On viimein aika kokeilla lopetusta lääkkeen avulla

Champixin, kuinkas muuten.

Olen ollut täällä tuhansia kertoja yrittämässä lopettaa kanssakeskustelijoiden avulla, mutten ole onnistunut.

Lääkettä jo tilattu apteekista. Näillä näkymin lopetus helmikuussa.

Olen kirjoittanut muistivihkoon tarinaa tupakasta ja suhteestani tupakkaan. Olen kirjoittanut ylös kaiken, minkä tupakointihistoriastani vain muistan. Koen, että tuon tarinan kirjoittaminen on minun henkistä valmistautumistani lopettamiseen.

Kerron teille, kuinka tilanne etenee. Jos se on ok, niin raportoin tähän aloittamaani keskusteluun siitä, kuinka Champix minulla vaikuttaa. Toivottavasti hyvin.

Toivon, että jos haluatte kertoa minulle tuon lääkkeen vaikutuksista, niin kerrotte sekä niistä hyvistä että huonoista puolista. Uskon, että tuossa lääkkeessä on molempia.

Viestejä yhteensä

  • Okei, lääke on saapunut apteekista. Aloitan sen syömisen 1.2.2021. Ensi maanantaina. Se on minusta selkeintä.

    Ensimmäisellä lääkkeensyöntiviikolla saa vielä tupakoida. 8.2.2021 lopetan tupakoinnin.

    Minua jännittää. En haluaisi mokata tätä. Tämä on minun tilaisuuteni lopettaa. Haluan ottaa siitä kaiken irti.

  • editoi tammikuu 30

    Polttele rauhassa äläkä syyyllistä itseäsi mistään. Voi olla, että jo 4-5 päivän päästä alkaa hissukseen tuntua siltä, ettei tupakoiminen olekaan niin tarpeellista, ja kun on lopetuspäivä, et kaipaa niin paljon, ja pääset hyvin alkuun. Toivottavasti kuulut siihen sakkiin, jolle varenikliini sopii. Minä pääsin alkuun sen avulla joulukuussa. Aika hyvin siedin sen.

  • editoi tammikuu 31

    Sen verran sanon, että niin kauan kuin syö Champixia, tupakka ei kiusaa niin paljon. Ratkeamisvaara on sitten siinä, kun kuuri lopetetaan. Jos otat jatkopakkauksen, pääset melko varmasti kolmeen kuukauteen lääkkeen varassa ilman hirveitä taisteluja.

    Mitä päässäsi tulee seuraavan kuukauden aikana tapahtumaan?

    Aloitan tupakasta ja aivojen reseptoreista. Miksi jotkut addiktoituvat tupakkaan kuin puliukko viinaan? Peruskaava on selkeä: Sitoutuessaan aivojen nikotiinireseptoreihin nikotiini lisää dopamiinin tuotantoa. Dopamiini aiheuttaa mukavaa, jonkinlaista miellyttävyyden ja rauhoittavuuden tunnetta. Ei tupakka aiheuta, vaan se dopamiini. Kun siihen dopamiinilisäykseen tottuu ajan kanssa, sitä haluaa enemmän kuin montaa muuta asiaa. Kun polttamansa tupakan stumppaa, vierotusoireet alkavat oikeastaan heti kehittyä. Kun nikotiinin määrä verenkierrossa on laskenut tarpeeksi, ärtymys, ahdistuneisuus ja keskittymisvaikeudet tulevat kuvioon. Tällöin tupakoitsija kokee voimakasta tupakanhimoa, mutta oikeastaan hän haluaa lisää dopamiinia ja ylläpitää miellyttävyyden ja rauhoittavuuden tunnetta.

    Myös alkoholi vapauttaa ensi töikseen tätä mielihyvähormonia.

