Lokakuussa 2020 lopettaneet

1246710

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Onnittelut EnnaKristiina! Tässäpä hyvän lopetuksen siemen.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Fanfaarit sulle EnnaKristiina! Upea ensimmäinen kuukausi jo kasassa <3 !! Osta itsellesi jotain oikein kivaa palkinnoksi, oot sen todella ansainnut!

    Toisinaan sitä on tuulilasi. Toisinaan taas hyttynen.

  • Täällä kanssa mielenkiintoinen kuukausi takana tupakoimattomuutta. Champix on kyllä auttanut, lääkkeiden syömistä en aio lopettaa hetkeen, niin suuri apu niistä on ollut. Pikkuhiljaa myös tupakoimattoman identiteetti rupeaa nostamaan päätään; huomaa välillä ettei ole ajatellut tupakkaa moneen tuntiin, melkein koko päivään. Ja sitten taas se tupakanhimo jostain putkahtaa esiin, esimerkiksi tänään töissä oli pitkästä aikaa vähän hiljaisempi hetki ja teki kyllä mieli silloin tupakkaa aika tavalla. Mieliala on onneksi ruvennut tasaantumaan pikkuhiljaa ja oma normaali itsensä löytymään :smile:

  • Onnea kaikille kuukauden etapista. Aivan mahtavaa. Tiukkoja paikkoja tulee, mutta kyllä niistä pääse yli. Tsempit kaikille!

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Takana 4 viikkoa ilman savuja. Kyllä ottaa tiukille välillä. Fyysiset vieroitusoireet vähän helpottanut, mutta tullut tilalle hermostuneisuutta ja ärtymystä, Yritän tsempata , röökille en anna enää valtaa .

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Juu, älä anna periksi pirikake. Kyllä jo kohta alkaa helpottamaan ainakin monilta osin. Muista palkita ittes ja puhua itellesi kehuvaan ja kannustavaan sävyyn.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitti Melisa, usko on vahva, että tästä selvitään .

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Se on tärkeää, et uskoo itteensä tässä prosessissa. Kaikki selviää, kun osaa ottaa oikeat apukeinot, fyysiset ja psyykkiset, käyttöön. Stumppi kuuluu kuvaan. :)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Heippa, huikkaan onnen toivotukset kaikille lokakuulaisille saavutuksistanne savuttomuuden saralla!

    - Hassua mutta en oo huomannu aiemmin tän lokakuun poteron olemassaoloa ollenkaan. Vähän mää ehinkin ihmetellä, että kuinka kummassa uusia stumppilaisia ei enää näy..!!

