Joulukuussa 2020 lopettaneet

1246729

Viestejä yhteensä

  • SIksak: mulla käytössä laastarit ja tarvittaessa suihketta, en tähä hommaa tahdonvoimalla myöskää pysty. :)

    Ja sitten tunnustus. Ostin askin. Poltin jokusen. Ei tullut euforiaa tai sitä ”jee, vihdoin”-fiilistä. Joten lähetin loput polttavalla kaverille ja matka jatkuu. Olkoo tämä se oppitunti ja mennää eteenpäin. :star:

    Kaiken laukaisi se etten tajunnu että mua väsyttää ja nälkäki on vaan aattelin että ok, ahdistaa sikana, haetaa tupakkaa. Ei auttanu. Voisin vaikka opetella soittamaa kitaraa tän perseilyn sijaan. :lol:
  • Onnittelut Korhone! Hieno saavutus ensimmäinen viikko :)

  • Mustavihrea: varmaan tuntui hyvältä huomata, ettei oikeasti kaivannutkaan tupakkaa vaan jotain muuta! Tästä pää pystyssä eteenpäin vaan :)
  • Heippa vaan kaikki joulukuulaiset. On niin tuoreessa muistissa vielä nuo mustat ajatukset, kiukunpuuskat ja ketutukset. Tänne voisi kirjoittaa mitä vaan, mutta kyllä se kaikki loppujenlopuksi on kiinni itsestäsi. Minulle pelastukseksi tuli sukkien kutominen. Jotain 15 paria tuli tehtyä, ja muutama pöytäliina virkattua.
    Mulla oli yhdessä vaiheessa tosi vaikea kohta, tunsin jotain ihmeellistä kateutta kaikkia maailma tupakoitsijoita kohtaan, ja tunsin menettäväni jotain, kun en enää kuulunut tähän onnellisten piiriin.
    Muistaakseni SIKsak kirjoitti niin hienosti tästä asiasta. En muista sitä tarkkaan, mutta pointti oli se, että tupakoitsijat eivät todellisuudessa ole ollenkaan se onnellinen kansa. Jokainen tupakoitsija haluaa lopettaa, eikä se ulkona värjöttelu ole ollenkaan mukavaa. Minä en ole se, joka jotain menettää, vaan he ovat.
    Tsemppiä teille kaikille jaksamisen kanssa, uskokaa pois, se helpottaa kyllä.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Odeska, ihanaa kuulla että meikäläisen jorinoista on ollut apua! <3
    Joo mulla oli semmoinen kausi, että kaikki tupakoitsijat näyttivät jotenkin myhäilevän jossain "normaalielämässä", kun itse kärsin normitilan ulkopuolella kateellisena. Tajusin kyllä, että oikeasti pössyttelijät kadehtivat minua, mutta se tunnetila oli toinen.
    Myöhemmin on alkanut selvitä, että savuttomana olenkin itse "normitilassa" ja hyvässä olossa ilman että tarvitsen jotain ainetta oloni ylläpitämiseen.
    Niin, jos tupakointi oikeasti olisi ratkaisu kaikkeen ja avain onneen, kukaan meistä ei varmaankaan haluaisi lopettaa.

  • Kiitos tsempistä, SIKsak ja kiitos sinulle ja odeskalle hyvästä kirjoituksesta. :)

    Lähetin tosiaan loput ystävälle ja se vapauden tunne ku ojensin kirjekuoreni kassalle, joka punnitsi sen, pisti siihen merkin ja laittoi sen lähtevän postin joukkoo. Olin nii ylpeä ittestäni tyylii ”jes, en polttanu ees puolia askista ja nyt ne inhat kääryleet matkaa useamman sadan kilsan päähä”. :)

    Jotenki tuo tuntu myös tosi rituaaliselta kokemukselta, ya know? Siis se että ostin viimeiset tupakat, poltin jokusen ja lähetin loput kauas pois luotani. Kuin hyvästit rakkaalle jota ei enää ikinä näe. :) Jotenki hautajaismainen juttu. :sweat_smile:

