Vaikea lopettaa, kun kumppani tupakoi

Heips, yritin etsiä tästä aiheesta keskusteluja/kirjoituksia eri sivustoilta, tosi huonoin tuloksin. Elikkä: asun yhdessä runsaasti tupakoivan kumppanin kanssa ja ärsyttää, kun toinen jatkuvasti ramppaa tupakalla, jättää tupakointivälineitä (purut mm.) lojumaan ympäriinsä ja häneltä ei muutenkaan heru tukea minun päätökselleni (herkästi tarjoaa tupakkaa, suorastaan tyrkyttää, jos heikkona hetkenä ääneen satun asiaa pohtimaan). Eipä tämä niin hankalaa varmaan olisi, jos ei koronan takia joutuisi jatkuvasti kotona olemaan.. Suurinosa kavereista ja muista läheisistä myös tupakoi, niin vaikea sinällään löytää seuraa, jossa ei tulisi lipsuminen mieleen.. Löytyiskö täältä vertaistukea asialle? Ja onko joku keksinyt tähän ratkaisuja?

Viestejä yhteensä

  • Hei Batarang, mulla mies polttaa, ja tytär miehineen (käyvät meillä tosi usein) eli aika pitkälle tiedän, miltä tuo tuntuu. Mulle ei kyllä tyrkytetä tupakkaa, mutta surutta siellä ulkona kyllä ravataan. Eikä ole tuo mies kertaakaan kysellyt, että miten lopettaminen sujuu yms. eli tukea ei tipu.
    Toisaalta kun tässä nyt kuuntelen ton yskimistä (siis yskii tosi paljon) , niin tunnen ylpeyttä omasta tahdonvoimastani.
    Tsemppiä sinulle, sinä pystyt siihen! :smile:

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Meillä myös puoliso tupakoi ihan entiseen malliin. On vain pakko miettiä asia niin, että jos minä lopetan niin en voi toista siihen pakottaa. Ja jos toinen tupakoi, niin minun ei ole pakko ;) Tuo on kyllä inhottavaa, jos toinen yrittää saada repsahtamaan :/ Meillä onneksi toinen tajuaa olla mulle tarjoamatta, vaikka ite kiskoo röökiä välillä tosi paljon. Tsemppiä! Muista että se on yksin Sinun päätös, älä anna kenenkään pilata sitä!
  • Meillä myös puolisko polttaa. Suostui siirtämään kuitenkin tupakkapaikkaa niin, ettei savu kulkeudu sisälle. Ei sinänsä tsemppaa, mutta on alkanut viimeisen viikon aikana ajatella lopettamista. Minä tietenkin toivon hänen kannaltaan, että tekee niin, mutta olen toisaalta päättänyt, ettei muiden polttaminen vaikuta mitään. Olen ylpeä omasta savuttomuudestani ja aion jatkaa tätä loppuelämäni. Kannattaa muistaa, että tupakanpolttajista kovin moni haluaisi päästä riippuvuudesta eroon! Tsemppipuhe myös itselle kannattaa tehdä päivittäin :)
  • Täällä kanssa puoliso polttaa, alussa vähän hankalampaa, kun sitä tupakkaa on koko ajan saatavilla. Toisaalta hän on myös tukenut omaa savuttomuuttani. Tsemppiä! :)

  • Mulla myös kumppani tupakoi eikä kyllä lopeta varmaan ikinä. :smiley: ainut missä oon kokenut sen ihan tosi ärsyttävänä, on autossa kun itse kyydissä ja siitä päästiin jo viimeksi yhteisymmärrykseen ettei siellä polteta. Lupasi jatkaa tätä edelleenkin. :smile:

