Elokuussa 2020 lopettaneet

editoi elokuu 1   Lopettaneet

Hei sinä elokuussa 2020 tupakoinnin lopettanut!

Stumppi.fi-keskustelupalstalta löydät itsellesi yhteisön, joka tarjoaa vertaistukea tupakoinnin lopettamisessa. Liity joukkoomme - tupakoinnin lopettaminen on aina hyvä ratkaisu. Kannustetaan toisiamme, ollaan toisillemme ystäviä tämän prosessin aikana. Minä olen lopettaja123, joka on lopettanut ehkä 1, 2 tai 3:kin kertaa :D Tällä kertaa en enää peräänny, vaan vien tämän lopettamisprojektini loppuun saakka. Tervetuloa turisemaan :smile:

«13456711

Viestejä yhteensä

  • editoi elokuu 1
    Oi, kuinka ilahduin kun huomasin tämän lopettaja123! Hyvä päätös :)
    Nyt vaan sitkeästi eteenpäin ja kovasti tsemppiä tuleviin päiviin :)

    Projekti kessuton kesäkuu 2020 - ja loppuelämä
    Viimeisen stumppasin 31.5.

  • Voi kiitos, Lardelissa :smile: <3

  • Joskus sitä pitää vähän ensin harjoitella, että oppii ;)

  • Marianne, tervetuloa mukaan ja tsemppiä! :smile:

    Jos teille sopii, niin en näin aluksi laita tuohon alas tuota taulua, jossa lukee kauanko olen ollut polttamatta. Laitan sen ehkä kun olen saanut oltua jo jonkin aikaa polttamatta. Silloin se motivoi minua enemmän.

  • Täällä lähtee uusi yritys käyntiin. Menin sitten polttamaan hyvin alkaneen lopettamisen jälkeen.

    Mä olen tupakanhimon iskiessä lähtenyt juoksulenkille. Näemmä tuli liikaa lenkkeiltyä ja rikoin nivelsiteet. Ja niinhän siinä kävi, että heti kun en pystynyt liikkumaan, rupesin polttamaan.

    Harmitus on suuri, mutta ei auta kuin yrittää uudelleen.
  • :D lopettaja123, Mitäs vastaisit jos sanoisin, että ei sovi :D ;)
    Ei tosiaan mitään hätää, sinä lopetat tupakointia itsesi takia, et meidän foorumilla kävijöiden. :)

    Mennään leppoisasti kohti omia tavoitteita ja kohti savuttomuutta tyyli on vapaa, kunhan suunta on oikea.

  • editoi elokuu 2

    Tänään illalla piti tukeutua nikotiini tuotteisiin, tuli sen verran ahdistusta, mutta en enää halua laittaa euroakaan savuna ilmaan. En halua käyttää rahojani ostaakseni itselleni syöpää, keuhkojen tuhoutumista ja apaattista oloa. En halua myöskään haista tai tuhota ulkonäköäni: hampaitani, harmaa eloton iho, rypyt suun pieliin jne. Tänään oli vaikea päivä, kun jokainen syy olla tupakoimaton tuntui turhalta ja "kumoutuvan". Olo helpotti kyllä, kun otin nikotiinia. Tuntuu vain jotenkin riippuvuuden pitkittämiseltä käyttää nikotiinia, mutta ehkä pitää kuitenkin vähän loiventaa nikotiini tuotteilla.