    Laitoin kännyn laskuriin repsahdukseni mutten noitten takia sitä nollaa. :) Varsinki ku tiiän että tää oli tässä. Täst lähtien kuuntelen tarkemmin kehoani ja sen pyyntöjä ja jos jotain pitää saada niin haen vaikka tomaatteja ja porkkanoita mieluummi. :lol:
  • Siksak, niimpä! Minusta tuntuu nyt siltä, että voi vitsi ku nuo muut vaan saa tupakoida! Mutta koitan (ja onnistunkin useimmin) kääntään ajatuksen, et minähän tässä oon paremmalla puolella kun saan olla fressinä ja vapaa!!

    Kaks viikkoa vajaa nyt savuttomana ja tänään on tainnut ollut jopa joitain hetkiä, ettei oo ollu rööki mielessä :o Mutta kyllä sitä kaipaa! Eli on sitä vaan ihmisen mieli pöljä!! :D

    Champixia pitäs nyt mennä 1mg aamua iltaa, mut otan nyt vaan aamupillerin kun minähän raivosin vkonlopun niin että ikkunat helisi! Jospa se mieli vähän tasottuis ja ainaki nyt tuntuu ihan ok.

    Tsemiä!!
  • Just noin kannattaa kääntää se ajatus, Hiludiu. Kyllä se niin päin on, että tupakoitsija on tupakan orja, mutta savuton ihminen on itsensä herra(tar). Oman vapautensa eteen kannattaa kärsiä ja nähdä vaivaa. Viekkarit eivät ole turhaa kärsimystä. Niitä kun kestää ja hetken jaksaa, pääsee ulos pakottavasta ja nöyryyttävästä kehästä. Voimia!

  • Huhhuh.... Voi luojan kiitos, en tupakoinut vaikka pelkäsin sikana että ratkean.

    Minulla on periaate, että nikotiinikorvaustuotteisiin turvaudutaan vain pahimmassa hädässä. Näin siksi, että muutenkin ne nikotiinikorvaustuotteet ovat minulle vain eräänlainen lumelääke - olen joskus aikoinaan niitä enemmänkin kokeillut ja havainnut, etteivät ne vie tupakantuskiani pois. Joku sanoi joskus että se johtuu todennäköisesti siitä, että riippuvuuteni on enemmänkin psyykkinen kuin fyysinen. Nikotiinikorvaustuotteethan auttavat fyysiseen riippuvuuteen, mutteivät kuitenkaan psyykkiseen. Ehkä näin todella on.

    Mutta nyt yhtenä päivänä - olisiko ollut eilen - kun minulle tuli tosi kova tarve tarttua tupakkaan, minä otinkin nikotiini-imeskelytabletin suuhun (ja se oli ensimmäinen kerta tämän lopettamisprosessini aikana kun turvauduin nikotiinikorvaushoitoon). Lumelääkkeenä se tehosi hyvin, minä ajattelin sitä imeskellessäni että "tämä varmasti auttaa pahimpaan hätään, ja hyvänen aika, tämähän maistuukin hyvältä, paljon paremmalta kuin tupakka, taidanpa nyt rauhassa imeskellä tämän tabletin loppuun ja miettiä sitten mitä rakentavaa tekemistä keksisin itselleni seuraavaksi".

    Monet tosiaan sanovat, että tupakanpolton lopettaminen on ihan vain itsestä kiinni, mutta minä en ihan täysin sitä allekirjoita. Minua ainakin auttaa ihan valtavasti lähipiirin ja ympäristön tuki. Ilman sitä en olisi pystynyt olemaan polttamatta viimeisten neljän päivän ajan. Minua lohduttaa tavattomasti se, kun pystyn pahimpina ahdistuksina kertomaan asiasta jollekin tutulle ja turvalliselle ihmiselle, joka sitten sanoo minulle jotain tyyliin että "älä pelkää, ne ovat vain vieroitusoireita, sinä kestät ne kyllä ja minä olen tässä läsnä, joten tässä hetkessä ei ole mitään pelättävää".

