli kiva lueskella miten silloin meni ja miten se varmuus kasvoi. Nyt sitten kasaan tähän fiiliksiä jatkossa kuukausiketjun lisänä ja varmaan kiva lukea itse näitä myöhemmin kun savuttomuus etenee.

Tällä hetkellä tosi posi olo tästä tupakoimattomuudesta ja tuntuu että nyt minä onnistun! Kuusi vuotta kun olin tupakoimatta on se tupakoimattoman identiteettikin mielessä aika hyvin, vaikka vuosi savuilua väliin tulikin.
Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!

Viestejä yhteensä

  • Kuudes päivä alkanut ja nyt hymyilyttää! Tuntuu savuttomuus tosi hyvältä!

    Ensimmäiset kolme päivää oli selkeästi taas ne vaikeimmat. Olo oli hutera, väsynyt, säpsähtelevä, silmät kävi ihan hitaalla ja koko ihminen taisi käydä tosi hitaalla kyllä. Olo oli suorastaan kuin olisi ollut sairas.

    Neljäs ja viides päivä vähän helpompia mutta samanlaista sumuista oloa. Väsymystä on ollut voimakkaasti kokoajan, voisin nukkua jatkuvasti. Illalla nukahdan kun pään pistän tyynyyn ja nukun todella sikeästi aamuun, silti otan päiväunia lisäksi ja senkin lisäksi saattaa silmät painua kiinni kesken päivän.

    Yskää oli eilen aika pahana ja tänään myös limaa noussut mutta parempaan päin. Tänään on tämä kuudes päivä selkeästi helpoin tähän mennessä. Aamukahvin kanssa UNOHDIN (!!!) että on edes sellaista asiaa kuin tupakka ja olipa kiva tunne kun huomasin unohdukseni :smiley: edeltävät päivät tupakka on kyllä sillälailla ollut mielessä, että ei ainakaan unohtaan ole päässyt :wink:

    Mutta tänään olotila tuntuu jo paremmalta. Edelleen on hieman väsynyt olo ja aavistuksen ”puolivaloinen” tai ”epätodellinen” mutta selkeästi vähemmän kuin muina päivinä. Rauhallisuus on myös suurempaa kuin edellisinä päivinä. Ulkona oli jopa ihan rento olo eikä sellainen skitsoinen ja äkkinäisen hermostunut mitä ollut edeltävät viisi päivää.

    Isoin hyvänolontunne tulee varmaan tästä vapaudesta ja HÄPEÄN poistumisesta. Olen hävennyt tupakointia tosi paljon. Moni uudempi tuttu ei tiedä että tupakoin, olen tupakoinut tämän vuoden aikana vain kotona enkä koskaan julkisilla paikoilla. Vanhoista tutuista kukaan ei tiedä että sorruin tupakoimaan. Aina ennen ihmisten tapaamista on pitänyt huolehtia että vaatteet on sekä pesty että tuuletettu ja suihkussa käyty huolellisesti ennen minnekään menemistä. Tuhkakuppi siivottu tupakat piiloteltu ja kaikki tehty että kukaan ei huomaa. Häpesin niin paljon tupakointia ja ajatelkaa mikä taakka piilottaa sitä noin. Pitkissä kanssakäymisissä ihmisten kanssa meni silti helposti, ei ongelmia olla koko päivä jossain missä ei saa tupakoida koska tämän vuoden aikana jotenkin totuin että en polta tuollasissa ja tätä ennen oli se pitkä savuttomuus missä omaksuin sen savuttoman identiteetin kyllä.

    Mutta nyt tämä tuntuu todella hyvältä. Ei salailuja. Ei tartte pelätä jos näkee jonkun tutun ”väärään aikaan” kun haisee tupakalle tai mitä jos joku tulisi ovelle yllätyskäynnille. Ei vaatteiden pesua, hiusten pesua ja hampaiden jynssäämistä jopa monta kertaa päivässä vain tämän salaisuuteni vuoksi. Ajatelkaa kyllä täytyy ihmisen olla tyhmä että tuollaistakin vuoden verran tein.