  • Marianne, tuo nikotiinituotteilla loiventaminen auttaa varmasti pysyvän savuttomuuden saavuttamisessa. Eikä tosiaan kannata ajatella, että jotenkin pitkittäisi riippuvuutta. Ja kun miettii, miten voimakkaasta aineesta sitä yrittää päästä irti, niin kaikki lopettamista tukevat apukeinot on enemmän kuin tarpeellisia. :)
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Marianne, olen samaa mieltä kuin Eerikka. Korvaustuotteista saadun nikotiinin on paljon, paljon pienempi kuin tupakoinnista saatava. Korvaustuotteiden tarkoitus on pitää ihmistä vähän ehkä rauhallisempana sen ajan, että pääsee tupakointitavasta eroon. Mä puhun kokemuksesta. 40 vuoden polttamisesta ei hevin pääse eroon. Lääkkeitäkään ei juuri ollut, kun lopetin. Mut niksapurkkaa oli. Puoli vuotta sitä jyystin, sit vaihdoin miedompaan, kun en enää saanut siitä samaa tunnetta, vaihdoin tavalliseen Airwavesiin. Mieto notkahdus tunnetasolla, mut puoli vuotta savutonta aikaa takana, ei todellakaan tehnyt mieli alkaa polttamaan.
    Kaikesta on kauan. Sillä ei tässä vaiheessa ole mitään merkitystä, vaikka puoli vuotta käytin, 14,5 vuotta kohta nikotiinitta ja savutta.
    Käytä pois vaan, jos auttaa. Kaikki keinot sallittu tässä taistossa. Kaikki eivät tarvitse kaikkea apuja, mut ne, jotka tarvitsee voi hyvällä omalla tunnolla käyttää.
    M.O.T.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Jos yhtään tuntee tarvetta niksakorvikkeille niin antaa palaa! Vai onko tämä jotain Allen Carrin paskamaista uhoamisaivopesua, johon uskova ei sitten yritäkään lieventää oloaan, koska joku muu on niin hänen puolestaan päättänyt tietämättä myöskään edes mikä kullekin toimii. No, omasta kokemuksesta voin kertoa, että vaikka vedin niksatabuja 8kk niin ilman niitä en varmastikaan olisi onnistunut omassa prosessissani. Riippuvuuden kaltainen tila tabuihin toki kehittyi, mutta irti pääseminen oli verrattain helppoa, sillä jo viikossa unohti edes vetäneensä niitä. Eli hyvin pieni paha erittäin suuresta hyödystä.

  • Ihana ilmaisu, ajatusrikollinen, tuosta Allen Carrista. Jokainen tykkää mistä tykkää, ja jos pääsee Carrin avulla eroon tupakasta, niin hienoa. Itselläni muutama kohta ko. kirjassa tökkäsi niin pahasti, että meni usko koko opukseen (esim., mitenköhän se taas menikään, jotenkin, että valtaosa tupakoitsijoista odottaa ainakin puoli tuntia aamulla ennen kuin menee aamun ensimmäiselle tupakalle, ja että tupakoitsijat on polttamatta flunssassa, ja...). Aivopesu toimii aika huonosti ilman uskoa sen sanomaan.

    Vedänpä lisää niksanappeja ennenkuin alan avautua aiheesta enemmän :D

    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
  • Rontti ehtikin vastata juuri kuin luonnostelin omaa vastinetta, mutta samoilla linjoilla siis mennään :D

    ajatusrikollinen ei ole Allen Carrin ajatuksia, olen kyllä lukenut kirjan ja kovin on väritetty. Nikotiini auttaa fyysisiin oireisiin, ei niinkään henkisiin. Jos ei hiki virtaa ja ole oikeita fyysisiä vieroitusoireita, niin silloin nikotiinista on vain näennäistä blasebo apua. Ongelmani on, että kun en usko sen auttavan henkiseen puoleen, niin se ei juurikaan silloin auta.

    Suggestioissa piilee vahva voima. Moni ajatus on tosi, koska niistä tekee itselleen todellisuuden. Esimerkiksi ajatusrikollinen, olet leimannut Allen Carrin ajatukset huuhaaksi, niin silloin se on sinulle aivan tosi. Kuitenkaan se ei tarkoita, etteikö siitä voi olla muille apua, sehän perustuu, että mielikuvilla herätellään ajattelemaan toisella tavalla. Itselleni vähän liian korkea lentoisia, mutta toiselle se voi olla juuri sopivasti ajattelemaan herättelevä.

    Parhaiten suggestioiden voiman huomaa ehkäpä ihmisissä, joilla on tapana puhua itselleen negatiiviseen sävyyn ja luhistaa itse itsensä soimaamalla jne. Sellainen näkyy ihan fyysisesti ihmisestä, kun hän lyhistyy kuoreensa.

