Joulukuussa 2020 lopettaneet

1356729

Viestejä yhteensä

  • No siihen se tupakointi ei kyllä auta jos tulee muuten vaan paska elämä-tilanne, mutta nyt uutena juttuna mulla on alkanu tulla paniikkikohtauksia, eli saan vaikka jonkun ikävän viestin jostain mikä alkaa ahdistaa, ja alan panikoimaan siitä, sydän hakkaa yms, niin sen olon se tupakka valitettavasti parantaa. Siihen on pakko keksiä jotain meditointia tms tällä kertaa :#

    No, nyt on päivä aikaa miettiä, en kestä enää itteäni jos oon oikeasti näin luuseri :D
  • Itsellä on kanssa ollut paniikkikohtauksia ja ahdistustiloja. Aika paljon auttoi viimeisin psykiatrin määräämä voxra/bupropioni, jota on noin 2 vuotta tullut popsittua, kannattaa hakea apua noihin. Ilmeisesti tuota käytetään myös tupakan vieroitusoireisiin :)

  • Pitää varmaan tosissaan miettiä tuota lääkitystä, ja lueskella siitä lisätietoja. Kun se lääkärikin oli sitä mieltä että voisi olla mulle hyvä. Eikai siinä oo mitään hävittävääkään kyllä.
  • editoi joulukuu 2020

    No niin, pyysin nimimerkin vaihtoa, entinen jossu. tässä, hei. :) Jännityksellä ootan tuleeko banneri nyt näkyviin. Toki saan seurattua puhelimen sovelluksesta noita polttamattomia tupakoita sekä säästynyttä rahaa mutta olis se nyt kiva nähä ne täälläki.

    Oon koko tän aamun leikkiny terapeuttia kavereille ja jotenkin huomaa että vaikka se oma olo ei ookaan paras mahdollinen niin silti jaksaa auttaa kavereitaan. :heart: Tupakoidessa ryvin kokoajan itsesäälissä, olin ahistunut ja stressaantunut enkä vaa jaksanu muiden ongelmia. Tääkin siis yksi ihan mukava puoli.

    Hirvee hinku vaan ostella kaikkea kivaa tuolla "ylimääräisellä" rahalla, mitähä tää sit on kun sitä rahaa on enemmän... Katsellaan.

    Tsemppiä, Maria1981. Itelläki tuota ahdistusta ja paniikkikohtauksia ollu. Mulla auttaa ulos meneminen ja hyvän musan tai podcastin kuuntelu. Mettä varsinki auttaa kummasti. :)

    Muokkaus: jee, banneri tuli näkyviin!

  • Huomenna näkyy tossa lopetuslaskurissa jo 2 päivää ilman tupakkaa. Paitsi että jos tarkkoja ollaan niin olen jo ollut kaksi päivää ilman. Vieroitusoireet on kovat, mutta en silti koe että minun varsinaisesti tekisi mieli tupakkaa - tupakka on niin oksettava asia kertakaikkiaan, että haluan koko sydämestäni pysyä kaukana siitä. Samalla kyllä tiedän, että lyhyellä aikavälillä saisin helpotuksen tunteen jos polttaisin savut. Mutta pidemmällä aikavälillä minut voi tehdä onnelliseksi vain tupakoinnin lopettaminen, sen tiedän.

    Minullakin on nämä yöt tämän lopettamisen aikana olleet aika inhottavia. Ensimmäisenä yönä näin pelottavaa unta, että minut raiskattiin ja toisena yönä minulla oli eräänlaisia pelkotiloja. Yöt ovat minulle yleensäkin pelottavaa aikaa. Ajattelin, että pitäisi tehdä nukkumaanmenosta sellainen miellyttävä rituaali. Kävisi vaikka rentouttavassa, lämpimässä suihkussa, joisi kupillisen rauhoittavaa teetä ja laittaisi jalkaan mukavat lämpösukat, jotka turvaavat sen ettei jaloilla ole yön aikana kylmä.

    Toivon kovasti tsemppiä teille kaikille ja pyydän edelleen anteeksi etten ole jaksanut vastailla teille kaikille. Minä palaan asiaan taas myöhemmin. Jatketaanhan tästä.

