Joulukuussa 2020 lopettaneet

12324252628

Viestejä yhteensä

  • Ancient - viestisi (sen aiemman) kohdalla - ja usein muutenkin - olin kiitollinen "arpaonnestani", että kroppani on tiettävästi selvinnyt tästä tupakkahölmöilystä (so far so good) ja kaikki labratyyppiset indikaatiot ovat kohdallani olleet aina hyviä (paitsi kilppariarvot, jotka on oma prosessinsa) ja lapsilla on kaikki raajat ja elimet olemassa ja muutenkin ovat täyspäisiä. Yksi vähän hankalampi ja ehdottomasti elinkautinen sairaus on toiselle valitettavasti osunut kohdalle.

    Olen aina liikkunut enemmän tai vähemmän mutta kaikissa niveliä sisältävissä kehonosissa on ollut lukuisia leikkauksia ja ongelmia, siksi olisi hyödyllistä päästä takaisin normaalipainoon ajan kanssa. Vain yksi tulipalo on osunut kohdalle ja vain pienempiä liikenneonnettomuuksia koko perheessä. Mutta tuota stoalaisuutta ei ole herunut kauheesti ja ehkä juuri sitä olen kompensoinut tupakalla. Yritän kehittyä siinä.

    Katkeruus ja kauna ovat hirveitä energiasyöppöjä, suorastaa pohjaton kaivo. Kaunaiset ihmiset syövät hapen ympäriltään. Joskus noihin jää hetkeksi rypemään, mutta ei pidä jäädä makaamaan.

  • Huomenta ja kiitos kaikille onnitteluista, niin tuosta kolmesta kuukaudesta kuin savuttomuuden jatkumisesta. :heart:

    Kiitos myös Rosamunda ja Ancient pohdinnoista, ne olivat valaisevia.

    Täällä on taas rauha maassa. Kroppa ja mieli ovat tottuneet pienempään lääkemäärään ja tässä ollaan oltu ilman nikotiinia taas. Mielihalui tulee ja menee mutta mulla tuo työssä oleminen auttaa. Saa juosta ja keskittyä kuin lammaskoira työssään ja ajatukset pysyvät muualla. Pahinta on kotona olo mutta oon helpottanu oloani käymällä lenkillä. Eilen oli ihanaa haistella kevään ensimmäistä sadetta ja juuri kaadettuja mäntyjä. :)

    Näimme myös pennut lauantaina ja koska pennun maksaminen on mun harteilla, niin en halua polttaa. Siellä oli kaks pientä ihanuutta, joista toisen varaan sunnuntaina. Tämäkin siis kannustaa.

    Eipä täs.
  • Hyvä, että lähti homma käyntiin.

  • Hyvää pääsiäistä kaikille!
    Nyt ei ole taas tehnyt laisinkaan mieli tupakoida. Ärsytyskiintiön on täyttänyt jämähtänyt painonpudotus. Tämäkin projekti on sinnittelyä. Tiedän, jos maltan jatkaa, paino alkaa taas lähipäivinä sukeltaa. Kun olisi kerrankin semmoinen tilanne, ettei tulisi aloitettua mitään tämmöistä kivirekihommaa :)

  • editoi huhtikuu 2

    Tsemppiä Mikkko, mä oon vetäny tota kivirekeä nyt reilu kolme kuukautta ja reilut 6 kiloa pudonnut. En ole kyllä mitään nopeaa dieettiä halunnutkaan, kun tulevat kilot sitten tosi helpolla takaisin. muutma kilo vielä, niin lopetan. Ja joo, siinä on noita pysähdyksiä välillä, ja sitten taas laskee. Joka sanoi kivasti: kuihdutuslaari :smiley:

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Hauskaa kun minun munansaannokset kiertävät maailmalla, etenkin pääsiäisenä! (ihan vaan tuohon kuihdutuslaariin viitaten) :D
    Ja kärsivällisyyttä, Mikkko! Niinhän se painon kanssa usein menee - välillä junnaa paikoillaan ja sitten yhtäkkiä humahtaakin alaspäin.

  • No juu, olishan se pitäny muistaa, että sä SIKsak olit ton takana, sulla on aina sana hallussa.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Kannattaa aina välillä käydä pastori Luttisen sananmuunnokset kertaamassa, niin ei mene painon vähennys senttien kanssa hikoiluksi ;)

  • Jospa pitkästä aikaa jotain tänne kirjoittaisi..
    Jollain tavalla tämä aika lopettamisen jälkeen on ollut varsin sekavaa. Sitä kun tulee katseltua maailmaa nyt vähän niinkuin eri silmin. Tupakkataukojen ajat tuleekin vietettyä nyt savuttomien puolella, tai sitten katsottua vierestä kun toiset tupakoi. Tavallaan ulkopuolinen olo omasta itsestä.. hämmentävää.
    Kioskilla tai kaupassakäynnit on vähentyneet murto-osaan aiemmasta, joskus saattaa jopa mennä kokonainen päivä, ettei tule käytyä edes ulkona.