    Tajusin vasta että palsta ei ollutkaan "Lopettaneet"-otsikon alla. Jos olisin löytäny teidät olisin tsemppaillu aiemmin, mutta hyvin täällä näkyy pyyhkivän muutenkin ja tsemppareita löytyy :)
  • Jaaah! Eka kuukausi eletty ja selvisin jopa "tyttöjen illasta" jossa mukana lapsuuden kavereita jonka kanssa polttaminen joskus tuli aloitettua!
    Välillä tekis mieli polttaa, mutta ei ehkä niin voimakkaasti kuin muutama viikko sitten?
  • Moi tänne
    Niin, olen foorumia katellut perjantaista 23.10 asti...
    22.10 aamulla varhain aamutupakkaa heti polttaessani alkoi särkeä vasempaan olkapäähän, harmitti, koska olkapää on pariin kertaan leikattu, vanha vamma. Nyt vaan tuntui, että kipu siirtyi myös käsivarteen, ihmettelin.
    Join kahvit, ja sen jälkeen tupakalle, taas. Kipu vaan häiritsi ja laajeni ja tuntui jo leukaperässäkin.
    Soitin päivystykseen kysyäkseni miten on, kantsisko tulla käymään, kun olo vaan pahenee.
    Päivystyshenkilö kyseli oireet, iän, elintavat ja TUPAKOINNIN. - Ajattelin, että hittoako sekin tähän kuuluu...
    Yllättäen kyseli tämä hoitaja hetun, nimen, osoitteen ja sanoi, että nyt odotat rauhassa, ambulanssi on tilattu! - Ei hitto, ajattelin ja laittelin vaatteet päälle, reppuun puhelimen ja rahapussin, hiippailin ulos, ja ajattelin vielä imaista savut, kävelin tietä vastaan kun lanssi jo tuli, sen pysäytin. Apukuskin ikkunasta pilkisti ensihoitaja ja sanoi, että hipsipä syrjään, ollaan hälytyajossa. Kainosti hänelle ilmoitin, että potilaanne on tässä. Ilme hänellä oli melkoinen!
    No, ukko autoon, paidat pois, lätkiä jokapuolelle ja kiinni koneeseen ja tietokantaan.
    Laitteet näyttivät ja oireet sopivat jonkinlaiseen sydänhäiriöön ja lääkäriä konsultoituaan sain suuhun suihketta, suoneen lääkettä. Helpotti. Taas kyseltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, myös TUPAKOINNISTA.
    Ja sairaalaan. Jonkinaikaa siellä maattuani sänky ja ukko matkaan, mentiin johonkin avaruusaluksen näköiseen paikkaan, ranteesta menivät sisään, tehtiin varjoainekuvaus, havaittiin tukkeuma sepelvaltimossa, siihen pallolaajennus heti ja asennettiin stentti. Sydämeen ei ollut tullut vaurioita.
    Olin yön sairaalassa tarkkailussa, viikko s-lomaa ja sanottiin, että nyt viimein olisi aika jättää se yksi, tietänette mikä? - - TUPAKKA!
    Kotiin päästyäni poltin vielä n viikon aikana yhteensä pari askia, 30.10 klo 15 poltin viimeisen, enkä sen jälkeen ole polttanut.
    Vaihtelevasti on mennyt, nyt on jo helpompaa.
    Ehkä myöhemmin kerron lisää tuntemuksistani.
  • Tervetuloa stumppiin Tampsu! Onpas siulla ollut kokemusta kerrakseen, mutta hieno asia, että sydän ei kerennyt vaurioitua! Joskus sitä tarvitsee jonkun asian, mikä pysäyttää, ennen kuin muuttaa suuntaa. Olet lokakuussa lopettanut, mutta kannattanee varmaan kirjoitella marraskuun puolelle, koska täällä alkaa olemaan aika hiljaista näköjään :)

  • Sulla Tampsu on nyt hyvä alku, jo 1 kuukausi sinnitelty.
    Ja hyvä et toi sydän juttu meni noin. Kuinka kauan poltit?