  • On ihan ok olla vastaamatta, lopettaja123. :) Tässä ajatus junnaa itse kullakin. Tsemppiä kovasti ja onnittelut kahdesta päivästä. :heart: Unet on kyllä outoja, itse jo pengoin unessani rahoja tupakkaan jonkin bussiaseman roskiksesta. :lol:

    On muuten todella ihanaa, kun haistaa oman hikensä ja tietää että jahas, se olis suihkun ja puhtaiden vaatteiden aika! Plus se tunne suussa kun pitää pestä hampaat.

    Tänää ollu paljon ahistusta ilmassa. Saattaa osittain liittyä yhen lääkkeen lopetuksee mutta varmaa osittai myös tupakka ja korona. Olis niin kiva nähä kavereita ja sukulaisia ja mennä kuntosalille mutta nyt ei oikei onnistu. :neutral: Pitää tyytyä puhelimee, miehen seuraan ja mettässä samoiluun. :) Onneks ehin käydä kirjastossa lainaamassa yhen kirjasarjan ennen ku se meni kii.

    Vieroitusoireita ei oikei oo ellei sitä aamuista tupakanhimoa oteta lukuu. Hermo toki on hieman kireemmällä ku yleensä mutta se mulle suotakoon. :lol:

    Tsemppiä vaan kaikille ja kirjoitellaan tänne ku siltä tuntuu. :)
  • Tervetuloa kaikki joulukuiset tänne Stumppiin. Juu, ei täällä todellakaan tarvitse vastata, kun täällä mennään ihan omien tuntemusten mukaan, Itselläkin on välillä sellasia päiviä, et ei viitsi mitään kirjotella, ja välillä taas runosuoni oikeen puhkeaa :smiley: Teette just mikä parhaalta tuntuu. Mutta ainakin itselle jo toisten tarinoiden lukeminen on se tärkeä juttu, niistä saa niin paljon voimaa mennä eteenpäin.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Komppaan edellisiä, mitäpä sitä aina jokaisesta hetkestä hölisemään, jos ei huvita. Fase on niitä tyhjänpäiväisyyksiä täynnä.
    "Ei oo pakko jos ei taho".

    Itelläni vähän mieli maassa tään koronankin takia, kun kuulun riskiryhmään tuon pallolaajennuksenkin takia, lisäks harmittaa, kun en pysty, enkä haluakaan pieniä lastenlapsia mennä sylkyttelemään, kun vielä työkin on sellainen, ettei oikein etänä onnistu noiden asiakkaiden kohtaaminen. Pääasiassa ulkomaan eläviä ovat he.
    Pää ei kestäis jos omat pikkuiset tartuttaisin.
    Sitä päivää odotan, kun vihdoin rokotteet alkavat puremaan, virus kuihtumaan siihen pisteeseen, että normaali, ainakin suht normaali elo voi alkaa.
    -Lastenlasteni kanssa retkelle lähdetään ja tuoksutellaan tuulen alapuolelta kunnon savuntuoksuja!
    Tervaksen.
  • Täällä röökit hitaasti mutta varmasti vähenee askissa, tulee nyt ainaki vähennettyä reilusti ku pelottaa että loppuu kokonaan :D
  • Minäpä en ole viime aikojen yrityksissäni päässyt edes yhteen täyteen päivään savuttomuudessa. Nyt mulla on 7 röökii, ne poltan ja sen jälkeen en enää henkostakaan. Haluankin tässä yhteydessä kiittää Melissaa, joka on zempannut täällä uusia ja vanhoja stumpilaisia ahkerasti. Melissan motto on: ei henkostakaan. Minä varastan moton myös itselleni, muuten peli on menetetty.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kaikki on Stumpissa yleisessä jaossa tiina57. Niin neuvot, kannustukset kuin mototkin.
    Tsemppiä aloitukseen tiina57. Usko ja luota itsees.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Peukkuja täältä Tiina57! Jokainen lopetusyritys on hyvä mahdollisuus savuttomuuteen. Itse olin myös aika epätoivoinen, koska yritykset kariutui hyvin nopeasti. Taisi olla neljäs tai viides kerta mikä toden sanoi ja sillä tiellä ollaan. Joskin vasta hyvin alussa.