    Jos on jo aidosti dopamiinin vajaatoimintaa, siitä tulee hirveä koukku. Ilman päihteitä tuntuu ilottomalta ja harmaalta. Sitten kun niitä vuosia käyttää, tuntuu ilottomalta myös niiden kanssa. Tyydytystä ei ole. Se on noidankehä, josta haluaa hypätä pois. Jotkut onnistuvat.

    Ei kaikilla tupakoitsijoilla ole näin, mutta monet kuuluvat samaan joukkoon kuin minäkin... "osa-aika-ilottomien" suomalaisten harmaaseen armeijaan.

    Mitä sitten tekee varenikliini? Se sitoutuu niihin samoihin nikotiinireseptoreihin (vaikuttaa lisäksi osittain myös dopamiinin vapautumiseen) ja salpaa hissukseen ne reseptorit nikotiinilta. Kannattaa siis polttaa siinä alkupakkauksen aikana ihan reilusti, kuten ohje määrää. Lopettaa sitten 8-14 päivän haarukassa.

    Kun vaikutus viikossa parissa alkaa, voi olla että olo on vähän turta ja hajamielinen, pientä kuvotusta voi tuntua ym. Kannattaa syödä jotain alle, kun ottaa tabun. Säännöllisesti samaan aikaan.

    Sitten on se vaaran paikka, kun kuuri loppuu. Nimittäin siinä on hetken se kallo aika musta, kun ei mielihyvää tunnu. Siinä voi käydä taas tupakkakin mielessä. Mutta kärsivällisyyttä! Pikkuhiljaa ne kemialliset radat eheytyvät. Pää palaa siihen, mitä se oli silloin, kun oli elämän paras intiaaniaika, ennen kuin tupakka sitä häiritsi. Pitää vain tyytyä siihen, että elämä on välillä harmaata, eikä se tarjoa kenellekään enempää kuin oman osansa. Siitä tiedosta nousee luonnollinen aurinko.

    Minulla on nyt viikko Champixin lopettamisesta ja tiedän lopettaneeni sen teknisesti liian aikaisin, mutta oli pakko. Siedin sen ensin niin hyvin, etten juuri huomannut, mutta sitten yks kaks tuli huonoja fiiliksiä. Huonoimmillaan ne fiilikset olivat 1-3 päivää kuurin lopettamisesta ja aamuyöllä. Minua helpotti se, että tiesin missä mennään ja mistä kaikki johtuu,

    Nyt on hyvä.

  • Kiitos valaisevasta viestistäsi, Ancient! Otin juuri äsken ensimmäisen Champix-tablettini ja kyllä jännittää. Pelkään haittavaikutuksia ja ennen kaikkea sitä, että tämäkään keino ei minun kohdallani tepsi. Mutta ei auta kuin kokeilla. Ajattelin liittyä helmikuun lopettajiin viimeistään sitten, kun olen tosiaan polttanut sen viimeisen tupakkani. Ehkä liityn siihen jo aikaisemmin.

  • Ole hyvä.

    Ne haittavaikutukset johtuvat suurimmaksi osaksi oikeastaan tupakan lopettamisesta, eivät Champixista.

    Tuo kama toimii. Todennäköisesti tepsii myös sinuun. Viikon päästä huomaat, että et välttämättä tarvitse tupakkaa niin paljon. Saatat jättää monet savut väliin.

    Koko homma on tarkoitettu juuri sinun kaltaisillesi täysverisille nikotinisteille.

    Onnea matkaan! :)

  • Kiitos, Ancient! :smile: On jo luottavaisempi olo. Oikeastaan innostunutkin olo. Ja sinun viesteistäsi tuli hyvä mieli :blush: Minä palaan asiaan ja kerron, mikä kokemus minulle jäi lääkkeen käyttämisestä.