  • Itse olen ajatellut niin, että niksatuotteilla varmistan, ettei ole kyse fyysisistä viekkareista. Toiminnallisistakin riippuvuuksista (kuten pelaaminen, netti, seksi...) voi lopetettaessa aiheutua vieroitusoireita, kuten vapinaa, ahdistuneisuutta, masentuneisuutta, käyttöhimoa ym. Tupakointihimon iskiessä en tiedä, onko se nikotiini- vai dopamiinireseptori, joka huutaa. Varmistan, että ainakin nikotiinireseptori vaikenee, ettei tarvitse molempia kuunnella :D
    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
  • En minä ole Allen Carrin juttuja huuhaaksi väittänyt, en vain pidä sellaisesta jankkaamistyylistä, jossa annetaan ikään kuin lukijan uskoa olevansa ihan tyhmä. Minua täten riepoo se, että ihmiset uskoo sen kirjan juttuihin sokeasti, vaikka ei olisi ehkä tarpeenkaan. Pointti kuitenkin on se, että keinot on vapaat tässä sodassa, haastan vaan joskus ihmiset kyseenalaistamaan eri asioita, jotta löytävät juuri itselleen oikean tyylin lopettaa. On se sitten lopulta Carrin kumartelemista tai ei. Ei ole minulta pois mikään :)

  • En myöskään pysty seuraamaan noita itse itsensä messiaiksi nostamia guruja. Minulla oli käytössä korvaavat, ne sopi minulle.

  • Mun oli pakko vuosia sitten käydä yhden "gurun" koulutuksia läpi ja tulin varmaan allergiseksi :flushed:
    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
  • Usein nämä "gurut" ovat ehkä nähneet ja kuulleet asioita vähän enemmän kuin tavisperussohvaperuna ja harvemmin yksi ihminen pystyy itseään nostamaan messiaaksi, siihen tarvitaan jo lahkolaismeininkiä ja tarpeeksi nuoria mieliä tai yksinkertaisia mieliä johdateltavaksi. Itse kyllä mielelläni kuuntelen yritteliäiden ja tekevien ihmisten näkemyksiä, saatanhan itsekin siinä mahdollisesti jotain uutta oppia. En välttämättä ole samaa mieltä, ja onneksi täällä saa ollakin erilaisia näkemyksiä. Olisi elämä aika harmaata, jos kaikki olisivat aina samaa mieltä.

    ...mutta joo aikalailla tuo minun repsahduskin oli henkisellä puolella, koska sillä merkillä ja värillä oli niin suuri merkitys, että sai toimimaan aivan sekopäisesti. Eihän minua väärän merkkiset savukkeet kaapissa paina ollenkaan, saavat ällötykset olla ihan rauhassa. Niin siitä tiedän, että kyse ei ole nikotiinivieroitusoireista omalla kohdallani vaan henkisestä kamppailusta muuttaa omat toimintatavat. Se on vähän kuin yrittäisi olla koskematta nenään, kun siihen kutittaa.

  • Okei, nyt tilanne on se että rahat ovat lopussa eikä kotona ole yhtään tupakkaa, joten nyt on pakko olla ilman. Myönnetään että viime päivinä en ole välillä pystynyt kieltäytymään tupakasta ja olen sortunut, mutta nyt on oikeasti pakko olla ilman tupakkaa.

    Itse olen sokeasti uskonut Allen Carrin selityksiin siitä, miten tupakointi "pitää" lopettaa, mutta ehkä tosiaan olisi hyvä kyseenalaistaa sen miehen sanomiset. On monia jotka eivät ole onnistuneet lopettamaan Stumppaa tähän! -kirjan avulla, ja minä olen yksi heistä.

    Ehkä ostan nikotiinituotteita taas kun minulla on rahaa. Siihen menee kyllä aikaa. On minulla edunvalvojani luoma kauppatili, jolla voi ostaa ruokaa ja elintarvikkeita, mutta tupakkaa, alkoholia ja käsittääkseni myöskään nikotiinikorvaustuotteita sillä ei voi ostaa.

  • Allen Carr perustuu suggestioihin, joiden avulla saadaan riittävän monta kertaa asiaa toistettuna lukija sisäistämään ja uskomaan suggestioita, On erittäin toimiva työkalu oikein käytettynä. Oikeastaan kannustaminen ja valmentaminen perustuvat epäsuoriin suggestioihin. Kuten esim. uskon, että voit onnistua. Mikä on aivan totta ja, jotta sinäkin sen uskot ja rohkaistut, niin sitä pitää kuiskailla monta kertaa.