  • Jos pitäis nimetä se ärsyttävin vierotusoire tällä hetkellä nii se olis tää ahistus. Ajatukset harhailee kokoajan ja oikei mihinkää ei osaa tarttua. Tuntuu ku luopuis jostai todella tärkeästä mukamas. Kuin osa itteää puuttuis ja sisällä olis aukko mikä pitäis täyttää jollai.

    Haen kohta kaupasta kasan vihanneksia ja mussutan niitä. Tai sit pistän kutosen silmään ja alan siivota. :lol: Tai sit neulon anopin toisen sukan loppuu niin nopeesti että puikot sauhuaa. Joka tapauksessa en hyväksy tätä olotilaa.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Näin on, tekeminen auttaa tuohon. Tsemppiä käsillä tdkemiseen. Tyhjyyden tunne on alussa niin läsnä. Ulkoilukin auttaa.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Huomenna puoliltapäivin viikko ilman. On tää aika kamalaa, en muistanutkaan miten kamalaa :# Joka ikinen valveillaolohetki rööki mielessä paitsi töissä. Saisinkohan olla siellä 24/7 nyt alkuun ainakin :D
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi joulukuu 2020
    Palkatonta ylityötäkös ajattelit? Jossain vaiheessa yleisesti rohkaistiin menemään paikkoihin, joissa ei muutenkaan olisi polttanut. Leffaan, museoihin, julkisiin liikennevälineisiin. Jotkut jopa appivanhempien luona viettivät aikaa, siellä kun ei ennenkään uskaltanut polttaa.
    Etukäteisonnittelut ekasta viikosta! Koita täyttää hetkesi tekemällä jotain, liikkumalla tms. Nukkuminenkin on hyvästä.
    Onko sulla mitään apukeinoja, korvaustuotteita tms. ?
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Korhosen kans samaa mieltä, rööki mielessä ihan heti ku herää ja unentuloon saakka. Minä en pääse ees töihin karkuun ajatuksia, koska opiskelen ja olen kotona etäopetuksessa!! Voin sanoa, että hankalalta tuntuu pörrätä vaan luurit päässä kotosalla ja vähän niinku ois paras kaveri hukassa :#
    Päivä kerrallaan. Kyllä tuntuu kuitenki niin paljon fressimmältä ja lompsaanki säästyny euroja, että tsempataan eteenpäin.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Päivä kerrallaan, niinhän me elämmekin. Sulla on hyvä asenne kans Hiludiu. Luota siihen, että onnistut. Kaikki hyvä on vaivan takana, mut kannattaa.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Koettakaa keksiä keinoja kääntää ajatukset muualle. Tiedän kyllä, ettei se aina ole helppoa, mutta hyvää saadakseen kannattaa nähdä vähän vaivaa :smile:

    Minä tankkasin alkuvaiheessa itselleni kovasti päähän, että en jää mistään paitsi, vaan olen ainoastaan saamapuolella, kun lopetan. Toistaiseksi se on toiminut.
    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
  • Kiitti Melisa :)
  • Niin se pitää Rontti tehdä, onneksi on kolme tenavaa niin ne kyllä repii mut leikkeihinsä jos vähänkään pörrään tyhjänpanttina :D
  • Ompas sinulla Rontti hyvät tasalukemat bannerissa.
    Noihin minäkin pyrin.
  • Sehän on hyvä, Hiludiu, että ei tarvitse itse keksiä tekemistä :D

