Monesko kerta toden sanoisi?

Hei

Olen poltellut yläasteelta asti. Kaksi raskautta polttamatta, joista viimeisen jälkeen lakko kesti 7v. (Lukuunottamatta feströökaamista) Sitten jostain kumman syystä taas repsahdin täysin kun työpaikalla parhaat kaverit poltteli.

Muutama vuosi meni poltellessa ja lopetin zybaneilla. Sitten alkoi taas satunnaispolttelulla töissä. Kunnes lähti mopo käsistä taas, ja yllätin itseni polttelemasta ihan vakituiseen. Siinä sahailin moneen kertaan edes takaisin ja aina repsahdin. Aloitin champixin ja lopetin taas. Oli yllättävän helppoa, joten jätin kuurin kesken (kun en saanut jatkosatsia apteekista ilman kelakorttia, edes ilman kelavähennystä.)

Ja taas löysin itseni työkaverin kanssa tupakilta. Luovutin saman tein yrittämisen ja nyt huomaan että poltan enempi kuin ikinä. Pakko myöntää että tykkään käydä tupakilla. Ja sressaava työ lisää tarvetta näille tuumaustauoille. En vain halua haista pahalle ja minulla ihossa tupakointi näkyy tosi vahvasti. Ja hävettääkin vietävästi koko tupakointi.

Aiemmin kova liikuntaharrastus piti polttelun kurissa, mutta rasitusvammat pisti jäähylle. Lisäksi nykyinen työ imee kaikki mehut, niin että kaikki liikunta on jäänyt kokonaan pois. Nyt toiveena olisi ottaa elämää takaisin omaan hallintaan ja tähän remonttiin kuuluu myös tupakoinnin lopettaminen.

Itseluottamus koko hommaan on nollissa ja aloittaminen tuntuu vaikealta jo ajatuksen tasolla. Pidän joulun tienoilla pari viikkoa kesälomaa, silloin ajattelin että voisi olla hyvä hetki aloittaa. Pitää vain tilata resepti, ilman lääkkeitä en usko että pääsen edes alkuun.

Tulipahan vuodatus. Tätä kirjoittaessani vasta itsekin tajusin kuinka hullua tämä koko touhu on ja kuinka selkärangattomalta kuulostankaan. Aloituspäötös vahvistui jo tätä kirjoittaessa.

Onnea onnistuneille ja tsemppiä kamppaileville!

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tervetuloa tänne vain heti kun savuttomuus alkaa. Tässäpä näkyy yksi Stumpin eduista, kun kirjoittaa,mitä mielessä liikkuu, se tulee todemmaksi ja ajatus selkenee. Uskoakseni sulle itse lopetus ei ole ongelma vaan savuttomana pysyminen. Siihen on yksi hyvä syy roikkua Stumpissa vaikka päivittäin. Lukea ja kirjoittaa.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Tervetuloa Amiga. Mulla vähän samanlainen tarina, tosin nuo lääkkeet oon jättäny kokeilematta. Polttamisen aloitin yläasteella ja kahta raskautta ja muutamia vuoden kestäneitä savuttomuuskausia lukuunottamatta polttanut nelikymppiseksi asti.

    Viime syksynä sain hirveän flunssan ja ihan yhtäkkiä päätin vaan lopettaa. Menin päivä kerrallaan eteenpäin nikotiinikorvaustuotteiden kera ja lopulta tavoitin jokaisen vuoden ajan savuttomana ja nikotiinittomana Stumpista saamani tuen avulla.

  • Kiitos! Hienoa kuulla onnistumistarinoita. Onnea Hile vuosipäivästä! Tosiaan näiden lukeminen auttaa vahvistamaan aloituspäätöstä, ja päätöksessä pysymiseen toivon muiden onnistumistarinoiden tsemppaavan. Viikon päästä alkaa loma ja silloin olisi aikomus aloittaa. Jännittää jo kovasti
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.