    Toisin sanottuna lopettaja123 sinun on helpompi olla, jos käännät ajatukset "pakosta" ja "pitää" sanoista mahdollisuuksiksi. Sinulla on nyt loistava mahdollisuus päästä savuttomaksi. Sinäkin saat olla savuton, sinun ei ole enää pakko tupakoida, saat vihdoinkin olla vapaa tupakasta. Joskus mielikuvaharjoittelu myös auttaa, esim. laitat silmät kiinni ja kuvittelet miten hienoa elämä on raittiina, kuinka hyvä ja energinen olo lisääntyy päivä päivältä ja hetki hetkeltä. Ajatella kuinka ihanaa ja upeaa on, kun vihdoinkin saa olla savuton ja voida paremmin hetki hetkeltä ja päivä päivältä.

  • Tsemppiä lopettaja123!
    Mitä Allen Carriin tulee, niin minustakin hän on liian gurumainen ja fanaattinen. Ja niin kuin joku tuossa sanoi, jotenkin aliarvioi lukijoitaan. On ärsyttävää - joskin myös hivenen huvittavaa - lukea jankkaavaa tekstiä, jossa asioita korostetaan ja väännetään rautalangasta ISOIN KIRJAIMIN.
    (Näin ainakin siinä painoksessa joka mulla on). Mutta minun mielestäni Carrin perusajatus vapaudesta on kuitenkin motivoiva (ja tähän taisi Mariannekin viitata), siis se yksinkertainen oivallus, ettei ihmisen tarvitse polttaa tupakkaa.

  • Puhutte ihan asiaa tuosta Stumppaa tähän! -kirjasta. Se perustuu suggestion voimaan. Itse pidän kirjassa juuri siitä, miten se korostaa sitä ajatusta miten vapaaksi ihminen itsensä tuntee, kun pääsee vihdoin nikotiinikoukusta eroon.

  • Ei kaikkia Carrin herättelemiä ajatuksia pidä heittää romukoppaan, vaikken kaikkiin uskokaan. Kyllähän esimerkiksi pelko vieroitusoireiden sietämättömyydestä on pohdintavaiheessa iso kynnys. Usko itseen ja omiin mahdollisuuksiin lopettaa on tärkeää. "Minä pystyn tähän minuutin." "Minä pystyin jo kahteen minuuttiin, pärjään puoli tuntia." Ja niin edelleen. Pitää kannustaa itseään erilaisin tavoin. Kahdelle ihmiselle ei sovi samat tavat, jokainen meistä on omanlaisensa. Jokainen kerää tarvitsemansa eri suunnista, on se sitten Stumppaa tähän, nikotiinikorvaustuotteet, hypnoosi, uskonto tai mikä hyvänsä. Se, mikä kenellekin auttaa, on oikea juuri hänelle.

    Tosiseikka taitaa kuitenkin olla se, ettei se elämä lopulta kovin paljon hehkeämmäksi muutu. Ihan yhtä lailla sitä savuttomat tappelee puolisoidensa kanssa ja niiden autot hajoilee ja junat on myöhässä ja... Erona se, ettei niiden aiheuttaman stressin lisäksi tarvitse miettiä, milloin pääsee röökille ja riittääkö tupakat seuraavaan kauppareissuun asti :)

    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
  • Hyviä ajatuksia :) Tästähän voisi kohta kirjoittaa suomi -version Allen Carrin kirjasta ;)

    Kyllähän se savuttoman elämä muuttuu vähän hehkeämmäksi, kun keho ja mieli voi paremmin niin on elämän haasteita helpompi käsitellä ja ottaa vastaan. Esim. ei haasta turhaa riitaa puolisonsa kanssa nikotiinitressin alaisena. Auton huoltoon on jäänyt enemmän varaa, kun ei ole savuna ilmaan rahojansa viskellyt tai on varaa ostaa parempi auto. Junat nyt on joka talvi myöhässä, ehkäpä on sitten varaa kulkea autolla tai taksilla, jos juna on myöhässä ;) :D

  • Olen lukenut juttuja ihmisistä, jotka ovat ikään kuin menettäneet toivonsa ja halunsa yrittää lopettamista, koska Carrin kirja ei ole siihen tepsinyt. Niin kova on kirjan maine ja opetus. Eli alleviivaan sitä vielä, että se on vain yksi tapa koettaa, eikä mitään ole menetetty.