  • Ihan teinistä asti poltin... Lasten ollessa pieniä, 90-luvun alussa olin polttamatta n 6.5 vuotta. Sitten aloin polttamaan "silloin tällöin, hyvinä hetkinä palkinnoksi", aski kesti jopa viikkoja. Yhtä-äkkiä, reilun puolenvuoden jälkeen huomasin, että aski ei riitä edes päiväksi!
    Voi hyväntähen miten ihminen, tämä tässä, voi olla tyhmä, lapsellinen ja naivi!
    Tosiaan, nyhdin vähintään askin päivään. Pitemmän aikaa olin ajatellut lopettaa, mutta eipä ollut miusta siihen.
    Nyt siinämielessä hieno juttu, että meillä on töissä muutama, 3-4 jotka ovat tumpanneet alle vuoden sisään. Auttaa kummasti, kun saa vertailla fiilareita ja kokemuksia.
    Itselläni tuntuu, että nikotiinin kanssa ei niin paha ole riippuvuus, vaan kyseessä enemmän "tuttivieroitus" käynnissä, koska lukuisissa tilanteissa ja tietyissä paikoissa aina "pelmahtaa", että nyt, nyt ja just tähän hetkeen se kuuluu....
    Onneksi menee pian ohi, kun muistan, etten polta! - Sekin on positiivista, että tunnen siitä jopa ylpeyttä : )
  • Päässä viiraa, hihna luistaa?
    -Päivällä kaupalla käydessäni löysin itseni kauppakeskuksen pihalta autosta istumasta ja...
    -Kyyläilemästä ja tarkkailemasta ihmisiä, jotka normaalisti hoitivat kauppa-askareitaan, kajo! - Bongailin kulkijoita ja autojen vieressä nimenomaan niitä jotka tupakoivat ja mielessäni sijoittelin heitä eri lokeroihin: - Miettiikö äiti tuo koskaan, jonka lapsi odottaa autossa, että jospa lopettaisin, tai vanhaan polkupyörään nojaava parrakas mies lippis päässään, että lopettaisko tään joskus, mokoman riesan, kalliin, epäterveellisen ja turhanpäiväisen tavan, kunpa en olisi koskaan aloittanutkaan... Ikäänkuin heidän päänsä sisään itseni laitoin, sillä lukemattomat on ne kerrat, kun itse kylmässä ja kosteassa syyssäässä palellen tuhka pitkänä piti tupakkaa imeä ja tuommoisia syntyjä syviä miettiä, vaikka paskalta maistui kääryle, hyi hitto!
    Lukuisat kerrat noin ajattelin, ja lähiaikoina lopettaneelle työkaverille sanoin pari kuukautta sitten, miten arvostan ja kateellisena tuen hänen päätöstään. Silloin sanoin hänelle myös, että itse en tuskin koskaan tupakasta pääsemään irti tule, vaikka itseäni se harmittaa vietävästi, hävettääkin, sillä mitkään järkisyyt ei tupakointia puolla.
    Huomenna silti, jos Luoja suo, olen ollut kuukauden polttamatta.
    Mutta näköjään viiraa luistaa hihna :wink:
  • Täyden kuun onnittelut Tampsu! :) Anna hihnan luistaa vaan, ihan järkevän kuuloisia pohdintojahan nuo on :D Kaikkia näitä mainitsemiasi veikkaan savuttamisen järjekkyyttä miettineen :)

  • Onnittelut Tampsu, 1kk selätetty! :)

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Onnittelut Tampsu! Eka, ja yleensä hankalin, kuukausi selätetty.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Tampsu, hurjasti onnea ekasta, vaikeasta kuukaudesta. Siis voin sanoa, kun lähellä on paljon tupakoitsijoita, moni sanonut, että voi kun pystyisi lopettamaan, Eli ollaan ylpeitä, me tehdään nimittäin se!

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Voi kiitos kaikille teille, jotka tällä foorumilla ovat edesauttaneet sitä, että olen tämän pätkän saavuttanut, olette kuukauden ajan tietämättänne tukeneet päätöstäni, miltei kuukausi meni, ennenkuin itse tänne edes tohdin jotakin sopertaa, koska en uskonut itsekään tähän pystyväni!

    Ekaluokalla olevalla tyttärentyttärellekin vasta tänään kerroin, hän ilahtui myös!
    -Oli lukenut tupakka-askista tupakan olevan myrkkyä ja nähnyt siinä kauhean kuvan..., oli ollut kauhuissaan ja ei ole voinut ymmärtää miksi kukaan tupakkaa polttaa.
    Taas lisää motivaatiota sain.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Liikuttava juttu. Mut nyt olet jo hyvässä vedossa
    Tampsu!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Täyden kuukauden onnittelut Tampsulle ja kaikille muille lokakuisille! Joillakin tulee kohta kaksi täyteen, ja jokainen päivä on tärkeä. Tsemppiä jatkoon, meille kaikille :smiley:
    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
  • Kiitos Rontti26, vanha tekijä ;)
    -Miltä se olo tuntuu noin pitkän tupakattoman ajan jälkeen?
    Perästä tullaan, kuule!
  • Todella wanha tekijä :D

    Hyvältä tuntuu. On aikoja, ettei rööki tule pitkiin aikoihin mieleen. On myös aikoja, kun sitä ajattelee enemmän. Ajatukset on enemmänkin sellaista "mitä jos" tai "ennen olisin lähtenyt savuille" -tyyppistä. Pitkiin aikoihin ei ole ollut sellaista "pakko saada" -ajatusta. Vaikka ensimmäisten viikkojen aikaan tällaista ei uskonut edes mahdolliseksi. Niin vaan olen todistanut itselleni, että jopa minä kykenen elämään ilman tupakkaa. Samalla uskon, että jos kerran minä pystyin, niin se on kaikille muillekin mahdollista.