    Eli teidän stumppilaistenkin tuki on äärimmäisen tärkeää minulle, ja minä olen kiitollinen tästä sivustosta. Tänne tuntuu aina yhtä hyvältä palata. Ja on tosi kannustavaa nähdä tuossa lopetuslaskurissa aika, jonka on jo ollut polttamatta.

    Olen muuten huomannut, että siivoaminen on äärimmäisen tehokas keino unohtaa vieroitusoireet hetkeksi. Se on fyysistä puuhaa, ja esim. tiskatessa kädet saavat tekemistä, ja tupakanpolttoa lopettaessa monesti käsillä on hyvä olla jotain mielekästä tekemistä koska muuten sitä vain pohtii kädet tyhjänä että "missä se tupakka nyt oikein on, tarvitsen sen käteeni". Ja siistissä kodissa asuminen tuo ainakin minulle aivan äärimmäisen suurta mielihyvää, ja tupakanpolttoa lopettaessa on hyvä etsiä erilaisia terveellisiä mielihyvänlähteitä tupakan sijaan.

    Tsemppiä teille kovasti! <3

  • Mäkin allekirjoitan tuon siivoamisen ja ylipäänsä käsillä tekemisen. Oon nyt tän päivän neulonu anopille joululahjaa, siivonnu ja leiponu eikä oikeastaa kertaakaa oo ollu tupakka mielessä. :) Ja onha se kiva ajatella miten mielissään puoliso on tullessaan töistä siistiin kotiin.

    Ens viikolla sitte alkaaki mulla kuntoutusjakso ja oon nii mielissäni ettei tarvi ravata tupakalle missä ihmiset on pakkaantuneet tiiviisti yhdelle alueelle. Ei tarvi illalla/yöllä/aamulla häiritä kanssakuntoutujia ku meen korkeintaa syömää, lenkille tai uimaa. :) Ja sit jos kaikki menee hyvi nii aletaa ettiä mulle työkokeilulle paikkaa ja hyvällä onnella oonki töissä ensi vuonna. :heart:

    Toinen asia mikä mua ajaa on ajatus koirasta ensi vuonna. En haluu sitä sitten jättää yksin sisälle itkemään saatikka hengittää savua sen kasvoille joten siksiki haluan lopettaa. Ja onpa helpompi säästää rahaaki. :)

    Mukavat viikonloput ja tsemppiä kaikille. :heart: Selvittäkäämme siitäki kunnialla. Plus herran jestas, huomenna viikko täys tai jos repsahdus otetaa mukaa nii sunnuntaina!
  • Hienoja saavutuksia, lopettaja123 ja mustavihrea! Näin ne päivät pikkuhiljaa karttuvat.
    Ja sitä myöten viikot ja kuukaudet :)
    Olet lopettaja123 oikeassa, läheisten tuki on tuikitärkeää - ja stumppilaisten! Itse olen jäänyt tänne kommentoimaan, koska koin saaneeni Melisalta ja muilta konkareilta niin paljon apua, että haluan nyt laittaa hyvän kiertämään. Tai ainakin yrittää olla tukena.

  • mustavihrea: sinulla on ihania unelmia, pidä niistä kiinni <3

    SIKsak: minun yksi unelmani on olla joskus vielä stumppi-konkari :smiley: Juuri sellainen konkari, joka täällä monen vuoden jälkeenkin tsemppaa uusia lopettajia onnistumaan. :smile: Se olisi ihanaa. Ehkä vielä joskus?