  • Täysin samaa mieltä ajatusrikollisen kanssa tuosta, että jos jollain luvataan ihmeitä, jotka ei sitten toteudukaan, voidaan mennä ojasta rotkoon. Konstit on monet ja ihmiset erilaisia. Jollain tasolla uskon kuitenkin motivaation olevan avain kaikissa konsteissa, ihminen on valmis muutokseen tietoisesti tai tiedostamatta, mutta jotain työtä mieli on jo muutoksen eteen tehnyt.

    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
  • Rontti26, sanoit hyvin: ei se elämä siitä muutu täydelliseksi vaikka lopettaakin tupakoinnin, eikä siitä tule auvoista ja ruusuilla tanssimista vaikka lopettaakin tupakoinnin. Monet aiemmat lopettamisyritykseni ovat kaatuneet siihen, että olen kuvitellut elämän muuttuvan jotenkin helpommaksi ja paremmaksi tupakoinnin lopettamisen myötä, ja sitten kun olen huomannut lopetettuani, että "samaa paskaa" sitä joutuu kestämään tupakoimattomanakin, niin sitten olen aloittanut tupakoinnin uudelleen koska en saavuttanutkaan unelmaelämääni tupakanpolton lopettamalla.

    En tiedä, saatteko kiinni siitä mitä yritän sanoa, mutta joka tapauksessa, ei pidä uskotella itselleen että kaikki muuttuu täydelliseksi lopettamisen myötä. Päinvastoin, voi olla että moni asia muuttuu haastavammaksi elämässä lopettamisen myötä. Pitää muistaa varautua siihen, että lopettaminen ei ole miellyttävä prosessi. Vaikka se kuuluisa täälläkin paljon pohdittu "guru" Allen Carr väittää, että lopettaminen voi olla hyvinkin miellyttävää :smiley:

  • Kyllä ymmärrän mitä haet takaa, mutta noin negatiivinen ajattelu on vaarallista.

    Moni asia muuttuu haastavammaksi lopettamisen myötä määrä-ajaksi, koska pitää opetella uudelleen toimimaan eri tavalla tilanteissa, joihin on muodostunut jo jonkinlainen puoli automaattinen toimintamalli. Ei elämä tosiaan muutu täydelliseksi lopettamisesta, mutta paremmaksi hyvinvoinnin lisääntyessä. Elintoiminnot toimivat paremmin, eli henki kulkee ja veri kiertää paremmin.

    Nyt taitaa jokin alakulo vaivata lopettaja123 sinua, koska jos ei usko, että mikään paranee, niin miksi hitossa sitä mitään muutoksia tekisi, silloinhan se on vain ajankysymys koska repsahtaa? Kyllä sinullakin on varmasti listallasi jotain, mikä parantaa elämänlaatua, kun lopetat tupakoinnin, eikö vain? Jos ei terveydelliset seikat, jotka parantavat elämänlaatua niin varmaan se, että taskunpohjalle jää pari kolikkoa enemmän elämänlaadun parantamiseen.

    Lopettaminen voi olla heille miellyttävää, jotka pystyvät todella keskittymään kaikkeen positiiviseen, mitä elämään tulee savuttomuuden myötä. Jos tuijottaa negatiivisia ja niin sitä vaipuu epätoivoon, silloin voi kyllä olla varma, että elämä tulee olemaan samaa paskaa päivästä ja vuodesta toiseen. Negatiiviset ajatukset pitää ottaa kiinni ja kääntää ne ympäri, muuten ne nujertavat henkisesti.

    Olen nähnyt useamman lopettavan tuon kirjan avulla ja toisille se tosiaan toimii ja hyvä niin. Yksikään tuttuni ei ole epätoivoon ajautunut, joko lopettivat tai eivät. Lienee muitakin henkisiä haasteita ollut näillä lukijoilla. Jenkki tyylillähän se on kirjoitettu, mikä suomalaiseen makuun vähän menee helposti överiksi.

    Oma elämäni ei onneksi ole samaa paskaa vuodesta toiseen vaan siihen mahtuu sekä hyviä, että huonoja päiviä, jos elämä on paskaa, niin pitää kääriä hihat ylös ja tehdä suunnitelma, miten siitä elämästä tulisi parempaa pikkuhiljaa. Mitään ei tapahdu sormia napsauttamalla tai sohvalla makaamalla.