    Perässä tulette, mutta minä yritän pitää huolta siitä, että ette saa kiinni ;)
    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
  • Voi sie hiton Rontti, just tuommosest mie tykkään!
    Hyvin samanlaisia tunteita on itselläni jo nyt (JESSSS!), niitä "pakko saada" - hetkiä ei ole ollut, lyhyitä pelmahduksia sillointällöin tulee, mutta harvemmin.

    Nyt näin aamutuimaan kun oikein tarkasti silmukoita siristellen sinne reilun neljän kk.n päähän katselen, niin kuulepa Rontti, miusta tuntuu, että itseni siellä nään, lällälläää! :)
  • Ne lyhyetkin pelmahdukset harvenee. Tosin aina on mahdollista, että joku ajatus hyökkää ihan puskista. Mutta itse ainakin yritän luottaa siihen, että jokainen savuton hetki vahvistaa kykyä vastustaa kiusausta. Olipahan vaikeasti ilmaistu, mutta varmaan ymmärrätte :D

    Näen teidät kaikki savuttomina nelikuisina, te pystytte siihen! Mutta minä olen silloin seitsenkuinen ;)
    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
  • Onpa kiva lukea näitä rohkaisevia tarinoita. Ja on ilo huomata, että itselläkin joka päivä on koko ajan helpompaa. Sunnuntaina olin kunnon ristisavussa, toinen ystävä poltti tupakkaa, toinen sikaria. En polttanut itse, eikä tehnyt mielikään. Jännää oli kuitenkin huomata, että savun haju oli aika neutraalia, melkein hyväntuoksuista. Kun jotkut sanovat, että tupakanhaju rupeaa jossain vaiheessa ällöttämään. Minulla ei kyllä sellaista ole tullut.
    On jotenkin niin helpottavaa, kun huomaa että menee jo pitkiä aikoja ettei tupakkaa ajattele. Mutta täälläkin noita pelmahduksia tulee päivittäin edelleen. Hyvä kuulla, että harvenevat. Olen myös huomannut, että energiataso on noussut, naaman iho on kirkkaampi eikä enää hengästy ihan pikkujutuista. Se on kyllä ihanaa.

  • Haa, taas viiras, luisti hihna ja lujaa! - Milloihan joku huomaa ja "ottaa ja viep", niinkuin Simpauttajassa sen, Ottoko se oli, vai mikä?
    Nimittäin taas kyttäilin silmät viirussa niska kyyryssä korppikotkan lailla, etsin katseellani tupakoitsijan laajan parkkipaikan syövereistä.
    Havaittuani kohteen erään auton vierestä, lähdin muinamiehinä kaarrellen häntä lähestymään.
    Tuulen alapuolelta ohitin hänet läpi savu- ja höyrypilven.
    Haistoin. Yäk.
    Ylpeyttä tuntien, alahuuleni oli varmaan kuin pajatsonkuppi, astelin kuin Deanin James-vainaa suorittamaan ostokseni, johon kuului myös aski 4 mg purkkaa.
    Vähäks tuli voittajaolo!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Eikös vaan ole upeeta kun saavuttaa tuon olotilan? Olo on kuin Euroopan omistajalla, jos se nyt näinä päivinä niin suuri ilo on, mut iso juttu kuitenkin. :)

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • 1,5kk! Piti oikein kirjautua jotta pääsee hehkuttaa ymmärtäväisille miten ihanaa on huomata että kykenee taas laulaa!!!
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.