  • Ihan varmasti tulet jonain päivänä olemaan konkari, lopettaja123! Ja kaikki konkarit ovat kerran olleet vasta lopettaneita :)
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Näin on, alusta me kaikki aloitettiin.
    Tsemppareille on aina tarvetta. Tuoreillekin, siis niin, että jo lopetuksen alkuvaiheessa voi tsempata kanssalopettajaa. Sit huomaa, et antaessaan saa. Tekee hyvän mielen.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Hei olen uusi täällä
    Sorruin polttamaan yhden tupakan keväällä, ystävä tarjos siitä se sitten pikkuhiljaa lähti, Ajattelin että polta silloin tällöin kun oli valtava työtressikin, no hyviä syitä. Jatkoin itsepetosta välillä olin päiviä polttamatta mutta nyt tuli mitta täyteen. Tänään tein päätöksen, että saa loppua minun kohdaltani kokonaan. Olin välillä 10- vuotta polttamatta ja uskon sen auttava tässä kunhan pysyn päätöksessä, etten polta enään yhtäkään tupakkaa missään tilanteessa. Yksikään tupakka ei ole maistunut hyvälktä välillä ihmetellyt tätä touhua, kuitenkin olen ollut koukussa, koska se aski on kuitenkin pitänyt ostaa, kun on edellinen loppunut. Löysin tämän ryhmän ja haen täältä tukea lopettamispäätöksen pitämiseen. Tässä hyvä esimerkki miten saattaa käydä, jos sen yhdenkin polttaa, eli tsemppiä teille kaikille lopettaneille, katsotaan miten tässä menee tuleeko vieroitusoireita, vai pääsenkö ehkä helpommalla, kun ekalla lopetuskerralla toivon ainakin niin.

  • Heippa Maryan ja tervetuloa Stumppiin. Miten kauan oot polttanut kaikenkaikkiaan ja onko sulla jotain korvaustuotteita, vai meetkö ilman? Tää on aivan mahtava paikka kertoa tuntemuksiaan ja lukea muiden lopetuksesta. Tsemppiä sulla ja kaikille muille!

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Maryan: Voi miten kovasti toivon, että minä voin olla tsemppaamassa sinua valitsemallasi tiellä! <3

    Minä kirjoitin eilen pienen tekstin siitä, mitä tupakka minulle merkitsi aikoinaan kun aloin polttaa. Tupakointi oli minulle jonkinlaista kapinaa vanhempiani vastaan. Vanhempani olivat aina pitäneet minut turvassa, suojassa "pahalta maailmalta". Kun olin 21-vuotias, halusin viimein nähdä verhon taa, millainen se paha maailma sitten oikein on. Olin äärimmäisen utelias näkemään tuon maailman. Olin aina ollut kiltti tyttö. Halusin murtautua ulos kiltin tytön roolistani. Siksi aloin tupakoida.

    Joskus mietin, että ratkeanko tupakoimaan aina uudestaan ja uudestaan siksi, että edelleen haluan kapinoida vanhempiani vastaan (jotka ovat nyt tosin jo kuolleita) ja ilmaista maailmalle, että minäpä en olekaan se kiltti tyttö jona minua aina pidettiin. Tällaisia alitajuntaisia juttuja siihen tupakointiin saattaa liittyä. Tämä tupakointi on loppupeleissä monimutkainen juttu. Mihin tarpeeseen oikein poltamme? Sitä olisi kaikkien hyvä miettiä omalla tahollaan. Pitäisi ymmärtää, miksi oikeastaan polttaa ja miksi ratkeaa uudestaan ja uudestaan.

  • Tervetuloa täältäkin, Maryan. :)
    Ja lopettaja123:lla taas hyvää pohdintaa, laittaisin tähän peukku-hymiön jos osaisin. :)

    Itte aloin polttamaan ahistukseen ja ehkä masennukseenkin ku kumpaakaan en osannu hakea apua. Noitten tunteiden takia oon aina alottanu tupakoinnin uudellee. Nyt kuitenki keksin aktiivisesti ittelleni tekemistä enkä jää murehtimaan oloa. :) Voin nimittäi sanoa että viimeinen virhe on jäädä sohvan nurkkaa murehtimaan oloaan sillä tuolloin riski ratketa on valtava. Kannattaa siis ehkä vähä valmiiksi miettiä mitkä on ne omat keinot selviytyä tupakanhimosta ja muista viekkareista. Ittelläni esim. toimii ulkoilu, käsityöt ja leivonta ja siivoaminen. Myös hyvä sarja tai leffa vie ajatukset muualle.