    Tämän listan laadin itselleni, kun vielä tupakoin:

    Haluan olla savuton, raitis ja terveempi.
    En halua kokea joka aamuista ahdistusta keuhkoissa, yöllisiä ja aamuisia yskän puuskia sekä hengenahdistusta.
    Haluan kokonaisvaltaisesti terveellisemmän elämän.

    Miksi se on minulle tärkeä asia?
    Haluan voida paremmin
    Haluan olla läsnä, oikeasti läsnä lapsilleni
    Haluan olla elossa lapsilleni ja nähdä tulevat lapsenlapseni
    Haluan elää arvomaailmani mukaisesti
    Haluan tuoksua paremmalle, en halua olla enää tuhkakuppi
    Haluan olla energisempi ja pirteämpi, tupakointi tekee minusta nuutuneen
    Tiedän, että riippuvuudesta vapautuminen tekee minut onnellisemmaksi
    Haluan vapautua tupakoinnin kahleista.

    Ja mitä taas saan tupakoitsijana?
    - Tuhotut keuhkot
    - Ihmisyyden arvon alennuksen (työpaikat jää saamatta ym.)
    - Huonon itseluottamuksen
    - Näytän roolimallia lapsilleni, kuinka hitaasti teen itsemurhaa (tietoisesti tuhoan itseni)
    - Väsymyksen, apaattisuuden ja uupumuksen
    - Suuremman mahdollisuuden syöpään, ahtaumaan ja muihin sairauksiin
    - Häpeän

    Kyllä olen edelleen sitä mieltä, että tupakoinnin lopettamisen myötä elämä muuttuu helpommaksi ja paremmaksi, en kuitenkaan oleta, että elämäni muuttuu sormia napsauttamalla paremmaksi ilman, että näen itse vaivaa asian eteen.

  • Kirjoitit hyvän tekstin, Marianne. Joskus lopettamisyritykseni kaatui siihen, kun mieleeni tuli ajatus, että "minulla ei ole elämää". Se oli viime vuoden Joululomalla. Olin täysin yksin sen Joululoman, oli nöyryyttävää olla niin yksin Jouluna. Joululomaviikko oli sitten niin raskas, että sorruin uudestaan polttamaan. Ja kadun sitä syvästi.

    Aloitin polttamisen uudelleen, koska koin että elämäni on paskaa vielä tupakanpolton lopettamisen jälkeenkin. Elämäni oli mielestäni paskaa, koska minulla ei ollut Joululomalla ihmisiä joihin turvautua. Olin täysin yksin. Sellainen yksinäisyys on raastavaa. Yksinäisyys sai minut ratkeamaan.

    Yhden kerran ratkesin siksi, että eräs ihminen sanoi minua viime kesänä pulskaksi. Olin silloin tosiaan pulskempi, ja se kommentti osui arkaan paikkaan. Kun joku loukkaa pahasti itsetuntoani, on vaarana että ratkean. Eli itsetuntoni huonous ja yksinäisyys ovat syitä sille miksi ratkean jos ratkean. Ja ikävystyneisyys myös.

    Mitkä ovat minun syyni lopettaa? No, ne ovat ne tavalliset syyt: haluan olla terveempi ja että minulla olisi enemmän rahaa kukkarossani. Sen lisäksi eräs ulkonäöllinen tekijä on se, että haluaisin päästä hampaidenvalkaisuun: siihen on turha mennä jos vielä polttaa, koska valkaisun jälkeen tummumat palaavat, jos edelleen polttaa.

    Ehkä en ole miettinyt asiaa tarpeeksi. Miksi tosiaan haluan lopettaa? Se on hyvä kysymys. Koska ajattelen sen niin että totta kai pitää lopettaa, että niin sen vain kuuluu mennä. Mutta se ei ole tarpeeksi hyvä motivaatio. Se on ulkoinen motivaatio. Motivaation lopettaa pitäisi olla sisäinen, sen tulisi lähteä itsestä.

    Taidan olla pattitilanteessa. Toisaalta haluan lopettaa, toisaalta en. Ja en osaa korjata tuota tilannetta. Ehkä siksi olen ratkennut aina uudelleen ja uudelleen: en ole osannut päättää, polttaako vai eikö polttaa. Olen kuullut naisesta, joka on viimeisen 15 vuoden aikana yrittänyt lopettaa tupakointia jatkuvasti. Minä olen nyt ollut samanlaisessa tilanteessa jo yli kaksi vuotta.