  • Hyvä lopettaja että olet saanut lääkkeen käyttöön. Itselläni ei ole sitä mahdollista käyttää. Me näköjään yritetään lopetusta aina samassa kuukaudessa :) jospa nyt helmikuu olisi kummallekin käänteen tekevä
    Lopetin tupakoinnin 4.2.2021 motto: parempi kuolla seisaaltaan kuin elää polvillaan tupakalle.
  • Mä vannon Champixin nimeen, ainakin itselleni se sopi hyvin. Ei tullut juurikaan haittavaikutuksia, jos vilkkaita leffamaisia unia ei lasketa haitaksi :D Näen muutenkin paljon unia, mutta ne jotenkin muuttuivat. Ei kuitenkaan painajaisiksi.
    Muutamana aamuna oli vähän etova olo, mutta se meni nopeasti ohi.
    Otin myös jatkopakkauksen ja jossain vaiheessa siirryin yhteen kappaleeseen ja lopuksi vielä puolikkaaseen (tätä ei tietenkään voi suositella, aina pitäisi syödä lääkkeet ohjeen mukaan). Näin lääkkeet kestivät 4,5 kk enkä huomannut lopettamisessa mitään vaikutusta. Siis tupakanhimon suhteen.
    Mutta yöuneen Champix vaikutti, en ollut aluksi varma, että johtuuko se lääkkeestä, että tulin iltavirkuksi ja aamu-uniseksi. Taisi johtua, koska tosi nopeasti lääkkeen lopettamisen jälkeen alkoi taas uni tulla muutaman kirjan sivun jälkeen illalla sängyssä ja herääminen helpottui :)
    Tosi paljon tsemppiä lopettaja123, onnistut kyllä <3
    (Olen laittanut tupakka-askin verran euroja säästöön, nyt on mukava pesämuna, jos vaikka joskus vielä pääsisi matkustamaan, sekin motivoi)

  • En voisi sanoa tuota loppupään puolitusta ei-suositeltavaksi, mitä itsekin harrastin. Kysyin asiaa lääkäriltä, joka ilmaisi, että ei siitä haittaakaan voi olla, joten noudatin tavallaan itse määriteltyjä ohjeita :) Tsemppiä ensiviikkoon lopettaja123 ja ei stressiä jos se päivä ei satukaan tasan maanantaiksi!

  • Vähän minua käy kateeksi, kun en nähnyt mitään neliväripiirrettyjä enkä edes mustavalkoisia filmejä. Niistä puhutaan sen verran usein, että tuntuu siltä kuin olisin jäänyt kokemuksen vajaaksi! :D

    Tupakasta pääsin, joten lohduttakoon se meikäläistä.

  • Ancient, tärkein hoitui kuitenkin :) Ja mä olisin voinut antaa osan unista pois, välillä väsytti, kun eli kaksoiselämää. Yöllä olis joskus voinut vain nukkua :D

  • Oi, onpa ihanaa nähdä miten paljon tänne on nyt tullut viestejä! Kiitos <3

    Lääkekuuria syöty nyt suunnilleen viikko. Ei haittavaikutuksia, ei minkäännäköisiä. Ei edes sen kummempia unia mitä yleensä näen, sillä minulla on muutenkin tapana nähdä "leffamaisia" ja outoja unia. En tiedä, tulevatko haittavaikutukset myöhemmin vai voinko olla niin onnekas ettei niitä minun kohdallani tule. Vähänkö olisi siistiä jos niitä ei tulisi.

    Mutta positiivisia vaikutuksia sen sijaan olen huomannut jo paljon. Tupakanhimoni on laskenut tyyliin puoleen aikaisemmasta, tai se on minun oma henkilökohtainen arvioni. Aamuisin ei ole enää niin kovia tupakantuskia kuin mitä oli aina aiemmin, mutta kerrottakoon että aamut ovat edelleen vaikeita. Ei vain meinaa millään päivä lähteä käyntiin ilman sitä aamutupakkaa, joka oli tapana polttaa aina aamukahvin jälkeen.