    Näkyy olevan tasalukemia, Piili :) Erilaisia tavoitteita kohti täällä mennään, hetki kerrallaan. Onnitellaan itseämme aina, kun saavutetaan merkkipaaluja. Ja ennen muuta onnitellaan itseämme aina, kun vastustetaan kiusauksia. Hyvin muistan, miten taputtelin itseäni olalle, kun en riidan jälkeen mennytkään röökille rauhoittumaan. Tai kun annoin itselleni luvan itkeä ilman, että yritän katkaista sitä tupakalla. Jokainen "eka kerta" on todella tärkeä.
    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
  • Purkkaa pureksin jos oikein lujille ottaa, töissäkin sitä käyttänyt savullisina aikoina, jos on kitalaki pahasti napsunut... siis nikotiinipurkkaa. Tuntuu vaan, että nikotiinikaan ei ole se Juttu vaan kaipaan tupakoinnin toimintaa. Muuan (työ)kaveri kertoi imeksineensä ihan tavallista juomapilliä tilanteissa joissa olis vetänyt ennen röökiä, ja lopulta se oli ollut kotiportaillakin niin nolostuttavaa että jäi pois. Joku tollanen sijaistoiminto pitäs ehkä ottaa käyttöön...
  • Kohta voi olla että ratkean. Koko ajan on sellainen fiilis että tekisi mieli polttaa ihan vain yksi. Harmi vain, että se ei jäisi siihen yhteen.

    En jaksanut lukea teidän viestejänne, vituttaa niin paljon. Tämä on oikeasti minulle ihan hemmetin vaikeaa. En tiedä, kuinka kestän tämän.

    Pitäisi keksiä tekemistä, mutta minä en keksi mitään mitä haluaisin tehdä. Kaikki ärsyttää.

  • Uskon kyllä et varmasti on lopettaja123 juuri nyt vaikeaa. Ethän anna sen pirun nyt ottaa otetta itsestäsi vaan taistele vastaan ja näytä kuka määrää :) Pystyt siihen!

  • Eilinen oli kans päivä. Huusin raivosta ja kivusta, itkin monta tuntia putkeen enkä osaa sanoa kuinka paljon oli kiinni turhautumisesta omaa kroppaa kohtaa ja kuinka paljon tupakan kaipuuta. Tunteet ovat tosi pinnassa ja välil sitä miettii olisinko parempi ihminen sen tupakan kanssa... En tiedä.

    Kokoajan yritän keksiä oheistoimintaa mutta pikkuhiljaa alkaa olla sellainen olo että voisi vain antaa olla ja kattoa tilannetta joskus uudellee. :neutral: En kuitenkaan ole vielä täysin valmis luovuttamaan ja toisaalta näillä yöunilla ei oo hyvä ajaa autoa. Jospa ihan vain vaihdan aamutakin päivävaatteisiin ja katon jakson Greyn anatomiaa. Siinäki on kivasti nyt korona esillä.
  • Askissa yks jäljellä, jättäiskö aamuun vai pilkkoisko palasiksi :#
  • Hei mustavihrea ja lopettaja123, onko teillä mitään korvaushoitoja joita voisi ottaa pahimmissa kiusauksissa tai raivari- ja kiputiloissa? Arvostan toki tahdonvoimaa ja ihmisiä, jotka lopettavat luomuna, mutta itse en ikipäivänä olisi pystynyt lopettamaan ilman nikotiinipurkkaa ja laastareita. Minua ne auttoivat pahimman yli, elämästäni tuli siedettävämpää. Luovuin purkasta lopullisesti vasta jossain 6 kk:n vaiheilla. (Ja olen säilyttänyt viimeisen purkkapaketin jämät siltä varalta, että joku katastrofi iskee).

    "Sitä miettii että olisiko parempi ihminen tupakan kanssa"; joo tunnistan tuon ajatuksen. Aivot yrittävät houkutella meitä takaisin tupakan pariin keinolla millä hyvänsä. Itse olin lopetuksen alussa varma siitä, että tupakoitsijana olisin fiksumpi, hoikempi, tehokkaampi ja kaikin puolin täydellinen! Joopa joo :D

    En tiedä mitä muuta keksisin tsemppaukseksi kuin sen, että just nyt on raskasta ja vaikeaa, mutta se menee ohi. Tämä on hyvin, hyvin pieni jakso kun sitä vertaa savuttomaan loppuelämään (Laihalta lohdulta kuulostaa, mutta niin se on).
    Nyt kovasti voimia teille kaikille!
    Muistakaa: huominen voi hyvinkin olla jo helpompi päivä. Niin se menee aluksi, välillä on helvetin hankalia päiviä, välillä yllättäen ihan helppoja.

  • ...ja onnea ekasta viikosta, Korhone! Mahtavaa! :)

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.