    Itselläni on toiminut ehkä paremmin, että olen vähemmän käynyt täälläkin lueskelemassa, saati kirjoittamassa. Jotenkin tuntuu, että sillä keinoin saan helpommin ajatukset pois kokonaan tupakasta.
    Välillä onkin ollut päiviä, ettei ole tullut ajateltua tupakkaa ollenkaan. Melko harvassa, mutta kuitenkin.

    Opettelemista on vielä paljon olla savuton, mutta onhan tässä loppuelämä aikaa harjoitella. Ja eipä silti, ei tämä pöllömpää hommaa ole tällainen savuton elämä. :smile: Eipähän tarvia rykiä kaiken aikaa ja kevyempi hengitellä. Muutenkin huomattavan paljon terveempi olo.

    Onnittelut kaikille kolmen kuukauden ylittäneille sekä kaikille muillekin savuttomille. Hoksasin itse juuri, että sata päivää savuttomana jäi jo jonkin aikaa sitten taakse. Se kuulosti hienolle ja sai varmaan osaltaan tänne kirjoittamaan

    Hyvät pääsiäiset kaikille ja palaamisiin!

  • Hyvin menee, mutta menköön. :)

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Kivinen, onnittelut sadasta savuttomasta päivästä. Joillekin Stumppi tuo mieleen tupakan, ymmärrän senkin. Pääasia on, että on savuton ja nauttii siitä.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • @Kivinen, luulen että tiedän mitä tarkoitit "Itselläni on toiminut ehkä paremmin, että olen vähemmän käynyt täälläkin lueskelemassa, saati kirjoittamassa. Jotenkin tuntuu, että sillä keinoin saan helpommin ajatukset pois kokonaan tupakasta". Mutta oma funktionsa tällä on, ilmeisesti sinullekin.

    Mikkko. Taannoin kuvailin että olen alkanut syödä eri tavoin (laatu ja rytmi), liikkunut enemmän ja yrittänyt varmistaa riittävää unta. Siinä ohimennen sanoin että on joku vaate tuntuu sopivan paraemmin päälle. Se tulkittiin nopeasti laihduttamiseksi, vaikka siitä ei ollut ensisijaisesti kysymys, toivoin tietenkin että niin(kin) kävisi. Kävin sitten 2,5 kk:n päästä vaaássa ja paino oli tippunut tosi vähän, vain 2 kg eli ihan supervähän siihen nähden mitä muutoksia olin tehnyt nautitun ravinnon suhteen (ml. alkoholi, jonka käytön vähensin ihan minimiin).

    Anyways, olen edelleen sitä mieltä että paino on vain yksi indikaattori. Tärkeämpää on voida fyysisesti paremmin, jaksaa paremmin ja saada lihasmassaa, joka puolestaan aikanaan huolehtii painonhallinnasta osaltaan. Juuri nyt olen tosi väsynyt kuormittavasta työtilanteesta johtuen, mutta ajattelen edelleen, että parasta mitä voin tehdä on edelleen syödä terveellisesti ja tukea sillä myös palautumista liikuntasuorituksesta (vähän eri tavalla pitkästä aerobisesta kuin lyhyemmästä lihastreenistä). Pitkillä aerobisilla, esim. useamman tunnin pyörälenkeillä väistämättä poltan rasvaa ja lihastreeneillä puolestaan tuen lihaksia, jotka kuluttavat energiaa vaikka nukkuisin. Ja ennen kaikkea antava voimaa vaikkapa pyöräilyyn. En koe olevani dieetillä, olen vain alkanut syömään (vielä ) enemmän kasviksia ja ehkä huolehtinut että söisin päivittäin riittäväksi protskua, joskaan en oikein usko ihan siihen tavoiteltuun määrään. Proteiini tuo elimistöön joka tapauksessa typellisiä yhdisteitä eikä ne yliannostuksena ole terveellisiä monille eläimillekään. Hiilareita puolestaan tarvitaan palautumiseen. Koen olevani liian vanha millekään "kuurille". Tää oli ehkä vähän tylsä kirjoitus, jonka funktiona on enemmän kiteyttää ajatuksia itselleni ja vahvistaa uskoa "valitsemalleni tielle" kuin varsinaisesti neuvoa ketään.

  • Ei niissä painoon liittyvissä hommissa kannata kiirettä pitää, ellei ole valmistautumassa johonkin suoritukseen. Minulla on määrätty tavoite siinäkin, mutta kiiruhdan nyt hitaasti. Otin ensin kuukauden verran kireää polttoa, ja kyllähän siinä tulosta syntyy, mutta nyt olen löysännyt sekä painotavoitteitani että pipoani muutenkin. Selitän lopuksi, miksi.

