Ajattelemisen aihetta harkitsijoille

Laitan tähän tekstin jonka kirjoitin jokunen viikko sitten tonne lopettaneitten puolelle. Mieti, olisiko siitä sulle tsemppiä lopettamiseen. Nyt sairastumisesta ja tupakoinnin lopettamisesta on jo yli kaksi kuukautta, enkä edelleenkään aio tupakoida.
"Miksi en lopettanut aiemmin?", on varmaan monen vakavasti sairastuneen mielessä. En mieti sitä jatkuvasti, mutta olen iloinen, että pystyin vähentämään puoleen ennen sairastumistani. Minun mielestäni (vain mielipide, ei missään nimessä fakta!!!) tupakoinnin lopetus kerralla, jos polttaa paljon, on myös rasitus ja stressi elimistölle.
No, sairastuin jokunen viikko sitten, ja siihen loppui tupakointi. Olin harkinnut, lopettanut, aloittanut, harkinnut, suunnitellut jne,, mutta nyt sairaus teki päätöksen puolestani. Minä en uskaltanut lukea kenenkään sairaustarinoita, enkä katsoa tupakka-askin kannessa olevia varoituksia. (Ja ehkä poltin sitä enemmän mitä enemmän sairauksia pelkäsin). Et ehkä sinäkään, joka vielä harkitset. En missään nimessä halua pelotella sinua joka vielä poltat. Se olisi julmaa ja halpamaista minulta. Mutta voit miettiä haluatko itse päättää vai saako sairaus päättää puolestasi. Itse mietin asiaa ennen sairastumistani, että kumpi tässä on herra(rouva) talossa, minä vai tupakka, mutta kyllä se oli tupakka.
Nyt en enää polta. En koskaan. Yksikin savuke voi viedä minulta hengen. Siinäpä motivaatiota kerrakseen. Haluan elää ja nauttia elämästä. En vielä huomaa tupakoimatomuuden etuja paljon, koska en ole voinut liikkua entiseen malliin mutta ainakin henki kulkee ja makuaisti on palautunut. Olen ollut niin sairas, että en ole huomannut vieroitusoireitakaan. Tupakka tulee mieleen melkein joka päivä, mutta Luojan kiitoi sen ajatteleminen myös ällöttää, itse tupakanhimo kestää noin sekunnin. Sen kyllä kestää.
Tsemppiä kaikille savuttomalla tiellä!"

Viestejä yhteensä

  • Eipä ketään harkitsijaa koskettanut. No ei olis ehkäi koskettanut muakaan ennen sairastumistani...

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi joulukuu 2020
    Bima, ei voi tietää sitä, ketkä tätä ovat lukeneet. 53 lukukertaa kuitenkin. Kukaan ei vaan kommentoinut. Toivottavasti voit itse hyvin.
    Kolmen kuukauden etappi häämöttää jo.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Sairauden takia elämä hirveetä, ja kaipaan entistä ystävääni tupakkaa :'(

  • Voi Bima :'( Sylin täydeltä tsemppiä! Sairastuminen on
    todella kurjaa, mutta ei siitä tupakasta mitään hyötyä ole, päinvastoin :( Neljännesvuoden etappi jo häämöttää ihan nurkan takana :)
  • :'( Täältä myös kovasti jaksamista ja tsemppiä Bima! Kolme kuukautta häämöttää sulla, kyllä se tupakan kaipuu helpottaa vielä aivan varmasti :)
  • Bima. Olen tällä palstalla vasta muutamatta päivää sitten pitkän tauon ja nyt huomasin tämän. Oli todella arvokas jako. Se, ettei sitä kommentoitu (aikaisemmin, ennen Melisaa) voi kertoa siitä että se oikeasti kosketti tai täällä käy harkitsijoita aika vähän. En minä ainakaan ole koskaan käynyt harkintavaiheessa ja olen ollut katsomatta pelottelukuvia. Enkä tiedä mitä ajattelisin jos nyt polttaisin. Mutta nyt olen pahoillani sairastumisestasi ja hyvilläni että jo muutama päivä savuttomana. Ja sinulla vielä enemmän :*
  • Moi, luin kyllä viestin jo 11. päivä, kuten luen kaikki uudet viestit kerran-pari päivässä. Mieluumin on hiljaa, kuin sanoo jotain mahdollisesti typerää vaikkei tarkoituksena olekaan niin tehdä. En osaa ottaa osaa tilanteeseesi, mutta toivotaan sen tupakan kaipuun pikkuhiljaa hellittävän ja onnittelut tähän mennessä polttamatta jääneistä tupakoista! :)

  • Minäkin luin viestin jo aiemmin, mutta en osannut kommentoida mitenkään. Mielestäni on todella tärkeää, että myös sairastumiskokemuksia jaetaan! Kovasti voimia sinulle ja muista, että tupakantuska kyllä helpottaa ajan kanssa <3

  • Kiitos teille kaikille <3 Ulkoilu antaa voimaa, tänään olin aika pitkään metsässä. Joinakin päivinä sairaus rajoittaa, mutta tänään lähdettiin sen verran aikaisin, etten ehtinyt tuntea "rajoja" :D En voi tehdä oikeastaan mitään siinä määrin, kuin ennen, siksi se tupakan ikävä. En ole harkinnut ostaa askia, enkä ole käyttänyt yhtään korvaustuotteita, joita kaapista löytyy. Just nyt aika p*****stä tämä elämä :s . Mutta tiedän, että parempia päiviä tulee, ja niitä on ollut <3

  • Kyllä Bima, myös minä luin kirjoituksesi, ja ehkä siinä kommentoimatta jättämisessä oli takana juuri tuo, että ei oikein tiedä, mitä sanoisi. Iloitsen itse, että ei (ainakaan vielä) ole tullut sarastumista tupakasta, ja ennen, silloin kun poltti, ei halunnut lukea tai kuulla mitään sarastumis kertomuksia, jotenkin vaan halusi ohittaa ne. Ehkä tämä tapa on vieläkin tallella.
    Hirmuisesti tsemppiä sinulle, hyvällä lopetuspolulla olet jo, ja kaikki alakulo ja tunne jonkun puuttumisesta, ja kuvitelmat tupakoitsijoiden onnen huumasta, kun "saavat" polttaa, ovat niin tuttuja tunteita, mutta onneksi helpottavat ajan kanssa.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Riippuvuus on valheiden verkko, monella tavalla. Meille stumppilaisille se on tupakka. Sit on alkoholi-, rahapeli-, seksi-, läheis- ja ties mitä riippuvuuksia. Yhteistä niille on mm. se, että riippuvuuksissa addiktit manipuloivat itseään eli aika selkeästi valehtelevat itselleen, mutta myös muille. Aika yleinen, ja itsekin sen lukuisissa lopetuksissai kokenut, on itselle selittäminen, et jos yhden kerran polttais (yhden kaljan, yhden kympin jne) ja sit en koskaan enää.

    Bima, sulla on hankalampi tilanne kuin monella muulla täällä. Sinun oli pakko lopettaa heti. Täällä on paljon kirjoitellut vko, jolla vähän sama juttu. Heti poikki tai kohta ei henki pihise.
    Vaikea antaa muuta vedenpitävää neuvoa kuin yksi. Jos ei voi muuttaa olosuhteita, voi aina muuttaa asennettaan.
    Näkökulman muutos, hyödyt siitä kun et enää polta. Aika paljon. Elämäsi.

    Tsemppiä, olemme tukenasi.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.