    Ja oli muuten ihana käydä lenkillä kun happi kulkee. :smiley: Vauhtiaki on tullu lisää. Ja viikko on nyt täynnä, eteenpäin vain!

    Tsemppiä tähänkin päivään. :heart:
  • Onnea mustanvihreä viikosta! Upeaa!

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Onnea mustavihrealle viikosta! Upeeta!! o:)
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Mustavihreälle ekan viikon onnittelut ja parhaat tsempit seurravalle.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos paljon, odeska, SIKsak ja Melisa. :)
  • Onnittelut mustavihreä viikosta.
    Tervetuloa Maryan, mukavaa kun tulee lisää porukkaa.
  • Onnittelut täältäkin mustavihrea viikosta ja Piili kolmesta täydestä viikosta! Muistan, että oli jännää, kun 28 päivää ja ensimmäinen kuukausi harvemmin ovat yhtä pitkiä, niin sai ikäänkuin tuplajuhlat siinä samalla :) Lopettaja123, oman elämämme konkareita olemme kaikki - ei tarvitse olla vuosikymmeniä polttamatta, etteikö voisi jotakuta lajitoveria auttaa hankalan tilanteen tullen tai muuten vaan pysymään matkalla mukana - kaikki vie eteenpäin :)

  • Kiitos, Piili ja petterik ja Piilille täältäki onnittelut kolmesta viikosta, peräst tullaa. :)

    Oon jotenki yrittäny salata tätä miehen porukoilta mut tänää tais käydä ”käry”. Olin lähellä anoppia enkä tuttuun tapaan haissu röökille. Olin myös miehen ja miehen pikkuveljen kanssa pihalla ku he vaihto renkaita miehen isän autoon enkä sytyttänykkää kertaakaa. :open_mouth: Luultavast nuo nyt tajus että ”jaha, taas se yrittää lopettaa”. Ne ei vaa tiiä että tällä kertaa lopetan. :) En haluu sanoo heille asiasta ja niin kaua on kaikki hyvin ku kukaa ei kommentoi asiaa tai tarjoa röökiä (johon sanon että en ota, kiitti). Jotenki niin ihanan varma ja vapaa olo vaikka yleensä tää on ollu ihan helvettiä. :)

    Ainoat jotka tietää ootte te täällä foorumilla, puoliso, äiti ja muutama kaveri. Näin on helpompaa sillä ei oo niin kovia paineita kaiken muun lisäksi.

    Kohta taas lenkille ja sitte pääsee saunaan. :) Jotenki keho heränny myös toimimaan sillä yleensä oon vaan palanu saunassa jos on heitetty paljo löylyy, nyt tulee oikeesti se hikiki pintaa. Ihanaa ku kroppa alkaa palautua kaikesta siitä vahingosta mitä oon sille aiheuttanu. :)
  • Käsitinkö oikein että nyt on bileet täällä mustavihrealla ja Piilillä? Mustavihrea on ollut viikon polttamatta ja Piili kolme viikkoa? Näinkö se meni, korjatkaa jos olen väärässä. Onnittelut minulta mustavihrealle ja Piilille :blush: Itselläkin ihan pian viikko takana, pääsen kohta itsekin juhlimaan :smiley:

    Olen pitkään miettinyt, että mitä olen viimeisen parin vuoden aikana tehnyt väärin joka ikisellä lopettamisyritykselläni, kun olen aina ratkennut uudestaan ja uudestaan. Arvatkaa mihin lopputulokseen tulin? Olen tehnyt aina aiemmin siinä väärin, että olen pelännyt ratkeamista yli kaiken.