    Nyt se on loppu ja olen niin onnellinen!! Tänään tuntuu voimakkaasti siltä että savuttomuus onnistuu jälleen! Tämä on mahtava tunne kun tulee tätä uskoa ja luottamusta asialle.

    Tsemppiä kaikille muillekin. Kirjoitan nyt tänne omaan paikkaani näitä tunnelmia ja oloja ylös koska tykkään lueskella itsekin kun aika menee eteenpäin ja näkee mistä on lähtenyt ja miten pitkälle päässyt. Ehkä minun ajatuksista on toisillekin apua. Itse olen tykännyt lukea päivät pitkät kokemuksia stumpista. Erityisesti olen lukenut juuri sitä miten vaikeaa monella on alussa ollut ja miten päivä tai viikko tai kuukausi kerrallaan se olo on koko ajan helpottanut :blush: se antaa voimaa itselle!!
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • Eikun tsemppiä vaan uuteen yritykseen :)
  • Onnea Jennas viikon savuttomuudesta! Tästä se lähtee! :)
  • Kiitos paljon! Hyvältä tuntuu elämä savuttomana tänäänkin :smiley:

    Tänään päivä lähtenyt liikkeelle taas hieman helpommin. Kyllä se vaan joka hetki vähän helpommaksi menee paitsi tietysti niitä vaikeitakin paikkoja tulee jatkossakin. Kuitenkin kokonaisuutena jokainen päivä on ehkä jo hieman edeltävää helpompi. Pahimpia on edelleen ne hetket kuten tänään aamulla, kun on sekunnin ajan lähdössä ihan kuin tupakalle ja sit samassa sekunnissa muistaa että minähän en tupakoi enää. Silloin tulee aina sellainen tupakkahimon kuin aalto mikä viuhahtaa ylitse ja kaappaa mukaansa hetkeksi. Sekin menee kyllä ohi mutta pienen hetken on hyvin inhottava olo.

    Mukavalta tuntuu kesäkin raikkaampana. Moni sanoo että kesä herättää tupakkahimoa ja on mielessä ne aurinkoiset kelit ja tupakka yhdessä. Tietenkin ne on minullakin mielessä mutta samaan aikaan olen aina eniten inhonnut polttaa juuri kesällä. Muutenkin on kuumaa ja siihen kun polttaa tupakkaa päälle niin ahdistaa herkemmin. Talvella raikkaassa kylmässä kelissä ei ole tuntunut niin pahalta. Eikä tietenkään kesälläkään jos on perinteiset kylmät kesäkelit :wink: nyt kuitenkin aurinko paistaa ja vaikka ei helle olekaan ym niin kylläpä nautin tästä ilman tupakkia.
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • Päivä 12

    Kohta tulee kaksi viikkoa täyteen! Ylihuomenna on nimittäin kaksi viikkoa siitä kun viimeksi tupakoin. Aika on mennyt lopulta äkkiä, vaikka ekat päivät tuntuivatkin pitkältä ja ajatus oli kyllä vähän väliä että mitähän tästä vielä tulee vai tuleeko tästä yhtään mitään.

    Eilen ja tänään on ollut todella helppoja päiviä. Jopa niin helppoja että tunne on kuin ei ikinä olisi tupakoinutkaan. Samanlainen tunne mikä kerkesi tulla 6 vuoden savuttomana aikanani, kun tupakka oli oikeastaan täysin merkityksetön ja sitä ei miettinyt oikeastaan koskaan eikä siihen ollut periaatteessa mitään tunnetta.

