Maaliskuussa 2021 lopettaneet

Ketju Maaliskuussa 2021 Lopettaneille. Olkaa hyvä.

«13456712

Viestejä yhteensä

  • ajatusrikollisen viesti suomennettuna: Aina kannattaa lopettaa :smiley:

    Heh, no ei nyt tosissaan, ajatusrikollinen on huipputyyppi. Teki teitä maaliskuussa lopettaviakin varten ihan oman poteron, eikö ole loistokaveri.

    Odotan innolla sitä hetkeä kun joku maaliskuun alussa lopettava tekee tänne tosissaan keskustelunavauksen, jossa kertoo juuri lopettaneensa. Mä toivotan tuolle henkilölle ja kaikille muillekin tuleville maaliskuulaisille kaikkea hyvää, ja oon hengessä mukana <3

    Siitä se lähtee! Mäkin tsemppaan tuolla helmikuulaisten poterossa parhaani mukaan, saa tulla moikkaamaan rohkeutta kerättyään. Ei se pelottava paikka ole :wink:

  • Joo, jos joku ihmettelee juttujani jatkuvasti, niin olen diagnosoitu, ihan aito hullu. Mutta koitan aina välillä tyynnyttää itseäni, vaikka se ei aina onnistu. Eli jätän tämän topikin niille, joita varten se on :smile:

  • ajatusrikollinen: hahaha :lol:

  • Minä lopetin tänään, ensimmäinen päivä illassa. Ei ole ensimmäinen kerta kun lopetan, mutta toivon että viimeinen. Ikää jo 42, lähes puolet elämästäni olen tupakoinut.
  • Tervetuloa Riimi, minuutti, tunti, päivä kerrallaan!
  • Tervetuloa minunkin puolestani Riimi! Toivottavasti tämä on sinun viimeinen lopetus, siihen uskomme :) Tsemppiä loistavan päätöksen toteutukseen!
  • Tervetuloa täältäkin Riimi! Täällä ihan mahtavaa porukkaa ja tsemppiä, Lueskele täällä näitä eri lopettajien poteroita ja kirjoittele tuntemuksia, Tästä se lähtee, elämäsi ehkä paras päätös!

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Tervetuloa Riimi! Mulla oli lopettaessani samat numerot kuin sulla: siis sama ikä ja puolet iästä tupruttelua. Mutta niin vain tupakointi jäi, vaikken millään uskonut että pystyisin. Ja kun aloin pystymään, niin seuraavaksi aloin epäillä, että aina tulen kuitenkin tupakkaa kaipaamaan. No, se ei ole totta. Ihminen ei tarvitse tupakkaa mihinkään, mutta tarvitsee aikaa tämän tosiseikan tajuamiseen.

    Voimia sinulle ekojen päivien selättämiseen! Stumppi on tosiaan hyväksi havaittu tuki hädän hetkellä, olet hyvässä porukassa. Ja hienoa että olet täällä.

  • Moi! Tulin kattelee tännekin vähän että mikä meininki, itse tuolla helmikuun lopettajissa mutta kiva lukea muidenkin kuukausien juttuja.

    Tervetuloa riimi! Päivä tai jopa hetki kerrallaan vaan, siitä se lähtee. Tsempit tulevaan! :blush:
  • Olin yllättynyt kun huomasin miten monta tuli toivottamaan tervetulleeksi ja kannustamaan, kiitos! Nyt lähtee päivä kaksi. En ole kertonut kenellekään että lopetin, en miehellenikään. Tuntuu että on niin herkkä aihe etten kestä mitään kommentointia. Tämä keskustelupalsta ihan eri asia. Paljon lueskelin eilen täällä muiden juttuja.
  • Tervetuloa Riimi, oikeeseen paikkaan tulit! Minulla myös n.40 ikää ja suunnilleen 20 vuotta enemmän tai vähemmän tuttavuutta tupakan kanssa takana ja muutama epäonnistunut lopetus yritys. Nyt olen päässyt hyvään vauhtiin savuttomuuden tiellä. Sinä myös pystyt siihen :)
  • Terve Riimi.
    Siekin onnistut, jos kerra miekin, joka oli jo reppana toivonsa menettäny!
    Tää Stumppi on ollu siihen kyllä hiton iso kainalosauva.

