Heinäkuussa 2021 lopettaneet

2456713

Viestejä yhteensä

  • Juu, ahdistusta ilmassa...
    Kokoajan tarttis olla touhuamista, ettei paska tupakka tule mieleen.
    Huomenna lähdetään lasten kanssa mökille, ja heidän nähtensä ei voi tuprutella eli ainakin sunnuntaihin voin sanoa, että lakko pitää...
    Voimia voimia, päivä kerrallaan, mitenkäs muuten :/

  • Tervetuloa taas monelle uudelle!

    Apua viikko itellä kohta täynnä! Niin siistiä! Ei suurempia houkutuksia. Vielä. Nikopurkan lopetin edellispäivänä eli eilen ja tänään ilman. Ei pahempia nikkiksiä. Mut tiesinkin et purkka riittää mulla, kun sen kanssa vaan taittaa alussa sitä pahinta niksaa.

    Ekat kerrat kun alkoholia tulee otettua on ne vaaranpaikat mut katotaan. Täytyy vaan alussa olla tosi tietoinen eikä päästää itseään liian huppeliin niin et menee autopilot päälle. Se ennen on auttanut kun vaikea hetki ni keskityn ei tupakoitsijoihin, miten he nauttii ja on nykyään enemmistönä tilaisuuksissa. Siitää saa voimaa kun ei tarvi hävetä omaa polttamista noissa tilanteissa.

  • Sorry vaan, kun tämän olen nähnyt täälläkin foorumilla liian monta kertaa: olen juuri lopettanut tupakoinnin, mutta viikon-kahden päästä on tulossa ristiäiset/häät/hautajaiset/saunailta, missä kaikki juo, itse juon vain yhden ja tarkkailen tupakoitsijoita. Sitten lopputulemana aloitetaan uudestaan päivästä 1. Ehkä jossain on joku rautahermo, joka tuommoisestakin selviäisi, mutta yleensä ei. Pedataan vaan omaa repsahdusta menemällä haastavaan tilanteeseen.

  • editoi heinäkuu 2021

    Niin kai noitakin tilanteita pitää vain harjoitella/siedättää... Itse en ainakaan halua laittaa koko elämää seis. Haluan itse myös mahd nopeasti noihin tilanteisiin, jottei niistä tule isoa mörköä. Tietenkin varmasti yksilöllistä.

    Niin tarkoitin että seuraan "ei tupakoitsijoita" eli savuttomia. Ja yritän samaistua heihin ;)

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Uskalsin vasta 2 kk:n tietämissä ison porukan kanssa risteilylle Tukholmaan ja takas. 2 iltaa laivalla jne. Söin niksapurkkaa ja kielenalustablettia koko illan melkein. Kaikki juomat maistuivat oudoille, mut pidin pintani ja sitä tapausta suurena voittona itselleni. Menin myös hyvissä ajoin hyttiin lukemaan kirjaa ja jätin muut juhlimaan. Tätä ennen en juuri ottanut alkoa kuin siivouskaljan vauhdissa.
    Pöydän ääressä lasin kanssa istumista en uskaltanut pitkiin aikoihin. Kuitenkin, vajaa vuosi meni nopeasti ja kaikkeen tottui. Terassilla pitempään istumiseen uskalsin vasta paljon myöhemmin. En pitänyt minään menetyksenä tätäkään aikaa. Alkon käyttö on väheni muutenkin paljon.

    On loppuelämän kannalta lyhyt jakso tätä lopettaminen ja sen kärsimykset. Söin puoli vuotta niksapurkkaa, jota monet katsoivat kieroon. Mitä sen on väliä, jos loppuelän ajan on savutta.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi heinäkuu 2021

    Minä söin 8 kk niksatabuja, kunnes uskalsin jättää ne pois. En tiedä oliko varsinaisesti tarpeen noin kauan, mutta minä olen ottanut äärimmäisen vakavasti tämän prosessin :smile:

    Jokainen voi tarkistaa laskuristani kuinka hyvin se taktiikka onnistui. Minun neuvoni on kärsivällisyys ja jokaisen keinon käyttäminen törkeästi hyödykseen. Täällä ei olla miellyttämässä ketään tai suorittamassa tätä lopettamista kenellekään muulle kuin meille itsellemme. Emme ole myöskään tilivelvollisia kenellekään yhtään mistään. Jos joku arvostelee toisen keinoja, niin voi minun puolestani hypätä parvekkeelta.