    Muuten en oo itse kokenut ongelmana, vaikka no haiseehan tuo kumppani tosi pahalta kun ei itse polta. :smiley: en oo kokenut kuitenkaan et ois vaikea olla polttamatta itse, hassua. Houkutuksia kuitenkin tulee joka paikassa, ehkä toisaalta hyvä että niitä on saatavilla kotona, niin ei tarvi sitä sit sen koommin kaipailla.
  • Täällä sama juttu, tosin kumppani ei tupakoi runsaasti mutta tupakoi kuitenkin. Olen itse kymmenen vuoden yhdessäolon aikana lopettanut monia monia kertoja, lapsen saamisen yhteydessä olin 1,5v polttamatta ja sen jälkeenkin olen ollut useita kuukausia savuttomana. Ongelmana on vain kumppani, joka on koittanut lopettaa tasan kerran eikä enää sen jälkeen aio lopettaa. Hän yksinkertaisesti tykkää polttaa ja ärsyyntyy jos ikinä puhun tupakoinnin ongelmista ja vertaa niitä jatkuvasti epäterveelliseen ruokaan ja väittää, että tupakoinnin lopettaminen johtaa automaattisesti lihoamiseen (ei ole omalla kohdallani ikinä johtanut). Tämä ei tietenkään omaa motivaatiota lopettamiseen lisää ja lisäksi repsahtaminen on aina helppoa, koska tupakkaa on kotona aina saatavana. En usko, että olisin koskaan vielä repsahtaessa lähtenyt ostamaan tupakkaa erikseen, koska repsahdukset ovat tapahtuneet hetken mielijohteesta.
  • editoi joulukuu 2020

    Minulla ei ole kumppania eikä nyt lähellä ole ketään joka polttaisi, lukuunottamatta siskoa mutta hänen luo on yli 10 km matkaa ja hänkin polttelee vain satunnaisesti.
    Asuin Nilisässä 2016-2020 helmikuun. Siellä asuu edelleen pikkuveli ja hän kävi meillä kylässä päivittäin, joskus kahdestikin päivässä koiraa lenkittäessään ja ohi kulkiessan. Pikkuveli polttaa. Yritin NIlsiässä asuessani lopettaa tupakoinnin monta kertaa mutta pisin aika mitä onnistuin olemaan lähes polttamatta oli viikko. Sanoin lähes polttamatta koska aina kun pikkuveli tuli kylään niin pummasin häneltä röökin ja hän niitä antoi auliisti. Poltin lopetuksen aikana päivittäin 1-2 tupakkaa kun ne oli niin helposti saatavilla. Yritin lopetusta monta kertaa mutta aina se kaatui siihen pummaamiseen.
    Tajusin ettei tupakan polton lopetuksesta tule mitään niin kauan kuin asun nilsiässä tai pikkuveli siellä asuu. Yrin kuitenekin lähes joka kk ja siitä tuli vain epäonnin kierre jonka aikana ruttasin tupakoita ja annoin niitä veljelle kuitenkin ne parin tunnin päästä hakien takaisin. Lopetuksesta ei tullut yhtään mitään kun ei ollut mielenlujuutta.
    Maaliskuussa muutettiin pois Nilsiästä tänne siilinjärvelle. en sen takia että onnistuisin lopettamaan vaan täällä on parempi muuten asua. Nyt olen ollut parhaillaan kk polttamatta ja useita lyhyempiä aikoja. Nyt ei ole keneltä tupakkaa voisi pummata, lukuunottamatta kaksoisveljeä, joka välillä käy kylässä kuopiosta mutta hän ei minulle tarjoa kun olen lopettanut niin en edes yritä.

    Ymmärrän hyvin miten vaikeaa lopetus voi olla jos kumppani polttaa. Siinä tarvitaan erikoisesti mielenlujuutta. Itselläni ei pokka siihen riittäisi. Nostan isosti hattua kaikille, jotka on onnistunut lopettamaan tilanteesta huolimatta. Siinä tarivtaan avoimuutta ja keskustelua ja yhteisiä säätöjä joita soisi kunnioitettavan.

