Rankkaa on mutta selvinnyt olen ilman tupakkaa!

Olen ylihuomenna ollut polttamatta 4 kk ja hyvä niin....kummallista että mulla on ollut rankempaa olla polttamatta 3-4 kk välillä lopetuksesta....kuin alussa....en päässytkään niin helpolla kuin luulin....voimasanoja on tullut käytettyä normaalia enemmän....tupakka on vielä mulla niin kehossa että kun haistan tupakansavun tulee mieleen jos vetäs savut....mutta samaan hengenvetoon sanon ei sittenkään....tämä on aiheuttanut sen että olen ollut aikalailla omissa oloissa....kun melkein kaikki kaverit polttaa on kestettävä ja uskon että olen loppu elämän polttamatta! :)

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Tässä on varmaan osittain kyse savuttomuuden arkipäiväistymisestä.Alussa on jännempää, taistelee ja voittaa hetkiä, joissa ennen poltti. Sit motivaatio voi vähän väljähtää. Kun alkaa sujumaan ilman taisteluista. No, nämä ajat tulevat monille eteen., yleensä 2-4 kk:n paikkeilla. En osaa sanoa, onko sulla kyse just tuosta. Psyyke tässä joutuu niin monelle mutkalle välillä. Joskus alkuperäisiä lopettamisen syitä voi kaiveilla, josko siitä olis apua motivaation ylläpitoon.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos Melisa oot ihan oikeessa mun motivaatio on väljähtänyt ja alussa oli kuten sanoit jännempää .....ja psyyke täs onkin ollut kovilla....ja mietin nyt mikä sai mut lopettamaan....henki ei tahtonut kulkea ja olin tympääntynyt tupakoitsijan rutiineihin....ja nyt kun vertaan mikä on paremmin....niin ilmanmuuta hengitys ja ainainen rutiini aamusavut....kahvisavut ja iltasavut....ovat nyt poissa ja olen alkanut pelaamaan jopa shakkia paremmin....ja osaan iloita elämästä ilman savuja ja alkoholin kanssa läträämistä....olen aloittanut terveet elämäntavat ja that´s it!!!! B) :) PS. vaikka ei tää tänne kuulu en ole juonut alkoholiakaan kahteen vuoteen....mut kiitos Melisa :) vielä et selvensit ajatuksiani.....!! B) :) B) :)

  • Jep, joskus muutaman kuukauden kohdalla lopettamisen uutuudenviehätys lakkaa niin sanotusti, pahimmat taistelut on taisteltu ja sitten sitä miettii että höh, tässäkö tää nyt oli? Ja että "mitäs nyt sitten?" Mitä tehdä elämällä kun taistelut on taisteltu ja enää et ole mikään taistelija vaan ihan vain ihminen niin kuin muutkin. Jotkut jopa saattavat pitää saavutustasi ihan itsestäänselvyytenä, muut ovat tottuneet jo tupakoimattomuuteesi ("vanha uutinen", he ajattelevat) ja nyt elämä on vain sitä mitä se useimmille on: ihan vain tavallista arkea. Siinä voi käydä mielessä että pitäisikö vetää savut.

    Ei pitäisi. Parempi toimia niin kuin Melissa neuvoi: muistuttaa itseään siitä, miksi lopetti ja miten kurjaa elämä tupakoijana oli. Ja miten hyvää se on nyt.

  • No periaatteessa jokainen lopettamisprosessi on lähtökohtaisesti ihan sellainen kun sen kokija antaa sen olla. Jotkut tekevät asiasta ison numeron, jotkut pienen, jotkut kokevat suurta henkistä tuskaa ja jotkut vain harmitusta. Näitä reatioita on tietysti lukemattomia, mutta yksi asia on mielestäni kaikilla sama: lopettaminen on aika yksinkertainen tapahtuma. Pyrin itse tietoisesti tekemään siitä aikanaan yksinkertaisen, vaikka tunteet olisivat kuinka moninaisia. Saan saman polttamattakin, joten miksi vaivautua nortille kaiken aikaa.

    En halua vähätellä ketään, mutta kun nyt itse katsoo taaksepäin, niin onhan tupakkariippuvuus aika hassu asia. Eli tavallaan silloin varmaankin tietää lopullisesti olevansa irti, kun tuo hassuus astuu mukaan ajatusmaailmaan. Tuntuu absurdilta koko tupakanpoltto. Lopettaja123:n huomiota mukaillen sitä on silloin mahdollisesti sopeutunut tavallisten kuolevaisten eli sellaisten ihmisen arkeen, jotka eivät ole koskaan polttaneetkaan.

    Eikä se arki ole sen hullumpaa, mutta jossain määrin yleistäen ihminen addiktioherkkänä olentona kaipaa aina jotain vaaraa tai tarpeen tuntua, varsinkin jos tupakka on jollain tavalla täyttänyt jotain tyhjiötä. Tai jos ei ole keksinyt keinoja käsitellä joitain tunteitaan elämässään. Tupakka ei välttämättä ole itse ongelma, se on vain osa sitä.

    Isäni alkoi juoda esimerkiksi paljon enemmän kun lopetti tupakoinnin. Yksi kaveri aloitti pilvenpolton. Onhan näitä, ja itsekin on myönnettävä, että vaikka lopettaminen on itsessään simppeli juttu ja sinänsä siihen pystyy pahakin tupakkimies/nainen, niin sen jälkeinen elämä on nimenomaan taas niitä vaaroja täynnä, joita tupakoitsijana vältteli. Jotain täyttymyksen tunteita osa meistä haluaa kaiken aikaa saada, jotta mieliala pysyy aisoissa. Tupakka ei siinä mielessä sovi mielenterveysongelmista kärsiville, mutta juuri he usein polttavatkin.

    Itselleen on aina hyvä vakuutella, kerran irti on päässyt, että minkä jeesuksen tähden pitäisi enää kokeilla sitä yhtäkään? Haloo?

  • lopettaja 123 ja ajatusrikollinen juice lauloi elämä on kuolemista....mun frendit kaikki polttaa....vetäydyn toistaiseksi omaan kammiooni....tilasin stuntmanista vihreän pääkallopaidan....ja ystävä kävi sunnuntaina ystävänpäivänä ja toi mulle lahjaksi egypti/faarao-aiheiset shakkinappulat....shakki on mun frendi ja heitin ulos frendin nimeltä rööki....ex-vaimokin nimittelee tupajumiksi....mutta minkäs teet viihdyn nyt aikalailla yksin....soittelin tossa kirkaa varrella virran....kiitos kommenteista.... B) B) B) ....

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.