    Mutta. Jos yhtään on epävarma kaikista juhlista ja muista, niin ei ole mikään pakko mennä, vaikka itse olin ja olen siedättämisen kannalla. Jos menee, niin suulle vain runsaasti tekemistä, koska tupakka on näin lennokkaasti muotoiltuna myös suun sairaus. Sinne pitää saada jotain tasaisin väliajoin. Esimerkiksi itse juon nykyään kaiken aikaa jotain, sillä jäljet ovat erittäin syvällä. Kaikki mikä saa unohtamaan koko tupakoinnin on sallittua.

    Tsemppiä kaikille, kyllä se siitä lutviutuu, kun ottaa ajan kanssa, eikä hätäile. Tässä suht koht valmiissa maailmassa ei lopulta tämänkään asian kanssa ole mikään kiire.

  • Mulla meni kyllä broncon kommentoinnista into koko foorumiin. Jatkan lopetusta sellaisessa paikassa jossa uskaltaa myös kertoa mahdollisesta repsahduksesta.

    Lopetin torstaina 1.9.2022 klo 9.00
  • Kyllä Tuomo ehkä turhaan kovin arvostelet Broncon mielipidettä.On olemassa täälläkin stumpissa erikseen poteroita missä erikseen harkitaan lopettamista.Ehkä sun kannattaisi olla vielä siellä jos sun "lopetus"on noin hataralla pohjalla että mielipidettä ei voi sanoa.Tiedätkö miltä se tuntuu meistä jotka oikeasti haluavat lopettaa ja pysyä irti ja teemme kaikkemme ja kärsimme sen eteen että pysymme savuttomina,niin esim.sinä tulet ja ilmoitat repsahduksesta kuin minkä hyvänsä muun asian.Kuin se olisi pikkujuttu ja meidän kaikkien sympatiat pitäisi olla vaan sinun puolella.Vaikka itellä esim tulee sellainen olo ekana että no jospa minäkin sitten muutaman poltan ja lopetan taas joskus kun muutkin niin tekee.Se repsahdus ja sen hoilottaminen täällä voi pilata muidenkin hyvän savuttomuuden kun imeytyy siihen repsahdukseen mukaan.Täällä saa olla montaa mieltä asioista.Enkä todella ole sitä mieltä että Bronco ei olisi voinut sanoa mielipidettään ja jakaa ajatuksiaan.Myöskin minä saan jakaa omat mietteet.
  • Eipäs olla niin herkkänahkaisia....kaikki vaan vapaasti kertomaan omia tarinoita ja mielipiteitä. Tuomo, pysyhhän mukana niin sinulla on paremmat mahdollisuudet onnistua tässä taistossa. Komppaan kyllä teitä, jotka sitä mieltä että ei kannattais ihan heti mennä jortsuihin ja läträämään drinksujen kanssa jos tupakkilakkoa yrittää...tuhoon tuomittua käytöstä!
    Tsemppiä vaan kaikille meille !

  • Yksi lopettaa yhdellä tyylillä, toinen toisella. Joku välttelee pitkän aikaa alkoa ja tilanteita, joissa voi sortua. Joku siedättää. Tyylejä on monenlaisia, päämäärä kaikilla sama. Ei arvostella muita, vaan annetaan kaikkien sanoa omat mielipiteensä, koska ne ovat oikeat mielipiteet juuri hänelle ja juuri sillä hetkellä.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • editoi heinäkuu 2021

    Täytyy myöntää että itelle tuli kans pikkusen paha mieli niinku Tuomolle. Tosiaan tää on mun tapa lopettaa. Ehkä se sit taas tulee epäonnistumaan. Mun pitää se matka silti ite kulkea ja tehä jutut oman näkösesti. Muuten se ei tuu olee pysyvää. Tääl ollaan tukemassa toisiamme. Ei tuomitsemassa tai kouluttamassa. En siis suuttunu ja aihe tietty turhauttava. Kaikki painitaan oman tupakkimörön kanssa. Haluan itse silti ainakin kuulla kaikkien matkasta koska aina voi oppia jotain. En ole varmasti katsonut tätä hommaa joka kantilta.