    Lopetin tupakoinnin 4.2.2021 motto: parempi kuolla seisaaltaan kuin elää polvillaan tupakalle.
  • Aloitin tupakoinnin 16- vuotiaana ja poltin epäsäännöllisesti. Aina kun oli joku isompi investointi suunnitteilla säästin rahat siihen olemalla polttamatta, siis varsin usein koska minulla on kallis maku.
    Tulipa sitten se avopuoliso kuvioihin niin eipä enää onnistunutkaan, hän poltti myös, ei tarjonnut koskaan mutta ei tukenutkaan kuten ei mitään muutakaan projektiani. Päinvastoin, oli vain tavallistakin ärsyttävämpi. Erottuani käytössä oli muutoinkin rahaa enemmän kuin koskaan ennen joten syy miksi aiemmin pidin taukoja polttamisessa ei enää pätenyt ja unohdin koko jutun pariksikymmeneksi vuodeksi. Sitten vain alkoi jossain vaiheessa aatos itää siihen suuntaan että turhaa tuo röökin vetäminen on ja sitten vain lopetin. Ei olisi onnistunut koskaan jos olisin minkäänlaisessa suhteessa, tupakoimattomalta kuulisi tekopyhää länkytystä ja tupakoivan röökit olisivat liian suuri houkutus.
  • Minun mieheni polttaa sikareita, haisevat tällä hetkellä ihan sairaan pahalle :s ja tuo yskä mitä hän yskii kuulostaa ihan hirveällä.
    Pakko sanoa että houkutus on koko ajan lähellä, mutta toisaalta tuo haju ja yskä on koko ajan muistutuksena, niistä muutamasta asiasta miksi halusin itse lopettaa.
  • Mulla toi ukko lopetti siinä vaiheessa, kun itse olin ollut kaksi kuukautta polttamatta. En mitenkään painostanut, enkä motkottanut, jos kävi tupakalla, koska tiedän, että se halu lopettaa, pitää tulla ihmisen omasta päästä, ei toisten painostamana.
    Kannustusta en kylläkään paljon saanut, enkä ole hirveesti hänen lopetuksestaan myöskään puhunut, muutaman kerran kehunut kyllä.
    Mutta tosiaan se yskä, se on ihan järkyttävä, toivottavasti alkaa helpottamaan, kun on keuhkot vähän puhdistuneet.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Heips, kiitos kaikille vastauksista! Erityisesti viestit käyttäjiltä mustikkakukko ja KessutPois olivat minulle todella samaistuttavia. Tuossa marraskuussa meni lopetus hommat pieleen suunnattoman ärsytyksen takia. Nyt sitten "huvikseni" joulukuun alussa päätin kokeilla uudestaan ja siitä lähtien nyt ollut ilman, eli n. 1kk verran ainakin. Pakko kyllä olla ylpeä itsestään, kun on muuten ollut todella stressaava kuukausi, enkä siitä huolimatta ole retkahtanut :smiley: Edelleen kyllä ärsyttää puolison tupakointi monistakin syistä.. Mitenkä teillä muilla sujuu lopetus? Ootteko keksineet mitään, mikä auttaisi, kun puoliso tupakoi? Mulla ainakin hermoon käy se levoton parvekkeella ramppaaminen ja se henkeen käyvä tuulahdus, jota joutuu olkkarissa sietämään (parvekkeelle käynti olkkarista).. Itsellä hajuherkkyys kai vahvistaa asian häiritsevyyttä. :#
  • Batarang hyvä hyvä! Täällä tulee ylihuomenna kolme viikkoa savuttomana. Ei ole varsinaisesti kumppanin pössyttely haitannut, toki se haisee hirveälle (meilläkin parvekkeelle kulku olkkarin kautta). Kun itse istun illalla teekuppi kädessä sisällä ja näen ikkunasta kun toinen vetää nenä huurussa parvekkeella röökiä, niin ei se tähän mennessä ole vielä houkutellutkaan sinne mennä värjöttelemään :smiley: On ollut myös aika stressaantunut olo tässä muuten ja on ollut vaikeita tilanteita ja itkeskellytkin välillä ja ennen olen aina tällaisissa ääritilanteissa repsahtanut, mutta nyt kun tietoisesti olen varautunut näihin tilanteisiin niin ei ole vielä tullut mieleenkään repsahtaa.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Mustikkakukko, etukäteisonnittelut kolmesta viikosta.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Hienoa mustikkakukko! Näin ne päivät senkun kertyy vaan :) mukavaa kuulla, että oot pärjännyt hyvin ilman. Mullakaan ei oo tehnyt röökiä mieli, pelkästään ärsyttänyt tuo jatkuva parvekkeella ravaamisen haistelu, kun käy henkeen. Mulla muuten on auttanut vaikeissa tilanteissa se, kun oon vaan ajatellut, että ei se tupakka mun oloa mitenkään paranna, pahentaa vaan..