    Tiedän kuitenkin että olot heittelee riippuen päivästä ja huomenna voi olla taas vaikeampaa. Tänään kuitenkin nautin ihanasta kesästä, raikkaasta olosta ja siitä että savuttomuus on näin luontevaa ja helppoa tänään!
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • 13 päivää tupakoimatta. Wau, en tiedä uskoinko itsekään että voisin onnistua :smile:

    viimeksikin muuten sen pitkän savuttomuuden sain aikaan sillä että yritin vaan tosi monta kertaa. Minullahan lopetusyrityksiä oli varmasti lähelle 100 hyvä jos riittääkään. Lopetin nimittäin ihan joka välissä vuosikaudet tupakointia. Samahan se nyt on kun vuoden tupakoin, lopetin miltei koko ajan. Välillä olin päivän polttamatta, välillä kaksi tuntia ja kerran melkein viikonkin tuossa kesäkuussa. Muutaman tunnin jälkeen sortuminen on kyllä jo koomista mutta sellasiakin kävi. Mutta tiesin koko ajan että jos vaan sisukkaasti koko ajan yritän uudelleen niin joku kerta onnistun varmasti! Niin viimeksikin onnistuin ja olin kuusi pitkää vuotta savuton. Olin yrittänyt niin monta kertaa tuloksetta mutta onneksi jaksoin yrittää sillä yhtäkkiä se onnistui.

    Tämä oli kannustuspuhe kaikille jotka miettivät viitsiikö enää edes yrittää kun ei onnistu. Koskaan ei kannata luovuttaa. Et ikinä tiedä jos se on jo seuraava kerta jolloin se sujuukin.

    Tänään on mennyt päivä ihan hyvin muutamaa lyhyttä tupakkahimoa lukuunottamatta. Edelleen ne on samanlaisia kuin tähän saakka nyt noin viikon; hetkellinen ajatus et nyt voisi käydä tupakalla kunnes saman sekunnin aikana muistaa että enhän polta enää ja sit hetken ärsyttää tai lähinnä on hieman epämukava olo. Sitten se vaan unohtuu ja menee ohi kunnes taas jossakin kohtaa tulee uusiksi. Nyt nuo on jo niin ohikiitäviä ja helppojakin hetkiä ollut muutaman päivän ajan että ei kannattas niiden takia sortua :smiley:

    Nyt vaan toivon että sujuskin näin hyvin jatkossakin. Visusti täytyy kyllä mielessä pitää että koskaan en enää yhtään henkosta voi ottaa tai se voi olla taas samantien vuoden tupakkaputki aski päivässä tai kestää yli vuodenkin. Hankalaa on katki saada. Ja kun nämä alun viekkarit ja muut selvittää niin vähän hullu saa olla jos tähän uusiks alkaisi. On siis parempi koittaa pysyä ilman tupakkaa mutta menen päivä kerrallaan nyt eteenpäin.
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • Onnittelut 2 viikosta Jennas! :) Siukkaasti vaan päivä kerrallaan. Kyllä sä onnistut!

  • Kiitoksia Tirena :smiley: mukavaa kun tulit kannustamaan. Sinulla onkin jo hyvä savuttomuus takana! Se tuo tsemppiä aina kun katselee että muutkin päässeet pitkälle. Perässä tullaan!