    Pelko aiheuttaa sen tunteen, että "nyt on pakko saada se tupakka käteen, en kestä tätä pelon tunnetta ilman sitä". Eli kun pelkään ratkeamista, niin aiheutan sen, että ratkean. Voitteko kuvitella miten nurinkurista? Tällä lopettamiskerralla aionkin olla rohkea, enkä aio pelätä tippaakaan.

    Ja kun tänään oivalsin tämän asian syvällisesti, minut valtasi yhtäkkinen ihana rentous ja tupakantuskat katosivat sen sileän tien :smile: En enää pelännyt, että ratkean, en enää pelännyt mitään. Nurinkurista tässä on se, että kun tänään aloin tietoisesti ajatella: "Ei haittaa, vaikka ratkeaisin, se on vain elämää" niin yhtäkkiä minun ei tehnytkään enää ollenkaan mieli tupakkaa.

    Rohkenetteko luopua ratkeamisen pelosta? Tehdäänkö sellainen sopimus, että jos joku meistä ratkeaa, niin muut oikeasti yrittävät ymmärtää eivätkä syyllistä ratkennutta ihmistä millään tavalla? Minusta se olisi ihan huippua. Ja eritoten ei olla itsellemme ankaria. Vältetään ratkeaminen viimeiseen asti, mutta muistetaan samalla että olemme vain ihmisiä. Ratkeaminen on virhe, ja ihmiset tekevät virheitä. Virheet ovat kauniita ja kuuluvat elämään, ne ovat olennainen osa meitä.

    Ei oteta tätä niin vakavasti. Otetaan tämä leikkimielellä, kokeilumielellä, keveästi. Niin minä ainakin aion tästä lähtien tämän ottaa. Kaikki järjestyy, eikä meillä kellään ole mitään hätää. Kohta on Joulu ja Uusivuosi. Ihania juhlia. Otetaan niistä kaikki irti!

    Anteeksi romaanini <3

  • editoi joulukuu 2020
    Romaaneja on vain ilo lukea. :) Ja jep, mulla viikko tuli täytee ja Piili viettää kolmen viikon bileitä. :)

    Pelko tosissaan on se suurin tekijä miksi yleensä ratketaa. Itteki tajusin tämän ja lakkasin pelkäämästä ja nyt oon ihan varma että tää oli tässä. :) Ja lupaan itte ainakin tukea ja rohkaista vaikka joku kompuroisikin. En vain siks ettei mua lynkätty sillo torstaina vaan iha siks että ollaa tosiaan vaan ihmisiä ja tuona hetkenä kannustus toimii parhaiten. :) Varsinki ku itte tuona hetkenä potee hirveää morkkista yleensä nii muiden tuki ja kannustus on todella tärkeitä. :heart:

    Etkä säkään tosiaan kaukana viikosta oo, rauhallisesti vain eteenpäin, eiks juu? :wink:
  • Yksi monista Stumpin hyvistä puolista on siinä, että kukaan ei koskaan täällä syyllistä ketään, ei ratkeamisesta, eikä mistään muustakaan. Kaikki, joka ikinen täällä ollaan samassa junassa. Toiset lähempänä lähtöasemaa, kuin toiset. Kaikki tiedämme ratkeamisen vaarat, kellään ei ole varaa syyllistää toista. Me ollaan täällä kannustamassa ihan jokaista omalla matkallaan, ja kukin omalla tavallamme. :smile:

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Onnea kaikille saavutuksista, jokainen päivä on iso voitto.
    Täällä on se yks askissa jäljellä yhä edelleen, säästöä, säästöä B)
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Oikein hyvin pohdittu mustavihreä ja lopettaja123. :)
    Oman päänsä, ajatusten ja asenteiden, jumppaamistahan tämä on. Mut niinkin on, et täällä kannustetaan ja kehutaan aiheesta tai aiheetta, mut jokaisen oma pää ratkaisee. Eikä todellakaan syyllistetä ketään. Useammat ovat yrittäneet lopettaa kymmeniäkin kertoja, jotkut täällä ja jotkut yksinään. Itse aloitin lopettamisen yrittämisen 70-luvulla. :D
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.