  • Pitää nyt vielä muistuttaa siitäkin, että osalla keittää yli riippuvuuden takia helpostikin. Minä olin kuulemma aivan helvetin äkäinen kun mökkiterassilla istuin ja kärvistelin aikanaan. Sillä paikalla istuskellessa poltti melkein ketjussa joinain aikoina, joten oli vielä kova siedätyskin päällä. Viha voi olla vahva sana, mutta tosiaan sellainen kimmastuminen tapahtui kuin nollasta sataan, jos sille päälle sattui.

    Mutta tietysti aina voi miettiä sanojaan ja jos tuntuu, ettei ole mitään positiivista sanottavaa, niin koettaa vaikka hengähtää hetken tai sitten jättää kokonaan sanomatta. Lähtee pois tilanteesta. Tämä on hyvä foorumi, jonka käyttäjät ovat olleet aina kannustavia ja kohteliaita, tai ainakin se on oma kokemus vuosien varrelta. Ei meistä kukaan koeta toisen mieltä pahoittaa, joten anteeksianto saattaa hyvinkin olla se oikea tie. Samassa suossa me kaikki tarvomme tai olemme tarponeet.

  • Kantsis varmaan muistella meidän kaikkien jotka monesti repsahtaneet, mitä oli ne tilanteet kun sen aiheutti ja ottaa opiksi.
    Itsellä edelliskerta meni läskiksi, kun hermostuin ukolle niin lujaa että alta pois ja kioskille. Toista kertaa en anna tuommoisen vesittää omaa onnistumista, jos toinen alkaa oikein kunnolla ottamaan hermojen päälle...täytyy vaihtaa hetkeksi maisemaa...
    Ja baariin en tohdi mennä moneen kuukauteen, onneksi ei edes huvita!

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Ei kannata lähteä tuomo. Tämä on paras paikka lopettaa. Meillä on lupa sanoa, mitä ajattelemne, mut suoria loukkauksia on syytä välttää.
    Minä olen nähnyt täällä moneen kertaan tuon Broncon kuvaileman tilanteen. Se on myös lopettajan elämän haaste, liha on niin heikko, jos näin voisi kuvailla.
    Jokaisesta sortumisesta ja toisaalta onnistumisesta koostuu se oppi, jota tässä opetellaan. Tai poisopitaan vanhoista tavoista.
    Lopettaminen vaatii sisua, voimia ja kärsivällisyyttä. Voi panna merkille myös hyviä hetkiä ja edetä ilon kautta. Stumpissa on tilaa kaikille.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • En päässy juhlimaan vielä ekaa viikkoa kun tajusin että bannerissa oli väärä alotus päivä. Poltin viimisen röökin viime perjantaina enkä torstaina. Eli lopetuksenalotuspäivä :D on siis lauantai. Voi rähmä :'( . No nyt on korjattu ni ei omatunto kalvaa et oisin huijannu. Mut tänään ei ihme ohjelmaa niin tuskin tulee haasteita. Eli saan varmasti viikon täyteen. Ja purkkapaketti kulkee mukana jos alkaa ”heikottaa” :)

  • Kyllä me tänne kaikki sovitaan :heart:
    Muistetaan, että jokaisella on ollut se alkutaival, kerran tai useammin. Jotkut ovat kiivaampia, kärkkäämpiä, herkempiä, ärtyisämpiä jne kuin toiset lopettaessaan. Kaikkien tunteet ja mielipiteet/näkemykset on ihan yhtä oikeita, kenenkään ei enempää vääriä, ei enempää oikeita, vain erilaisia. Kuten me tyypitkin. Ja meille jokaiselle tosia siihen hetkeen. Myös ne ärtymiset repsahduksista kuin niistä kertominenkin.
    Asiat täällä kopsuu toisiaan vasten (jos kopsuu), ei ihmiset. Ja meillä kaikilla on se yhteinen päämäärä: savuttomuus. Kannustetaan, tuetaan, tönitään, tuupitaan, tsempataan, tehdään mitä vaan, että me se saavutetaan!