    Minulla liiallisen ja epäterveellisen syömisen taustalla ovat olleet ajan ja voimavarojen hallinnan ongelmat. Liian kiire aamulla minkäänlaiselle aamupalalle, heikkotasoinen lounas kiireessä, illalla myöhään kaikenlaista mussutusta ja sohvassa istumista koneiden äärellä. Kaikki siis niin päin peflettiä kuin olla ja voi. Pelkästään oman hyvinvoinnin korjaamistoimet pitkällä aikavälillä vievät tulokseen.

    Ja miksi pipoa pitää löysätä? Yksinkertaisesti siksi, että kun suoritamme, olemme helposti liian ankaria itsellemme. Jäykkyys johtaa helposti siihen, että painetta alkaa kasaantua, ja jostain se venttiili sitten alkaa viheltää. Ehkä juuri siksi olemme tarvinneet jotain.

    Teoriani mukaan yleinen mielialan ja elämän rentouttaminen ja hidastaminen voi tukea tupakan lopettamisessa pitemmällä aikavälillä, vaikka alkuun oli kiva keskittyä hommiin kaksin verroin, ettei tullut savut mieleen.

    Notkea pajunoksa taipuu tuulessa katkeamatta. Jäykkä laho honka kaatuu pienestä puuskasta.

  • Ja hienosti lähti taas paino laskemaan. Mulla on liikuntaan liittyviä haaveita. Jotta voin alkaa satsata niihin, pitää saada painoa vielä jonkin verran pois, etten hajota itseäni.

  • Minäkin komppaan Ancientia!
    Hidastamisen taito taitaa päteä myös painon hallintaan, ja liika ankaruus voi kostautua.
    Sitähän sanotaan nykyään, että laihdutuskuurit lihottavat. Se voi pitää paikkansa siinä mielessä että todella kiduttavan kuurin jälkeen tuleekin palattua vanhoihin tapoihin ja itse asiassa syötyä vielä enemmän kuin ennen. Parasta lienee tehdä pienempiä muutoksia, jotka jäävät pysyviksi.

    Ja onnea Mikkkolle painon pudotuksesta, samoin kuin lähestyvästä 4 kuukauden etapista. Hurjaa miten aika kuluukin!

  • Kiva kun täälläkin vielä käydään :) . Taisi olla Patrik Borg joka sanoi että ei ole painonhallintaa ilman elämänhallintaa. Ja elämänhallinta on paljon enemmän kuin painonhallinta. Siihen kiteytyy oikeastaan kaikki. Ja vain pysyvillä muutoksilla on oikeasti merkitystä, ihan niinkuin tupakoinnissakin.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Mulla onkin Patrik Borgin kirja. Nimeä en muista. Rentoa meininkiä hän yleensä peräänkuuluttaa.

    Onnittelut Mikkko 4 kk:sta ja ainakin teoreettisesti tonnin säästöstä. :)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Mikkko, nelosen onnet tääältäkin! hieno saavutus.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Kiitos! Todella nopeasti menee kyllä aika. Kun lopetin, oli talvi, ja nyt on talvi taas.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    :)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Ajattelin tehdä vähän istutuksia. Käänsin 60 neliömetriä savista maata rautalapiolla muutaman tunnin aikana liki kertaistumalta.

    Ei olisi onnistunut syksyisillä keuhkoilla. Nämä ovat kaikkein kannustavimpia juttuja.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Ehdottomasti! Hieno palkinto! Ja kova oli uurastuksesikin :)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Ancient, I feel you. Olen pyöräillyt ahkerasti, taitaa tulla parisataa kilsaa viikossa. Ei ole kummonen keskivauhti, mutta ainakin tiedän että en tietoisesti heikennä suorituskykyä tupakalla.

  • Vieläkös me ollaan lopettaneita? Hyvin on ainakin mulla stoppi pitänyt. Entäs muilla?

  • Täälläkin menee hyvin, Tupakka ei enää mielessä pyöri. Painonhallintahommia ois täälläkin edessä, semmonen 10 kiloa räpsähti lisää lopetuksen jälkeen :#
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kohta sulla 5 kuukautta täynnä Maria1981! Sit kohta tulee puoliHEP-huudonkin aika. Aika alkaa kulkemaan nopeammin.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Maria1981, millä eväillä aiot lopetuskilojen lopettamiseen ryhtyä?

  • Liikuntaa pitää lisätä, höttöhiilarit pois ja kasviksia lisää niin eiköhän se näillä lähde. Nämä on nyt tulleet ihan rehellisesti karkkia syömällä, ja koska koukuttuva luonne olen on ainoa keino päästä siitä karkista irti täydellinen sokerittomuus (kuulostaa tutulta B))

    Juu, ei ois enää pitkästi puolikkaaseen, voisin ottaa tavoitteeksi nyt että kuukauden päästä on laihdutus täydessä vauhdissa :)
  • Paljon onnea viidestä kuukaudesta Maria1981!
    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.