    Kaksi viikkoa täynnä, tasan kaksi viikkoa sitten kello 22 poltin viimeisen tupakan. Aika on mennyt lopulta nopeasti. Mutta tänään on ollut hieman hankalampi päivä, ei kuitenkaan sillä tavalla että tupakoimaan alkaisin, mutta pientä kiukkua ilmassa ja sellaista ”sisäistä tärinää” jos tiedätte sen olon. Levoton ja vähän hermostunut olo ja tupakallekin olisi kiva mennä. Olo helpottui kyllä iltaa kohti ja nyt on kaikki jo paremmin. Taas yksi päivä selvitetty!
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • On se hienoa Jennas että jaksoit uskoa itseesi ja stumppasit uudestaan - myös sen kesäkuun yrityksen jälkeen!
    Itsellänikin on jo monta lopetusyritystä takana, joten pystyn samastumaan ajatuksiisi. Ja kirjoituksesi ovat varmaan kannustavia monelle muullekin.
    Onnittelut 2 viikosta!
  • Lämpimät kiitokset siksak. Tuntuu oikein kivalta kun täällä tsemppaillaan elikkäs kiitos kun tulit tänne poterooni. Ja onnea myös sinulle, olet jo tosi hienon pitkällä savuttomalla tiellä! Kyllä tämä stumppi tsemppaa kun lueskelee päivät miten muut menee ihan aikas samaa tietä eteenpäin ja on samat haasteet kaikilla. Vaikeina hetkinä hoen itselleni että tämä vaikeus kuuluu asiaan ja muut on käyneet ihan samat jutut läpi ja onnistuneet.
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Näin se on Jennas, harvoilta tämä sujuu leikiten. Oma pää on tärkein työkalu. Se manipuloi, mut myös sntas voimaa, kunhan saa ajatukset ja omat asenteensa käännettyä oikeaan suuntaan. Tietty myös niksakaipuuta alussa, ja voi olls pitkäänkin, mut tapa sitoo meitä enemmän.
    Puolikuuta sulla plakkarissa! :)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Näin se on Melisa. Sen henkisen puolen ja tavan huomaa siitäkin että välillä kun on kiireinen ja touhuilee kaikenlaista niin voi mennä pitkiäkin pätkiä jo ilman että muistaa tupakkaa, toisinkuin ensimmäisinä päivinä jolloin oli kyllä fyysisesti oikeasti huono olo sama mitä yritti. Mutta se meni muutamassa päivässä se kaikista pahin ohi ja itselläni henkistä kyllä tämä jatko. Ajattelen että jos nämä minun vierotusoireet olisi fyysisiä niin niitä olisi varmaan tasaisesti eikä ainoastaan yhtäkkiä johonkin hetkeen sidottuna. Oma mieli täytyy vaan pitää kunnossa ja olet oikeassa kyllä tuossa mitä siitä kirjoitit.

    Yöllä näin tosi todellista unta siitä että tupakoin. En muista unta enää tarkkaan mutta poltin siinä ja muistan miettineeni että tähänkö se kaksi viikkoa nyt sitten kaatui että taas tupakoin ja kaikki alkaa alusta. Tuntui tyhjältä ja muistan että unessa se tupakka ei edes antanut mitään hyvää fiilistä oikeasti. Aamulla kun heräsin meni hetki tajuta että se oli unta ja olen savuton edelleen :smiley: Tämä oli ensimmäinen varsinainen tosi selkeä tupakkauni minulla.
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • Päivittelen tännekin.

    Muutama päivä välissä tällä viikolla oli vaikeampia jostain syystä. Tuossa sitä ennen olikin yllättävän helppo kausi joten osasin kyllä varautuakin että varmasti kokoaikaa jatkossa asiat ei mene yhtä helpolla. Eikä ne sit menneetkään. Jokusia päiviä viikolla eli 2-3 viikon savuttomuuden hujakalla oli kyllä hankalaa. Sapetti niin paljon kaikki ja tupakkia teki mieli ja aivot yritti selittää monta kertaa miten voisin vielä polttaa. Mulla perinteinen on se että aivot selittää että voinhan vielä HETKEN tupakoida ja lopettaa sitten hieman myöhemmin vaikka viikon päästä. No just joo tosi järkevää :wink: onneksi osaan tiedostaa että tuo on ihan mielen oikkuja vaan, mutta todelta ne ajatukset silti tuntuu ja työtä saa tehdä että pysyy savuttomalla polulla kaikesta huolimatta.