    @haukka35 ota tämä päivä siis viikon etapin kertausharjoituksena :D
    Tää tuli edesmenneeltä isältäni aikoinaan, kun järkkäsi 50v juhlien viralliset kertausharjoitukset kun täytti 49v. Perusteli hyvinkin kosteita juhliaan sillä, että sujuu sitten merkkivuonna esimerkillisesti, ongelmitta ja edellisen vuoden mahdollisista virheistä oppineena :joy:
  • editoi heinäkuu 2021

    Haluaisin jopa kokea uudelleen sen kun lopetti. Se varmaan kertoo jotain siitä, kuinka rumasti aika kultaa muistot meidän ihmisten elämissä ja kuka meistä on masokisti ja kuka ei :smiley:

    Lopettaminen voi olla sellainen tapahtuma elämässä, joka jää iäti kulkemaan positiivisena muistona mielessä. Kaikki meistä on tupakoitsijoita aina ja ikuisesti, osa vain lopettaneena, ja lopettamistaan suorittaessa tekee jotain suurta ja hankalaa, mutta toivottavasti myös nauttii osasta aikaa. Minä jollain tasolla nautin siitä, kun olin ilman, tai ainakin muistoista se negativiisuus on hiljalleen unohtunut. Allen Carr nautti myös tuskistaan, vaikka en hänen logiikastaan aina kiinni saanutkaan. Oli kuitenkin samankaltaisuutta ajatuksissa, jolloin vaikeudet käännettiin vahvuuksiksi, ja tupakoimattomuus on se puhdas mahdollisuus, eikä mikään menetys. Ei tarvitse polttaa, ei ole hyötyä polttaa ja niin edelleen. Tupakasta ei oikeasti saa yhtään mitään.

    Eli lopettaessani oli vaikeaa ja oli tulta ja tappuraa, mutta siinä veri ja ajatus kiersi suuntaan jos toiseen, ja se minusta on kokemuksen tasolla elintärkeää. Jos ei tunne tai ajattele kivenkovaan, että se on tässä, niin sitten niille repsahduksillekin suo turhaan liikkumavaraa. Liikkumavaraa ei saa olla, tai tekee itselleen liian vaikeaksi asiat. Tuskaa saa ja pitää toki olla, mutta ei saa ajatella, että ehkä joskus vielä repsahtaa, vaan pitää ajatella, että mikään ei tätä laivaa käännä enää ympäri. Ei ole mitään järjellistä ajatusta, joka saisi repsahtamaan. Tämän meistä lopettamista harkitsevistakin tietää, että ajattelee vaan noin ja näin, niin kaikki alkaa edistymään. Niin se edistyykin, sillä mitään hokkuspokkuskonsteja ei oikeasti ole.

    Tiedän, että sen repsahdusmahdollisuuden ohittaminen on vaikeaa vain ajatuksen voimalla, jolloin valheellinenkin ja psyykkaava motivaatio asettuu tärkeään uomaansa. Minä päätin, että se pääsyy on raha, vaikka tosiasiassa rahasta se ei ollut kiinni. Osasin nimittäin valehdella itselleni sitten monissa muissakin asioissa, jolloin muualle se raha sitten liikkui. Mutta se auttoi, kun löi lukkoon jonkin satavarman motivaattorin, jota jollain konkreettisella tavalla seurata. Ostin myös tosiaan kuukausikaupalla korvikkeita, vaikka tiesin, että se maksaa yhtä paljon kuin tupakointi. Tupakoinnin lopettaminen voi viedä hetkellisesti enemmän rahaa kuin polttaminen, mutta sillä kuuluisalla pidemmällä välillä tilanne kääntyy. Pointtina kuitenkin se, että itselleen pitää osata valehdella juuri päinvastaisella tavalla kuin valehtelee itsensä polttamaan jälleen kerran sen yhden.