  • Tampsu, onnea 4 kuukaudesta! Ja aurinkoista juhlapäivää! B)

  • Kiitos uusille kannustajille! Päivä 2 noin puoliksi voitettu. Vieroitusoireita ei juuri, isoin vaikeus on muistaa motivaatio. Sitä pitäisi jotenkin kasvattaa. Olen tässä nyt reilun vuoden tupakoinut sen jälkeen kun edellisen raskaus- ja imetysajan olin polttamatta. Imetin pitkään, joten olin savuton noin 3,5 vuotta. Tämä tupakoimattomuus ei kumminkaan ollut oma valinta, vaan lopetin pakosta kun tein positiivisen raskaustestin. Kun lopetin imetyksen, palasin tupakoitsijaksi, nautin siitä, tuntui kuin olisin saanut osan omaa itseä takaisin.
    Nyt on pitkään ollut morkkista siitä että tupakoin ja 10- vuotias tytär on anonut että lopettaisin.
    No, lopetin ja eihän tämä kivaa hommaa ole
  • Huomasin kanssa ison eron eri lopetuskertojen välillä, aiemmin pakotin itteni lopettamaan vaikka en oikeestaan halunnut. Nyt tosissaan haluan lopettaa. Kun ei ole valmis lopettamaan niin ei siitä usein tule juuri mitään. Mä annoin tosi helposti periksi houkutuksille, olin jo käytännössä päättänyt että ei tää tähän lopu. Vaikka tietty yritin näytellä osaani vielä loppuun jonkun aikaa. Yritin kai todistella itelleni jotain sillä että kun pystyy olemaan ees hetken aikaa polttamatta niin en varmaan sit oo niin pahassa koukussa.
    Kuulostaa siis tutulta tuo että kun lopettaa jonkin muun kun itsensä takia niin helposti se lipsahtaa myöhemmin.

    Vaikka sen tekee myöhemmin itsensä takia niin tokikaan se ei poista sitä faktaa että lopettaminen ei oo ihan läpihuutojuttu kuitenkaan. Tsempit tuleviin päiviin! Päivä nro 3 on yleensä hankalampi kun ollaan alkutaipaleella, joten nyt vaan rohkeasti tuulta päin! :blush:
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tervetuloa Riimi. Tosiasia on, et vaikka olisi motivaatio isompikin, hauskaa ei lopettaminen ole kellekään.
    Mut jos jaksat painia tämän läpi, tulet varmasti iloisemmaksi, rauhallisemmaksi, raikkaammaksi ja rikkaammaksi.
    Onhan tuo tyttären toive tietenkin paikallaan, on huolissaan sinusta. Ja nyt lopetettuasi olet ainakin savuttomana esimerkkinä. Oli se mullekin, tupakoivalle äidille kolaus, kun poika alkoi polttamaan 15 v. Oli varmaan aikaisemminkin jo poltellut joskus ainakin. Mieti, jos näkisit tyttäresi muutaman vuoden päästä rööki suussa ja puolustuspuheena, et niinhän sinäkin.
    Minä emmekä kukaan täällä Stumpissa siinä mielessä halua arvostella jos joku sortuu polttamaan. Sun kirjoitukses vaan vei mut vuosikymmenien taakse. Nyt ei poikakaan enää polta, paitsi viihteellä. Siihen taas mä en pysty. Hän on jo kahden tytö isäkin.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Tsempit Riimi, Vilppi ja muut! SIKsak kohta vuosi polttamatta, meinaatko juhlia? Mä aion kyllä ostaa skumppaa noilla säästyneillä röökirahoilla sitten kun se päivä tulee kohdalle :-)

  • Höh, multa meni ohi sun 8 kuukauden merkkipäivä, Lumi81! Mutta nyt: myöhästyneet onnittelut!!
    -- Ja kyllä, aion ehdottomasti juhlia vuosipäivää. Itse asiassa 4.3.2020 lopetin, eli vuosi tulee täyteen torstaina - muttei ilmeisesti kuitenkaan tämän stumppilaskurin mukaan.... hmm. Ehkä juhlin sit vasta viikonloppuna.
    Skumppaa? kyllä. Voi kyllä! :D