    Nyt ylihuomenna tulee 3 viikkoa täyteen. Yhtäkkiä alkoi taas helpottaa ja saattaa mennä päivässä jo vähän pidempi hetki että ei muista tupakkaa ollenkaan eikä kaipaa. Aamusin muutaman päivän taas kokenut onnea siitä ettei polta ja hyvältä tuntuu herätessä kun ei ole tukossa, ei yskitä, ei ole ällöttävän tunkkainen olo ja energiaa on muuhunkin kuin yskimiseen ja siihen että kiskoo vuorotellen kahvia ja tupakkaa. Nyt tekee mieli lähteä vaikka lenkille aamulla virkeällä mielellä.

    Savuttomana jatketaan ja sisulla mennään. Olen nyt päättänyt että periksi en anna p****le ja läpi mennään vaikka kalliosta mutta tupakkiin en enää koske!!!
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Eräs sinnikkäästi kerta toisensa jälkeen lopettaja ja repsahtelija totesi: "Vaikka per*e edellä puuhun, mut mä lopetan".
    Hän on ollut nyt n. 12 vuotta savutta. Voimasanoissa on taikaa joskus :D
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Melisa tuo on hyvin sanottu kyllä, taidan alkaa käyttämään samaa sanontaa :smiley:

    Peffa edellä puuhun tunnelmassa tässä taas muutamana päivänä tuli mentyäkin. On se nyt pirulainen miten vaikeaa tämä välillä on! Takapakkia ja ärsytyksiä kun tulee niin hitto vie siinä saa itselleen perustella että MINKÄ TAKIA MINÄ EN TUPAKOI. Ja piste. Ja taas perustella. Se on kuin istuisi olkapäillä ne piru toisella puolella ja enkeli toisella. Kilpaa siinä huutavat sitten ja itsellä pää pyörii välissä että ketä tässä uskoa?!

    Mutta kuten sanoin niin sen olen päättänyt että tupakkaa en suuhuni pistä. En pistä en vaikka mikä piru huutaisi. Mutta sen taas opin että keskusteleen tästä ei kannata alkaa ittensä kanssa eikä sille pirulle antaa puheenvuoroja. Eilen ärsytyksissäni (muut asiat nyt harmittanu, elämässä kaikenlaista ongelmaa ollut) annoin vahingossa pientä siimaa ja lähdin siihen pohdiskeluun, että entäs jos vaan illalla pikkusen tupakoisi ja jos oikein päätän niin kyllä varmana saan sen siihen jäämään. STOP!! Huomasin ja jäin itselle kiinni ajatuksistani! Heti katki kaikki tollanen juttelu pään sisällä. Minä en uskalla ollenkaan tässä hetkessä ottaa riskiä että pysysin järjissäni kun tuo keskustelu alkaa. Se on se pahispiru ja sit se hyvis. Ja sillä pahiksella on kyllä niin ovelat jutut että se on sillälailla, että paree kun sitä ei ollenkaan ala kuunteleen tai käy pian hassusti.

    Niinpä pistin pirun pois ja aivot hiljaseksi muutenkin :smiley: illalla jo mietin että olipas oudot ajatukset ja miksi ihmeessä olisin edes polttanut. Tänään aamulla samat ajatukset ja hirmuinen onni siitä että tuonkin selvitin ja EN sortunut! Yksi tilanne kerrallaan mennään ja aion pysyä tässä kannassani olla tupakoimatta. Tänään pysyin ja alkuun kokeilen taas pysyä huomisenkin. Katsotaan taas jatkoa päivä kerrallaan sen jälkeen.

    Parin päivän päästä tulee 4 viikkoa täyteen!
    Kuuden vuoden savuttomuuden jälkeen typerä repsahdus ajoi vuoden tupakointiin. Nyt savuton 7.7 klo 22 alkaen!
  • Kuvasit Jennas niin hyvin nuo keskustelijat olkapäillä, että tuli omat alkuviikot elävästi mieleen. Se oli juurikin tätä :D
    Ja hienosti hoidit tilanteen! :)

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.