    Itse menin tietoisesti juuri sellaiseen väliaikaiseen positiiviseen itsevalhe- ja psyykkausmoodiin, jossa hakkasin itseni ensimmäisten kuukausien läpi ottaen mukaan meininkiin erinäisiä sivumotivaattoreita. En väitä, että kaikilla kestää edes niin kauan vaikeiden vaiheiden läpi, sillä kuten olen sanonut vuosien aikana, niin jäljitin sittemmin onnistuneen tupakoimattomuuden alkaneeksi kaksi viikkoa ensimmäisestä päivästä. Silloin kalenterissa ja mielessä luki, että irti. Mutta sen näki vasta kaukaa tulevaisuudesta menneisyyteen katsoessa, että koska oikeasti onnistui ja koska tuskan laatu muuttui enemmän muisteloksi ja kaipauksiksi kuin kärsimykseksi. Kärsimys voi johtaa katarsikseen, jolloin huomaa viimeistään, että onpas rauhoittavaa, kun tuskasta syntyi vain iloa.

    Tein viimeisinä kuukausina varmistavat psyykkausjatkotoimenpiteet, joita kutsun ylläpitovaiheeksi, eli meistä varmaan kaikki lopun elämäänsä kuitenkin vain ylläpitää savuttomuutta. Tiedämme, että julmimmassa teoriassa ihmisestä riippumatta yksikin spaddu voi tuhota esimerkiksi 30 vuoden tupakoimattomuuden, eli pelleilyyn ei ole varaa. Kaikki tai ei mitään. Ihmistä voi pelon sijaan kuitenkin auttaa se fakta, että tupakoimattomuuden kanssa oppii kyllä elämään. Kaikki näkee tästäkin viestistä, että täällä minä kirjoittelen iloisesti tekstiä prosessoimalla taas kaikkea uudelleen läpi ilman halua tupakoida. Miksi pitäisi polttaa? En keksi mitään syytä.

    Pelkän lopetustapahtuman sijaan sitä itse ehkä tuntee näin muutaman vuoden kuluttua "virallisesta" lopetuspäivästä entistä enemmän olevansa elossa. On jollain oudolla tavalla turhauttavaa, kun on lopettanut, eikä ole mitään mitä vastaan taistella. Paitsi onhan minulla toki nuo hulluusoireet, mutta niiden käsittelemisestä ei saa mitään iloa, eivätkä ne hellitä koskaan. Tupakoinnin lopettamisesta taas tuntuu saavan aina jotain uutta irti :smile:

  • Sä osasit ajatusrikollinen niin pukea mun tuntemuksia sanoiksi tämän lopetuksen tiimoilta.
    Niin paskaa, kuin se alku olikin, niin tunsin välillä niin suurta ylpeyttä ja nautintoa siitä, että olin tehnyt sen päätöksen, ja päivä päivältä jopa onnistunut siinä. Tuota nautinnon ja ylpeyden tunnetta kaipaa tässä vaiheessa, kun savuttomuudesta on tullut uusi todellisuus.
    Ja juuri niin, pelleilyyn ei ole varaa, sekin on tässä vuorien varrella tullut nähtyä useiden lopetusyritysten aikana.
    Se ero, mikä nykyisessä on aikaisempiin yrityksiin verrattuna on se, että usein ennen ajattelin kaikkia niitä skenaarioita, joissa voisin polttaa. Mitä pitää tapahtua, että saisin taas polttaa.
    Ja niitähän löytyi. Nykyisin en juurikaan ajattele noin. Ajattelen vain niin, että mikään ulkopuolinen ei saa vaikuttaa tähän niin henkilökohtaiseen asiaani, kuin savuttomuuteni on.
    Kuten sanoit, en enää keksi syitä, miksi polttaa.
    Hienoa pohdintaa sinulta! :smile:
    Tsemppiä kaikille saman asian kanssakulkijoille.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • editoi heinäkuu 2021
    Lohdullisia noi teidän aatokset. Minäkin siis voin onnistua!