    Mutta olen nyt huomannut, että kykenen kyllä olemaan juuri nyt ilman tupakkaa jos vain todella haluan. Lääke ei missään nimessä ole vienyt kaikkia himoja pois, mutta fyysisiä vieroitusoireita se on helpottanut huomattavasti (paljon enemmän kuin mitä nikotiinikorvaustuotteet voisivat koskaan helpottaa). Psyykkinen riippuvuus on toki jäljellä, ja se on se minun pahin vastukseni ja on aina ollut.

    Olen tullut siihen lopputulokseen, että lääke on todella hyvä apu mutta sekään ei auta lopettamaan tupakanpolttoa, jos oma motivaatio ei ole tosi kova. Minä en ole vieläkään saanut selville, kuinka kova minun motivaationi oikeastaan on. Aina niinä hetkinä, kun tupakkaa tekee kovasti mieli, motivaationi lopettaa on lähestulkoon nollissa. Sitten kun siitä ohimenevästä himosta (ja se on aina ohimenevää) pääsee yli, niin silloin motivaationi lopettaa on taas ihan pilvissä.

    Ei olisi vielä tarvinnut lopettaa tupakointia, minulla olisi vielä mahdollisuus ensi viikolla poltella vähän jos haluaisin ja lopettaa sitten jonain ensi viikon päivänä, mutta juuri nyt tuntuu hyvältä olla ilman tupakkaa joten kokeilen tässä miltä tuntuu olla ilman. Katson mielenkiinnolla mihin tilanne etenee ja aion liittyä helmikuun lopettajiin viimeistään viikon kuluttua, kun tupakoinnin on virallisesti oltava finito.

    Kiitos tsempeistä ja palataan asiaan! Ohhoh, miten pitkä viesti tuli. Sori. Toivottavasti joku jaksaa lukea loppuun asti :smiley:

  • Kuulostaa hyvältä lopettaja123! Se on iso apu että lääke hoitelee sen fyysisen riippuvuuden - ihan tarpeeksi irvistelemistä psyykkisten viekkareiden kanssa. Pikkuisen kamalaa sen minusta pitääkin olla, koska jos ei tunnu missään, voi tulla kiusaus aloittaa uudestaan, kun kerran lopettaminen oli niin helppoa :)
  • Kipax puhuu asiaa, mun viimekertainen retkahdus oli just tota, kun "oli niin helppo lopettaa, niin jospa taas polttelis ja lopettais myöhemmin" Aika puppua se addikti syöttää aivoihin. No, viisaampana tällä kertaa. Ja tuoreessa muistissa vielä, että ei se niin helppoa ollutkaan se lopettaminen.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Hei tuo on hyvä pointti! En ole tullut ajatelleeksikaan itse asiassa. Mutta tottakai, jos tämä olisi tosi helppoa niin sittenhän sitä aina ajattelisi että "sama aloittaa uudestaan ja lopettaa sitten myöhemmin".

  • Lopettaja123, mulla tulee huomenna myös viikko Champparia ja tällä viikolla lopetus. Pelonsekaiset tunteet lopetuksesta, voinko minä oikeesti vapautua tästä haisevasta syöpäkääryleestä? Se maistuu suhteellisen pahalle nyt tässä kohtaa kuuria, mutta ei estä mua polttamasta... Noin puoleen olen vähentänyt tupakoinnin, mut kokonaan en ole vielä pystynyt :( toetoisesti jätän päivästä muutamat sauhut väliin, jolloin olisin normaalisti polttanut, mutta tiukkaa tekee :s
  • Pahin taas edessä, kun menee töihin kiireen, stressin ja sirkuksen keskelle. En ole keksinyt vielä, että mitä tekisin kerran tunnissa, jolloin olen tottunut menemään kessulle... Takki päälle ja kävelylle talon ympäri?:D
  • Vaihtoehtoja noille "tyhjille" hetkille on vaikka mitä. Itse harrastin pastilli suussa terassilla seisoskelua aluksi. Stumppiin voi surffata väliajalla myös! En nyt kaikkea mahdollista tähän keksi kirjata, kun pitää itsekin suunnata sinne omaan sirkukseen, mutta käyttäkää mielikuvitusta! :)

  • suklaakonvehti: Sinusta voisi tulla minulle hyvä tsemppari lopetuksen yhteydessä, ja minä voisin tsempata sinua parhaani mukaan! :smile: Liityin juuri helmikuun lopettajiin, tule sinäkin sinne jossain vaiheessa.

