Vain hyvin vähän päivässä polttaneet

Onko täällä muita, jotka ovat vuosien ajan (eli ei mitenkään vähentämismielessä) polttanut vain tosi vähän, eli esim pari tupakkaa? Itse tupakoidessani tein näin oikeastaan koko tupakointihistoriani ajan, samoin puolisoni. Hän saattaa polttaa yhden tupakan päivässä, eikä hänelle ole juurikaan väliä vaikkei pääsisi tupakoimaan. Tuntuu, että yleensä tupakoitsijat polttaa huomattavasti enemmän. Itse poltin vain muutaman tupakan päivässä, koska meillä on lapsi jonka seurassa en halunnut polttaa. Poltinkin siis vain kun hän oli nukkumassa. Toisaalta tämä aiheutti sen, että niitä paria tupakkaa odotti aika paljon. Onneksi siis olen niistäkin eroon päässyt.

Olen itse kokenut välillä lopettamisen vaikeahkoksi sen takia, ettei 1-4 tupakan pois jättämisellä ole hirvittävän suuria taloudellisia vaikutuksia, eikä hirveästi myöskään fyysisiä ainakaan samassa mittakaavassa kuin paljon polttavilla. Olisi kiva, jos täällä olisi muita jotka polttivat vain vähän ja ajatuksia siitä. :blush:

Viestejä yhteensä

  • Ja lisätään vielä, että toki "vähän" ja "paljon" on jokaisen itse määriteltävissä - itse koin että se parikin tupakkaa päivässä on liikaa ja aiheuttaa itselleni kaikkea ikävää enkä halua siihen palata.
  • Täällä yksi joka aikoinaan poltti useita vuosia "vähän". Viimeisen n. vuoden aikana se jostain syystä alkoi lipsumaan ja sitten menikin jo yli aski päivässä. Se sai minut lopullisesti siihen moodiin että parempi yrittää lopettaa kokonaan.

    Aikaisemmin koin, ja tavallaan tiedostamatta uskottelin itselleni, että se määrä jonka poltin eli n.5 tupakkaa päivässä oli vähäinen määrä ja jollain tasolla siis muka ok.

    Ehkä sitä ei vaan osannut katsoa totuutta silmiin. Siinä koukutin itseäni kokoajan siihen nikotiiniin ihan samalla tavalla kuin jos olisi polttanut enemmän. Luulisin että myös suunnilleen samoille terveyshaitoille altistin itseäni n. 5 röökillä/pvä,

    Tosiaan mustikkakukko siitä vähäisestä polttamisesta eroon pääseminen ei onnistunut minullakaan vaikka muutamia kertoja yritin.

    Jälkikäteen kun tässä lopettamisessa on alkuun päässyt ajattelen, että tyhmää olisi polttaa sitä yhtäkään päivässä.

  • Hei Mustikkakukka, täällä on ihan sama tilanne ollut, olen polttanut nyt muutaman vuoden hyvin vähäisiä määriä päivässä, ehkä juuri 2-5, ja koska on lapsia en myöskään ole heidän edessään ikinä halunnut polttaa, joten olen odottanut päikkäriaikaa tai iltaa, (tai muuta omaa hetkeä kun olen käymässä jossain) ja tosiaan silloin se tupakka on tuntunut todella isolta palkinnolta joka tekee tästä lopettamisesta nyt haastavampaa. Itselleen olen uskotellut ettei ne muutamat tupakat päivässä ole niin paha, mutta sitten kun on tullut stressaavampaa tilannetta, määrä on kyllä kasvanut tuosta, ja päivässä on saattanut mennä myös jotain 7 tupakkaakin :( ... joten kyllä tästä on nyt eroon päästävä.