    Oma onnistumiskokemus tältä päivältä: tappelin puoli tuntia pihalla pyörän pumpun kanssa kun ei mennyt ilma renkaaseen, tuli kyllä ulos. Lopulta raivon vallassa luovutin kun naapurikin kävi aidan reunalla mun puhinaa ihmettelemässä. En sortunu tupakkaan! En edes penkonut laatikoita niitä etsien. Jopa tossa eteisen lattialla istuessa ja itkua pidätellessä tuli mieleen et onneks ei tartte mennä röökille! Mietin myös tarviinko nikopurkkaa, nääh! pärjään. Olen jossain tänään onnistunut!
  • Se ois 6. päivä illassa. Toissa päivänä oli todella vaikeaa, ja ajatuksena käväisi tupakan haku kaupasta. En kuitenkaan antanut mielihalulle periksi. Hyvä minä!

    Kuumuus ja jatkuvat kivut olivat suurin syy tähän. Illalla ei enää jalat toimineet, keppien avulla laahauduin paikasta a paikkaan b. Eilen oli onneksi helpompi päivä ja voimatkin pikku hiljaa palautuneet. Tätähän tämä minun elämäni on ja tulee aina olemaan, välillä pystyn liikkumaan hyvin ja muutaman tunnin päästä konttaan päästäkseni edes vessaan.

    Tänään olen viettänyt suurimman osan päivää lepotuolissa parvekkeella kuunnellen kirjaa. Olen huomannut, että näin alussa tarvitsen rauhaa enkä kaipaa muiden seuraa. Yksin on hyvä, saa kasailla ajatuksia ihan rauhassa. Onneksi mies ja lapset ymmärtävät, ja heiltä saatu tuki ja kannustus on tärkeää. Lapset ovat myös yksi suurin syy lopettamiseen, haluan olla heidän elämässä mahdollisimman pitkään

    Purkka ja imeskelytabletit ovat apuna, enkä aio niistä ihan heti luopuakaan. Tärkeintä on etten sorru polttamaan, muut sitten lopetellaan ajallaan.
  • Hienoa Idamariia, näin sitä vaan porskutellaan päivä kerrallaan :), ja onhan sekin totta, että tupakoivien vanhempien lapset rupeavat herkemmin polttamaan..eli ei anneta huonoa esimerkkiä!
    Tsemppiä kaikille :)
  • editoi heinäkuu 2021

    Kuulostaa tosi ikäviltä nuo sinun vaivasi iidamaria. Voimia ja tsemppiä eteenpäin!

  • Tervetuloa joukkoon kaikille tähän poteroon! Heinäkuu on oikein hyvä lopetuskuukausi B)

    Näihin aikoihin vuosi sitten itse kipuilin lopettamisen kanssa. Pitkin kesäkuuta oli sellaisia enemmän ja vähemmän vakavissaan tehtyjä "lopetuksia", kestoltaan parista tunnista vuorokauteen. Jossain vaiheessa sitten meni hermot sen jahkailun kanssa ja kohta vietän vuosipäivää. Kompuroinnilla ei ole merkitystä, lopputulos ratkaisee.

    Stumpissa on monenlaisia lopetuskertomuksia. Jokainen lopettaa omalla tavallaan, yksi tapa ei sovi kaikille. Täällä on kuitenkin hyvä äristä ja purista, aina ei siellä elävässä elämässä ole ymmärrystä sille, mitä lopettaja käy läpi. Tsemppiä! Jättäkää vain se seuraava tupakka sytyttämättä.
    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
  • editoi heinäkuu 2021
    Älähän Tuomo sentään jätä stumppia! Kukin lopettaa tyylillään. Ymmärrän tavallaan kyllä tässä ketjussa ilmennyttä ärtymystäkin, kun yritetään kaikin voimin pitää omaa motivaatiota yllä, ja ihailen ankaraa päättäväisyyttä, mutta toisaalta minun mielestäni on myös tosi rohkeaa myöntää repsahtaneensa. Foorumista tulisi aika tekopyhä paikka jos ihmiset salailisivat sortumisiaan ja vaikeuksiaan ja kaikki pysyisivät muka putipuhtaasti ruodussa koko ajan.