  • meikä on sielläkin jo ;) Ehdottomasti tarviin tsemppiä. On niin kamala olo. Tuntuu, että niksat on aivan kamalat koko ajan... Tänään vetänyt 4 röökiä tähän mennessä. Yleensä tähän asti päivää polttanut 8. äsken kävin tupakilla ruuan jälkeen ja tuntuu, ettei olo silti helpottanut :( en tiedä olenko heikko vai mikä on... tahdonvoimaa on, mutta selkärankaa näköjään ei..

  • suklaakonvehti: älä kiirehdi sen lopettamisen kanssa, anna Champixin hoitaa. Mä poltin niin paljon kun teki mieli lääkekuurin alussa. Sitten se vaan ei enää maistunut... Sullahan on vasta eka viikko takana, joten malttia vaan. Ja tsemppiä kovasti.

  • Komppaan Jantsi59ä! Kuurin alkuvaiheessa ei kannata kiusata itseään sillä että hampaat irvessä vähentää tupakoimista ja ikään kuin "harjoittelee" lopettamista. Polta vain sen verran kuin huvittaa, siihen päivään asti kunnes on se lopetuspäivä. Minulta meni itse asiassa muistaakseni pari päivää pitempään kuin mitä olin ajatellut, mutta sitten vain yhtenä iltana tuntuikin siltä että enpäs menekään enää tupakalle vaan nukkumaan. Ja aamulla ajattelin että nythän on jo niin monta tuntia edellisestä tupakasta että voisin oikeastaan lopettaa nyt tähän. Ja lopetin. Sitten se vasta se kärvistely alkoi, ja väliaikatoimintojen keksiminen... mutta silloin ei enää fyysinen riippuvuus ollut kiusana. Jos kauheasti kituutat jo lääkkeen alkuvaiheessa, saatat jopa alkaa ikävöidä nikotiinia jo ennen kuin olet edes lopettanut, ja siitä voi olla vielä pikkuisen hankalampi päästä yli sitten kun oikein lopetat.

    Tuo petterikn "pastilli suussa terassille" oli minullakin hyvä korvike :) Kahvikuppi vielä käteen, niin tilanne oli jo lähes aito :D Siinä vaiheessa kun jalat eivät enää itsestään kävelleet ulko-ovelle, aloin olla voiton puolella. Ehkä noin 15 päivän tienoilla

  • Oho, nyt huomaan että posti on sen verran vanha että sähän olet jo lopettanut... Nyt vain sitten tsemppiä paljon! Jokainen päivä on voitto ja parin viikon päästä jo vähän helpottaa!

  • Moi Kipax, onpa mukavaa että tämä minun aloittamani keskustelu kiinnostaa vielä jotakuta edelleen. :smile: Voisin hieman päivittää tänne kuulumisiani nyt.

    Helmikuun lopettajat jo tietävätkin, että minulla menee ihan huippuhyvin juuri nyt. Tiedän, että joku murehtisi minun sijassani sitä, ratkeanko tulevaisuudessa, mutta kun perhana! Ei tee yhtään mieli murehtia nyt yhtään mitään, kun elämä vain kertakaikkiaan on juuri nyt niin upeaa ja mahtavaa ettei mitään rajaa. Murehtiminen pilaisi kaiken, siltä minusta tuntuu. Ancient puhui minulle siitä, että Champixin lopettamisen jälkeen ratkeamisvaara kasvaa, mutta... kuinka varautua siihen? Muuten kuin elämällä ja nauttimalla täysin siemauksin tästä elämästä, kokemalla uusia asioita ja laajentamalla elämänpiiriään keksimällä uusia mielenkiintoisia virikkeitä elämäänsä ja tutustumalla uusiin ihmisiin. Juuri nyt minä teen nuita kaikkia mainitsemiani asioita, minä todella elän. Koska viimeksi olen ollut näin elossa? En edes muista!