  • Kiitos tsempeistä taas! Juuri kerroin miehelleni että olen lopettanut. Ei ollut ilahtunut tai kannustava, harmistunut lähinnä, ja piti huonona että en ollut kertonut aiemmin. Mielelläni olisin pitänyt omana tietonani vielä. Pakko vain oli mainita että huomenna vähän huono hänen lähteä kavereiden kanssa viihteelle ja jättää minut yksin lasten kanssa, kun olen vasta kolmatta päivää polttamatta. Toinen lapsista on haastava erityislapsi joka todella osaa koetella hermoja.
  • Niin ja sekin vielä että mulla on keskivaikea masennus diagnosoitu. Kolmisen viikkoa olen syönyt mielialalääkkeitä, ajattelin että ne ehkä tukevat tässä tupakoinnin lopetuksessa
  • Kurjaa että reaktio oli tuo. Tuki on niin äärimmäisen tärkeää. Ei sitä välttämättä tarvitse joka tunti mitään kannustuspuheita, mut ainakin sellaisen hiljaisen hyväksynnän. On siinä taka-alalla valmiina toimimaan jos tuleekin eteen heikko hetki. Toki eri lopettajat tarvitsee erilaista tukea, mut ainakin itse tarvitsen ns. taustajoukkoja, odottamaan sitä hetkeä jos tai kun käyn pohjalla. Ja nostavat sitten ylös. Stumppi on ollut tähän mennessä erinomainen siihen rooliin. Tuu ainaki täällä käymään, täältä saa etätukea! :blush:
  • Onpa kurjaa, Riimi. Saanko kysyä, polttaako miehesi itse tupakkaa? (kysyn vaan kun ajattelin että joskus se selittää tuollaisen reaktion. Eli edelleen tupakoiva haluaisi ehkä salaa itsekin lopettaa muttei just sillä hetkellä pysty)

  • Tsemppiä Riimi, mulla mies jatkoi polttelua vaikka tiesi, että oon lopettanut ja mitään tukea ei tullut. Ärsytti tosi paljon, kun ravasti tossa jatkuvasti tupakalla. Kului pari kuukautta, niin kaikessa hiljaisuudessa lopetti itsekin.
    Ja täältä saat kyllä tukea, ja pystytään me tähän ilman sitä tukea kotontakin.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Riimi, mieheltä ehkä tulee tukea kun on saanut sulatella asiaa. Mullakin oli stumppi pääasiallisena tukena, poikaystävä on autismin kirjolla (joskin liebä tapaus) eikä aina osaa tukea tunnetasolla vaikka tahtoisikin.Kirjoitat vaan tänne vaikka monta kertaa päivässä, jos siltä tuntuu.

  • SIKsak, kyllä mieheni polttaa. Mutta vain satunnaisesti, yleensä vain kun ottaa alkoholia, kerran viikossa tai harvemmin. Kadehdittavaa. Ja vertaistukea ei häneltä oikein voi siksikään saada kun hän ei tiedä mitä on olla kunnolla riippuvainen tupakasta.
  • Okei, vähän arvelinkin. Mutta toivotaan, että saat vielä mieheltäsikin tukea. Täältä stumpista tosiaan ainakin saat!
    Mulla on muuten kans yks ystävä, joka ei myöskään tule tupakasta riippuvaiseksi. Voi polttaa silloin tällöin, välillä jopa askin päivässä, ja olla sitten kuukausikaupalla ilman, viekkareista ei puhettakaan. Luin jostain, että pienelle osalle ihmisistä (alle 5%) ei kehity nikotiiniriippuvuutta. Huokaus.
    Me stumppilaiset emme kuulu noihin onnekkaisiin... tsemppiä sulle kovasti! :)

  • Ihan tuosta teidän keskustelusta tuli mieleen, että mulla on työkaveri, joka polttaa viihteellä, ja matkoilla. Hän voi viikon verran ulkomailla vetää ihan kaksin käsin tupakkaa, ja kun kone laskeutuu suomeen, ei mitään vaikeutta olla polttamatta. Ihan uskomatonta, kuuluu siis tuohon alle 5 % porukkaan.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Mun mies on ainoa jonka itse tunnen, joka on polttanut vuosikaudet (pari vuosikymmentä) silloin kun huvittaa, jäämättä koukkuun. Itse taas monta kertaa ollut niin tyhmä että olen luullut pystyväni samaan, ja ”vain siitä yhdestä tupakasta ” on tullut tuhat...
    Kohta tämä päiväkin selvitty, huominen varmaan viikon rankin päivä, oletan
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Voi olla, ettei olekaan. Lähdepä sillä mielellä nukkumaan ja uuteen aamuun. Ajatuksella on aika mahtava voima täs lopetuksen syövereissäkin.
    Tsempit huomiselle!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • 14-vuotiaasta 19-vuotiaaksi eli armeijaan asti sekalaista tupakointia, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta kuitenkin siten, että oli tavallaan hallussa. Tuo aikaväli on hieman peitossa, mutta ei ollut todellakaan säännöllistä. Ennen armeijaa jos olisi tajunnut lopettaa, kun se vielä olisi ollut helppoa, niin ei olisi ollut seuraavat reilut 10 vuotta pahassa koukussa.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.