    Jos joku pidempään savuttomana ollut toitottaisi täällä polttaneensa juhannushää/ristiäisröökejä, mutta palanneensa helposti ja huolettomasti ruotuun, se olisi minusta epäreilua, koska voisi houkuttaa muita. Mutta joku joka on vastikään lopettanut ja taistelee ja kärvistelee ihan aidosti, ja vielä kaiken lisäksi kärsii joutuessaan uudestaan lähtöruutuun, ei ehkä herätä samanlaista houkutusta. Eikä kukaan varmasti ehdoin tahdoin halua häiritä toisten lopettamisprosessia.

    Haukka35:lle onnea eka viikosta & Broncolle myöhästyneet onnittelut kuukaudesta!
    Ja savuttomuuden iloa kaikille tasapuolisesti! :)
  • editoi heinäkuu 2021

    Kiitos! Rontti26 tarinassasi paljon samaistuttavaa!
    Olen tänä vuonna koittanut lopettaa varmaan tusinan kertaa ja sitä on kestänyt max 3 päivää. Nyt on ennätysaika menossa. Ja ei ole kyllä pahemmin tehnyt mieli. 4 päivää olen ollut ilman myös korvaavia tuotteita ja en ole siitäkään liiemmin kärsinyt.

    Kun viime viikolla lopetin en edes halunnut lopettaa. En vain halunnut enää jatkaa tupakointia. Olen NIIN MONTA kertaa polttanut vain ”sen yhden”, että tiedän, jos siitä haaveilen voin suoraan kysyä itseltäni, että ”unohdetaanko lopetus ja aletaan taas polttaa”? Sitä en halua! Ymmärrän myös nyt, jos röökin himo tulee ei siinä ole kysymys röökistä tai nikotiinista vaan tupakoimisen himosta ja sitä rauhan tunnetta ei saa polttamalla yhden röökin. Tuli valtava rauhan tunne itseasiassa tätä palstaa lukiessa ja tajutessani, että tupakan ja tupakoinnin himo on eri asioita. Kun olen kiukkuinen tai tylsistynyt rööki tulee mieleen, mutta se ei ole alkanut himottaa kun tiedostan, että tämä tunne nyt ja röökinhimo on eri asioita, jotka riippuvuus mielessäni jollain kierolla tavalla yhdistää.

    Nämä taas henkilökohtaisia kokemuksia ja kaikki me poltetaan eri syistä. Carr sanoi musta hyvin: ”kaikki tupakoitsijat elää oman painajaisensa keskellä”. Sitä ajattelen aina kun lähellä ihmiset polttaa. Tuo voimaa ja rauhaa. Ja tää palsta on kyllä ollut korvaamaton! Näitten juttujen lukeminen pitää oman tavoitteen kirkkaana mielessä. En ole oikeasti haaveillut tupakasta kertaakaan tänä viikkona. Ajatellut sitä kyllä, mutta en haaveillut.

  • Se on juuri näin!
    Useat meistä tarvitsee tietyn määrän repsahduksia ja osa vetäsee ekalla kerralla, loput siltä väliltä.

    Yksi kipuilee enemmän kuin toinen, tavatkin vielä erilaiset, vaan yhteinen on tavoite. @tuomo mukaan vaan raportoimaan päivistäsi, olen kaivannut niitä jo!!
  • hei taas kaikille. päädyin nyt sitte ostamaan sähkötupakin ja oon nyt höyrytellyt perjantaista asti, eli 4 päivä lähti käyntiin ilman normi tupakkaa. jotenki vaan ton sähkötupakin on kanssa on tunne että ei oo lopettanut vaan vaihtanut "terveellisempään" tapaan.
  • Vau, Idamariialla on jo viikko kasassa, ja Mirkkuliinallakin ihan kohta! Nyt olette jo niin hyvässä vauhdissa, että valitulla tiellä on hyvä jatkaa!