    Champix on auttanut minua tosi paljon. Tai sanotaan näin, että se on auttanut minut alkuun. Loppu on sitten kiinni minusta. Haittavaikutuksia ei ole edelleenkään ilmennyt, päinvastoin lääke toimii minun kohdallani kuin unelma. En olisi ikinä uskonut, että tämä lääke voisi tuoda näin ison muutoksen minun elämääni. Kaikki on muuttunut: en muistele tupakkaa enää ollenkaan, välillä jopa tuntuu siltä että olen onnellisesti unohtanut miltä tupakoiminen tuntui, mielialani on kohonnut hurjasti (se kohoaa hurjasti aina kun huomaan olevani vapaa tupakasta) ja elämä nyt vain maistuu siltä miltä sen kuuluukin maistua: elämältä isolla E:llä. Olen hehkuttanut tätä mielentilaani onnellisena kaikille niille jotka vain ovat jaksaneet kuunnella, todella monelle ystävälleni ja tutulleni. Kukaan ei voi olla täysin varma siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta minä ainakin kovasti uskottelen itselleni että tämä uusi elämäni ilman tupakkaa jatkuu siihen saakka kunnes aika minusta jättää.

    Olen yrittänyt tupakanpolton lopettamista tuhat kertaa, ja joka ikisellä kerralla olen hyvästellyt tupakan vihaisena. "Perkele, nyt loppu!", saatoin sanoa ääneen. Tällä kertaa hyvästelin tupakan rakkaudella. Erosimme tupakan kanssa hyvissä väleissä, niin sanotusti. Ja tällä kertaa en ole antanut epäilyksille sijaa, minä vakuutan itselleni joka ikinen päivä että tämä oli nyt tässä, että tupakka ei enää kuulu elämääni ja piste. Aina kun aiemmin yritin epätoivoisesti lopettaa tupakointiani, pelkäsin koko ajan ratkeamista ja se ahdisti minua. Pelkäsin niin paljon etten uskaltanut elää täysillä. Tällä kertaa taas tilanne on siinä mielessä erilainen, etten ole antanut pelolle valtaa vaan olen katkaissut pelottavat ajatuskuviot alkuunsa. En kertakaikkiaan päästä pelottavia ajatuksia mieleeni. Minä haluan elää. Pelko vain estäisi minua elämästä, joten en koe siitä olevan minulle hyötyä juuri nyt. Ja tällä tavalla tämä minun tämänkertainen lopettamisprosessini on eronnut kaikista aikaisemmista.

    Eli hyvin menee mutta menköön. Jos jotakuta vielä joskus kiinnostaa tietää, kuinka lopettamisprosessini on edennyt tästä, laittakaa vain ihmeessä tähän keskusteluun viestiä. Minä vastaan aina kun kerkiän. Täytyy vain sanoa vielä että tämä matka jonka olen aloittanut ja jolla nyt olen, on maailman mielenkiintoisin, inspiroivin ja antoisin matka, enkä vaihtaisi siitä päivääkään pois. Joka ikinen aamu olen herännyt levänneenä ja virkeänä vailla tupakantuskia, valmiina uuteen päivään. Tästä on hyvä jatkaa.

  • editoi helmikuu 13

    Lopettaja123

    Champix kyllä toimii. Minulla alkoi varsin hurmaavissa merkeissä: ei vieroitusoireita, vähän sumuinen olo, ei tupakantuskaa oikeastaan ollenkaan. Polttaminen loppui kuin itsestään.