  • Mietityttää kyllä tuo puolisoiden asenne joskus, käsitän parisuhteen olevan yhteen hiileen puhaltamista ja toisen tukemista. Kuitenkaan ei tueta kumppania vaikkapa juuri tupakoinnin lopettamista vaan pahimmissa tapauksissa jopa ärsytetään toinen polttamaan. Ihmettelen myös että katsoin sitä touhua kun äijiä olisi ollut tulossa ovista ja ikkunoista. Minulla oli kyllä silloin koira tai pari eikä kumppanilla ollut muuta merkitystä kuin olla autokuskina harrastuksiin. Ehkä kaveri haki huomiota olemalla rasittava, en osaa sanoa kun en ole mikään parisuhdeguru. Vähän ohis mutta oikeasti kannattaa miettiä miksi kumppani tai ystävä yrittää torpedoida toisen lopettamista.
  • KessutPois, hyviä ajatuksia. Tässä vaiheessa on röökin tarjoilut jääneet pois, kun olen niin monta kertaa kieltäytynyt. Muuten on tupakointi tarvikkeet levällään yms. Mutta sekään ei oikeastaan häiritse. Lähinnä se toisen jatkuva ramppaaminen tekee itselle levottoman olon ja haju toki käy henkeen, niin ei oikein läheisyys paljoa houkuttele tässä vaiheessa.. Huomaa kyllä, että ei se rööki oloa rauhoita, kun toinen on niin helvetin kireenä kokoaika
  • Täällä myös yksi lopettaja, jonka puoliso poltti. Enpä paljon puhunut omasta lopetuksesta, ja annoin ihan vapaasti käydä polttamassa. Huomasin vaan pikkuhiljaa, et alko jotenkin hävetä sitä hyppäämistään ja vähensi tosi paljon. Sitten siinä, kun olin itse ollut pari kuukautta polttamatta, niin lopetti hänkin, ja ilman mitään apuja. Ja voin kyllä sanoa, että ärsytti se hänen hyppääminen, mutta itse monesta lopetusyrityksistä viisastuneena, annoin olla. Hän sitten itse teki päätöksensä ihan ilman ulkopuolista vaikutusta, ja lopetti. En toki sano, että aina käy näin, mutta hänelle oli kyllä niin hyväksi se lopettaminen, kun viime vuoden yskinyt keuhkojaan pellolle jatkuvasti.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Samanlaisesta ikään kun haaveilen tässä, miten kivasti sulla meni odeska :) itse oon varovasti puhunut tupakoimattomuuden hyödyistä, kun puolisolla kuitenkin terveyden kanssa haastetta jo valmiiksi. Vähentämisestä on taas puhunut, kunhan vaan muistaisi asian myöhemminkin. Näihin päätöksiin sitoutuminen on kai monelle ongelmallista, kun pärjääminen ilman pelottaa. Puolisoa aion tsempata ja muistutella vähennyksestä, kun hän itse on nyt asian ottanut esille :D
  • Tsemppiä Batarang, toivottavasti hän myös tosiaan alkaisi vähentämään ja sitten vaikka ihan lopettamaan. Minun puoliso on kyllä sellainen jästipää, että piti antaa ihan itse oivaltaa, et hän vois kansa lopettaa. :smiley:

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Kylllä munkin mielestä on parempi, että antaa jokaisen itese oivaltaa lopettamisensa ja minä aiankin, jos olisin jotain luvannut ja toinen siitä vielä huomauttelisi, niin ärtymys olisi enemmänkin vaihtoehto, kuin lopettaminen.
    Toki en miestäsi tunne, jospa hän tykkäisi siitä, että asiasta huomauttelisit.
    Tsemppiä sulle ja miehellesi yrityksiin.

  • Hahah odeska, naulan kantaan! Oma on kanssa samanlainen jäärä. Mutta eiköhän se helpompaa ole lopettaa sitten, kun toinen on jo valmiiksi ilman. Ja tosiaan pitäähän se motivaatio kuitenkin löytyä jokaisella, joka tälle tielle lähtee.

    Tuulantei, näinhän se on, jokainen on yksilö :) Mun puoliso on sellainen hajamielinen, että välillä meinaa lipsua asettamistaan tavoitteista, jos tulee ylimääräistä stressiä tmv ajatukset valtaavaa, hän on vaan tyytyväinen, kun muistutan asiasta.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.