    Meitä alkuvaiheessa räpiköineitä ("lopettaa", jatkaa tupakointia, "lopettaa uudelleen", jatkaa taas...) on täällä monta. Osa tekee sen julkisemmin, osa salaisemmin. Itse kirjauduin Stumppiin vasta X:nnellä kerralla ja olen sillä tiellä nyt. Eli profiilistani ei näy se alun räpiköinti, vaan vasta se toistaiseksi onnistunut lopettamiskerta. Omalta osaltani varmaan viimeisen lopettamisen julkisuus (vaikkakin profiilinimen takana) oli se viimeinen niitti: en voi retkahtaa, kun joutuisin sitten joko tunnustamaan tai pakenemaan takavasemmalle. Kumpikaan ei tuntunut vaihtoehdolta. Sitä en vieläkään tiedä, mikä loppujen lopuksi muuttui ajatusmaailmassa tai muuten, mikä tähän johti. Uskon, että tällä palstalla ja sen lukemisella on ollut suuri merkitys onnistumisessa.

    Silti tupakoinnin lopettaminen on jokaisella oma projektinsa. Vaikka täältä voi lukea erilaisia tarinoita ja ahaa-elämyksiä, niin ne vaikuttaa meihin jokaiseen eri tavoin. Itselleni tärkeä oma ahaa-elämys oli se, kun otin yhteen yhden naapurin kanssa lopettamisen alkumetreillä. Ja tietenkin sen jälkeen ensimmäinen ajatus oli, että nyt mä lähden kauppaan, ostan röökiä ja vedän kaksin käsin. Kunnes mieleeni välähti - ehkä Stumpista luettujen tarinoiden pohjalta - että silloinhan antaisin tuon naapurin "pienisieluisuudelle" valtaa päättää minun tupakoinnistani. Sen jälkeen olen ollut rinta rottingilla, että minähän päätän itse omasta elämästäni, minulla on valta (ja vastuu) omista valinnoistani ja tekemisistäni. Elämäntilanteita on monia, joku toinen tilanne olisi saattanut johtaa vastakkaiseen lopputulokseen. Toisen kengissä on vaikea kävellä.

    Minulle joku joskus ehdotti tupakoinnin lopettamista sähkösavukkeilla. Silloin vastasin ehdottajalle, ettei se ole minulle vaihtoehto. Olen aika lailla kaikki tai ei mitään -ihminen, joten senkin suhteen ajattelin, että joko se "oikea" rööki tai ei mitään. En ole osannut ajatella sähkötupakkaa savuttelun lopettamisena. Mutta tässäkin, jokainen tavallaan ja tyylillään. En kuitenkaan suosittele sähkötupakoinnin tai satunnaissavuttelun hehkuttamista täällä. Lopettamistuskissa ja nikkuspirun kalvamina ihmiset eivät välttämättä aina ole kovin suvaitsevaisia ja ymmärtäväisiä. (Nimimerkillä "itselläni meni hyvin helposti herne nenään palkoineen hyvinkin pienestä vajaa vuosi sitten...")

    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
  • Hei vaan kaikki heinäkuun lopettajat! Todellakin Tuomo takaisin tänne vaan, sua on kaivattu.
    Mä en ota kantta tohon sähkötupakkaan, kun en mitään siitä ymmärrä. Tsempit kaikille täällä, alku on aina vähän kuumottavaa, mutta lopputulos tavoittelemisen arvoinen!

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • editoi heinäkuu 2021
    Rontti26 toi sun motto tai mieteluse tuolla bannerin alla on ihan loistava! Täytyy ottaa mantraksi jos/kun tupakan himo iskee! Ja niin totta mitä sanoit naapurista ja omasta päätöksestä. Pidän senkin mielessä.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.