    Lopetin sen kuin seinään sitten kun huomasin, että minulle tuli synkkiä oloja. Voi olla, että ne johtuivat muusta, mutta tunsin joka tapauksessa jo itseni riittävän vahvaksi kokeilemaan omilla siivilläni. Jatkopakkauksesta ehdin käyttää 21 vuorokautta. Tuliko siitä aloituspakkauksen kanssa nyt 49 vuorokautta sitten kaikkiaan Champixia.

    Lääkkeen jäätyä pois oli 1-2 päivää sellaista hakua pään sisällä, kun varenikliini lakkasi huijaamasta nikotiinireseptoreja. Kun sen elelee yli, homma on siinä. Ei mikään varsinainen "taistelu" mutta kannattaa ottaa rauhallisesti. Jos olisi ollut tosi kurjaa, minullahan oli vielä yli kuukauden Champixit kaapissa tuskan varalle. On tietysti vieläkin, mutta taitavat mennä apteekkiin hävitettäviksi.

    Jos siedät lääkkeen, osta se jatkopakkaus (112 tabl). Jotkut ovat kuulemma puolittaneet kahden kuukauden jälkeen annoksen ja jatkaneet vähän pitempään ja ajaneet hitaammin sen alas.

  • Ancient, annat hyviä vinkkejä.

    Ajattelin kyllä syödä sen 12 viikon kuurin - ellen sitten pidempäänkin..? Koska taisin pakkausselosteesta lukea, että lääkäri voi määrätä jopa pidemmän kuurin (24 viikkoa kestävän), jos hän näkee että hänen hoidettavansa on hyötynyt suuresti Champixista ja jos lääkettä käyttävän lopettajan nikotiiniriippuvuus on äärimmäisen vahva. Minä koen, että minun riippuvuuteni on pitkään ollut ihan suunnaton, joten minulla ei ainakaan ole mikään kiire lopettaa lääkettä ennen aikojaan.

    Ajattelin itse asiassa niin, että haluaisin lopettaa lääkkeen syönnin huhtikuun puolella olettaen että korona ei sulje paikkoja juuri niihin aikoihin, niin kuin viime keväänä sulki. Jos sattuisi niin huono tuuri, että korona sulkisi paikat taas joskus maalis-huhtikuussa, niin siinä tapauksessa silloin on hyvin arveluttavaa päättää Champixin syöminen huhtikuussa, sillä silloin elämä olisi niihin aikoihin jo ihan tarpeeksi kurjaa ilman että joutuisin samaan aikaan vielä luopumaan tästä lääkkeestäni, joka on minulle nyt suurin turva tässä maailmassa.

    Saat ehkä kiinni siitä mitä yritän sanoa. Lääkkeen lopetuksen tulisi ajoittua sellaiseen aikaan, jolloin minulla olisi mahdollisimman paljon virikkeitä elämässäni, ei missään nimessä sellaiseen aikaan jolloin koko elämä on täysin pysähtynyt, kuten korona-aikana pahimmillaan voi olla. Mutta katsotaan, mitä tapahtuu. Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

  • Kuulostaa ihanalta Lopettaja123! Pidä kiinni tuosta elämisen mausta!

    Se lääkkeen tarve on kovin yksilöllistä, ja on varmasti viisasta jatkaa sitä niin kauan kuin siltä tuntuu. Itse on paras tietämään tuntemuksensa. Ei sun tarvitse vielä miettiä mikä on sopiva ajankohta jättää lääke pois - kyllä siihen kypsyy ajan kanssa ihan luontevasti.
  • Kiitos viestistäsi, Kipax :smile: Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

  • Itse lopetin Champixin avulla muistaakseni yhdeksäntenä tai kymmenentenä lääkkeensyöntipäivänä. Olin ajatellut lopettaa päivänä nro 14 mutta toisin kävi. Pari viimeisintä päivää rööki ei maistunut enää niin ”ihanalle” mutta polttelin kuitenkin. Sitten lopetuspäivänä ostin vielä askin töistä tullessa kotiin mutta eipä enää tehnytkään mieli joten lopetus tapahtui muutama päivä ennen suunniteltua.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.