  • editoi kesäkuu 1
    Täällä kanssa yksi, jolla ei tupakkaa palanut hirveitä määriä yleensä. Seurassa meni enempi, sitä kun helposti meni mukaan, kun joku pyysi ja silloin kun vietettiin iltaa meni varsin reippaita määriä.. Olen huomannut, että monilla tupakoivilla on jostain syystä usein tarve saada joku seuraksi siihen tupakalle.. Eräs ystäväkin kysyi minulta tosiaan tuossa kerran kun nähtiin (sai vasta kuulla minun olleen pitkään savuttomana), että kai nyt sentään tulen edes hänen mukaan seuraksi sitten :D No vastasin hänelle, että en tosiaan tule hengittelemään savuja, kun ne "hyvät" jutut jää kuitenkin saamatta ja ei kai siihen muutenkaan mitään seuraa tarvitse ;)
    Mutta joo tosiaan, piti se vielä sanoa, että ketjun aiheeseen palatakseni.. Tosiaan omalla kohdalla aivan varmasti se arkisin vähäinen tupakointi on pitkittänyt lopettamista, kun aina puhutaan niistä määristä riippuvuuden ja haitallisuuden mittarina ja sitten sitä helposti uskottelee itselleen, että eihän tämä oma tilanne nyt kuitenkaan ole niin paha, kuin jollain joka polttaa vaikka askin tai enemmän päivässä. Hyvin helposti omaksuu tämän huonon ajatuksen. Ei se määrä, vaan se, miten siihen riippuvuuden kohteeseen suhtautuu. Ja minkälaisia vaikutuksia sillä on itseen (vaikkapa ärtyisyys ja muita riippuvuuden oireita).. Ja tätä ajatustahan voi soveltaa toki muihinkin riippuvuussairauksiin.
  • Mulla tää sama 2-5 savuketta päivässä ja aina miehen askilta. En ole itse ostanut vuosiin röökiä. Miehelle kyllä kauppareissun yhteydessä. Viimeisen parin vuoden sisään useita lopettamisyrityksiä. Juhlat ja miehen polttaminen vaan untuu olevan mulle ne sudenkuopat. Mut en suostu luovuttamaan. Haluun uskoa että joku päivä onnistun!

  • Päätös pitää olla tarpeeksi vahva. Uskon, että onnistut. Itsellä mies poltti, kun lopetin, eli tupakkaa oli tuossa pöydällä sen kun käden ojennus. Mutta en polttanut. Lopetti sitten hänkin kolmen kuukauden jälkeen. Mulla aski päivässä noin 40 vuotte. Tsemppiä.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Mulla oikeastaan koko röökihistorian ajan meni noin 5 röökiä päivässä normiarjessa. Duunit sellaisia ettei voi polttaa. Sitten vapailla ja viihteellä enemmän, mutta koskaan ei askia ole mennyt päivässä. Raskaus- ja vauva-ajat kokonaan ilman, piru kun piti aina aloittaa uudelleen.

    Nyt viime vuosina heräsin siihen, että alkoi mennä enemmän. On ollut kaikenlaista stressiä ja hermoja tuli lepuuteltua röökillä käymällä. Sitä alkoi jo huomata huomattavasti paljon enemmän fyysisesti että röökattu on.

    Olen miettinyt voisiko jatkossa röökata viihteellä käydessä. Pelkään kyllä että siitä seuraa retkahdus.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    On ehkä varmempaa pitää 0-linja. Onnistuneita viihdepolttajia on harvassa.
    Mut kohta sullakin jo 2 viikkoa kasassa. Se on hyvä suoritus. Jatka samaan malliin.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Monet ihmiset tuntuvat sortuvan juuri tuollaisen ajattelun takia, että jätetään takaportti auki. Ei ikään kuin hyväksytä, että lopettaminen on lopullista vaan ehkä elätetään toiveita jopa, että joskus vielä voi polttaa. Sitten kehitellään aika ihmeellisiäkin syitä, että saisi vielä polttaa. Minä en ala ketään tuomitsemaan tai sinällään neuvomaan, jos joku haluaa asialla leikkiä, mutta kuten Melisa toteaa, niin harvassa ovat satunnaispolttajat. Muistan lukeneeni että yksi kymmenestä onnistuu oikeasti kontrolloimaan polttamistaan.

  • editoi elokuu 20

    Juu, tiedän kyllä ettei tule todennäköisesti onnistumaan. Aiemmin lopettamiset on aina sortuneet viihdekäyttöön. Tämä lopettaminen on jotenkin erilainen, positiivisella tavalla. Oudon helppoa ja tunteella että näin nyt käy, lopetan. Sinänsä marginaalista edes pohtia viihdekäyttöä, koska hyvin harvassa on ne kerrat kun kaupungilla tulee käytyä. Kesän muutamat kerrat jo meni niin, etten lähtenyt edes röökipaikalle röökaajien mukaan kuin muutaman kerran. Ei vaan tehnyt mieli.

  • Joo, itsellä oli lopettaessa sellainen kyllästymisen tunne polttamiseen. Varmaan siksi verrattain vähän vaaroja oli matkan edetessä, vaikka pahojakin himoja oli. Siinä hakkasi itsensä sellaiseen moodiin, että tästä linjasta ei nyt sitten loppuelämän aikana poiketa. Eikä tuntunut yhtään siltä, että se olisi jokin rangaistus, jota pitää kärsiä tai lusia. Mutta hienoa @Kinuski sillä asenteesi kuulostaa hyvältä! :smile:

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.