    Onko kohtaloni elää kuin se nainen, jonka juuri mainitsin? En tiedä. Mutta tuntuu siltä että se nainen ei osaa päättää, polttaako vai eikö polttaa, ja minulla on sama ongelma. Miksi tämä on niin vaikeaa? Olen nyt ollut yli kolmetoista tuntia polttamatta. Miksen saisi jatkettua samaan malliin? Haluaisin niin kovasti onnistua. Siinä on yksi motivaationi lopettaa: haluan olla onnistuja enkä epäonnistuja. Haluan päästä sanomaan tutuilleni, että minäpä onnistuinkin lopettamaan tupakanpolton.

    Hmm... Tämmöinen vuodatus tänä iltana. Tämä on mielenkiintoinen keskustelunaihe, jatketaan tästä. Voitte haastaa minua niin paljon kuin haluatte, se ei haittaa minua ollenkaan. (Kunhan ette sano ettei minulla ole oikeutta olla täällä koska en ole satavarma siitä olenko lopettanut vai en: haluaisin olla nyt lopettanut mutta en tiedä olenko. Sehän tässä paskamaista onkin, olen niin hemmetin epävarma. Kunpa saisin jostain itseeni aivan uudenlaista itseluottamusta.)

  • Voisit vaikka asettaa tavoitteita, lopettaja123. Pienillä askelilla liikkeelle. Olen puoleenyöhön polttamatta, esimerkiksi. Sitten uusi tavoite kehiin mihin pyrkiä.
    Minäkin voisin lopettaa salillakäynnin kun olen niin laiha riuku, ihan paska verrattuna nuoriin bodareihin. Sama olisi lopettaa lenkillä käynti, olen ihan paska juoksija, kun fitnessmimmit juoksee ohi oikealta ja vasemmalta. Tupakoinnin kyllä osaan ja olen hyvä siinä, pystyn käärimään sätkän siinä kun hissi menee 4 kerroksesta 1 kerrokseen. Silti yritän lopettaa tätä tupakointia, vaikka olen ollut ihan paska lopettaja. Jotkut stumppilaiset vaan ilmoittavat lopettavansa ja thats,it, sitten on bronco joka lopettaa kahdesti vuoteen.
    Ja paskat! Mitään ei saavuta jos ei haasta itseään. Yritän nostaa tuon painon 10 kertaa, vaikka viime kerralla meni vain viidesti. Juoksen ylös tuon ison mäen, missä puuskutin kuin sonni. Tänään on tiistai ja tänään en polta, niin isoa ukkoa ei ole vielä syntynytkään, joka saisi minut polttamaan.

  • Lopettaja123 juuri niin kuin Bronco sanoi, pieniä tavoitteita, niin tulee onnistumisia ja sitä kautta se itseluottamuskin kasvaa. Jos tavoitteet ovat murskaavia, niin silloin lopputuloskin on murskaava. Kyllä uskon, että onnistut tai siis te molemmat onnistutte :)
    Minä kanssa olen viimeiset 15 vuotta lopettanut vähän väliä, ja niitä ongelmakohtia olenkin täällä foorumilla yrittänyt käsitellä, jotta voin onnistua pysymään savuttomana. Minulle ei se lopettaminen niinkään ole ollut se ongelma vaan tupakoimattomana pysyminen.
    Viime kesänä veinasin kävellä jo ulos avioliitosta, kun rupesi ottaa pannuun puolison olemassa olo. Olin siis silloin juomatta ja polttamatta useamman kuukauden, avioeroajatukset loppuivat heti, kun aloin tupakoimaan. :/ tosi outoa, mutta jotenkin olin niin vihainen hänelle, kun olin lopettanut, koska hän jatkuvasti marisi, että haisen ym. En saanut enää "tehdä mitään mitä haluan". heh, siis todella aikuismaista käyttäytymistä :D ...mutta niin tuo tupakka vaan sekoittaa aivot ja ajatukset, haluaa ja ei halua on tuttu juttu. En haluaisi polttaa, mutta sitten kun on polttamatta se kääntyykin riippuvaisen aivoissa, että se on ainoa mitä sain itse määrätä jne.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.