Heinäkuussa 2021 lopettaneet

1356713

Viestejä yhteensä

  • Kiitos Rontti tsempeistä, ne on aina niin kivoja ja kannustaa eteenpäin. Jännä sattuma, että lueskelin just tätä heinäkuun poteroa kun huomenna lähden pariksi päiväksi itekseni mökille ja ihan aattelin josko hakisin tupakka-askin ja röyhyttelisin siitä muutaman illassa....mutta enpä taida kehdatakkaan, pysyttelen Iidamariian kanssa ruodussa. Kyllä tää tukiverkko on tosi arvokas asia. Kiitos siitä teille kaikille <3

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Muistan itsekin, miten jännä vaikutus kavereilla täällä oli pitämässä mua savuttomana. Siinä vaiheessa kun ei ollut vielä livenäkään tavattu, ajattelin kuinka kamalaa olis tulla tunnustamaan polttaneensa. Vaikka olis voinut vain kadota maisemista, eihän kukaan mua tuntenut. Ja vaikka nytkin kannustetaan repsahtaneita, niin silloinkin. Mutta en vaan voinut.
    No, olin jo siinä iässäkin, et oli parempi vaan roikkua savuttomana ilman henkostakaan. Ehkä en olisi enää jaksanut yrittää.
    Stumpin voima.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Tämä palsta on ollut monelle hyvä tuki, minä mukaan lukien. En ole mikään guru, vasta-alkaja itsekin, mutta hyvä, jos jokin kirjoittamani kolahtaa (sydän).

    Muista kuitenkin @Mirkkuliina, että sinä lopetat itsesi takia, et meidän. Vaikka lopettaminen ei aina helpolta tunnu, voin rehellisesti sanoa, että en ole kuullut kenenkään sitä katuvan ;)

    Tuo mun motto on "varastettu" eräästä alkoholia ongelmallisesti käyttäneen haastattelusta netin syövereistä. Hän sanoi, ettei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä alkoholilla voisi vielä pahentaa. Jotenkin se tällaisen nikotiiniaddiktin mielestä sopii myös tupakkaan.
    Ei ole niin pahaa päivää, etteikö sitä tupakalla voisi pahentaa.
  • Sun motto @Rontti26 sopii kyllä tähänkin erinomaisesti!

    Tsemppejä kaivataan, ja mullekin tää foorumi on tosi tärkeä kanava. Etenkään kun lähipiirissä ei ole tukijoita. Ja jotain tarvii aina!

    @Mirkkuliina mulla menee vähän siten, että mitä pidemmälle mennään, sen vähemmän tulee mieleen ratketa ja tulla tänne tunnustamaan :#
    Vaikka itsemme takia ollaan lopetettu, kyllä se ryhmäpaine (itseluotu toki :joy:) auttaa kummasti… B)
  • Tsemppiä kaikille:) täällä itsekin kamppailen tupakantuskissa.
  • editoi heinäkuu 2021

    Tsemppiä kaikille heinäkuisille!

    Tähän mennessä olen oppinut seuraavaa:

    Joskus paljon psyykkistä työtä tarvitsee tehdä addiktiosta päästäkseen, mutta se lähtee rullaamaan yllättävän hyvin, jos vain on vilpitön halu. Sellaisen halun saaminen addiktiossa vaatii yleensä todella totaalisen kyllästymisen, sellaisen että nyt ei jaksa enää yhtään, jolloin oikeasti haluaa lopettaa. Sen jälkeen paras nautinto on nautinnosta kieltäytyminen. Tuloksena vapaus ja uusi elämä ilman haitallista tapaa.

    Miksi tarvitaan todellinen halu? Yksinkertaisesti siksi, että tupakointi vapauttaa aivoissa dopamiinia, mielihyvähormonia. Kyseessä on kemiallinen ja kallis, terveydelle vakavasti haitallinen koukku.

    Nikotinistille se tuo täydellisen orjuuden, jossa on hyvin vaikea kuvitella elämää ilman tupakkaa. Toisaalta todellinen tupakoitsija tietää jossain vaiheessa, ettei kauan elä myöskään tupakan kanssa, joten tila on ristiriitainen.

    Tässä vaiheessa sitä haluaa irti. Tulee kokeiluja, ehkä päätös. Jotkut onnistuvat kerralla. Joillekin tulee pettymys, kun päätös ei ollutkaan lopullinen, vaan siihen "yhteen savuun" oli mielen pohjalla varaus. Jos todellinen halu on tai syntyy prosessissa, repsahtaminen on kokemus, joka antaa lisää tietoa.

    Jos 2-3 viikkoa pärjää, vieroitusoireet eivät ole enää kyseessä, vaan enää psykologiset seikat. Ihminen kaipaa hiukan valheellisesti entisiä tunnetiloja eri paikoissa ja tilanteissa (vanhat rutiinit). Hermostuessaan jostain arkisesta vaivasta addikti kaipaa lohtua nikotiinin antamasta dopamiinipiikistä. Yksinäisyys, väsymys... ihan sama juttu.

    Yksi keskeinen seikka mielestäni on: jos lopettaminen muuten onnistuu, mutta lopettaja jättää itselleen luvan tupakoida vielä joskus, sen lupauksen myös lunastaa.

    Mielihyvä on lopettamisen jälkeen suurempi, kun aivot oppivat uuteen terveeseen kemiaan, joten lopettaminen alkaa palkita hyvin nopeasti. Näitä hyviä juttuja ei kannata kätkeä itseltään. Kun katson pelkästään säästämääni rahasummaa, on vaikea käsittää, miksi sairauteen ja ennenaikaiseen kuolemaan johtavasta tarpeettomasta tavasta on vielä kannattanut maksaa noin paljon.

    Tupakkatehtaat ovat nauraneet makeasti. Ei niitä kiinnosta minun elämäni sen enempää kuin huumekauppiasta kiinnostavat nuoret elämät.

    Oikeastaan, koska ajattelen näin, tupakoinnin lopettaminen nikotinistina on velvollisuuteni itseäni ja läheisiäni kohtaan, eikä kukaan toinen voi tehdä sitä puolestani.

    Sitten kun olen vuoden ollut ilman, katson vapautuneeni riippuvuudesta. Hienoja kokemuksia tulee alkuvaiheissa, ja niitä kannattaa jakaa. Kokeneemmat voivat kertoa oman kokemuksensa. Uskon, että tällä palstalla on vahva merkitys yhteiskunnassa näinä Internet-aikoina.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kiitos Ancient hyvin valaisevasta kirjoituksestasi jälleen.
    Mikäs Sanna-Savuttoman elämää mullistaa nyt? Sulla kaksi vuotta jo takana.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Sanna-Savuton, Mirkkuliina, Ancient ja Melisa. Luin vasta tämän sivun viestit ja ne eivät voisi olla ajankohtaisempia. Puolen vuoden pyykki on ohitettu, mutta juuri tällä viikolla, toisella lomaviikolla ja kotimaisemissa, tekee mieli tupakkaa. Tai ei siis tupakkaa, vaan tupakoimista. Kun katson livenä, katson elokuvia tms., tupakasta tulee vain huonoja fiboja, en karehdi yhtään. Mutta silti tekee kovan työkevään ja vihdoin lomalla vetää jotenkin överiksi. Kokeilla pohjaa. Mutta tulin tänne Stuppiin käymään pitkästä aikaa vain siksi, että saisin tämän pöhkön ajatuksen pois päästäni. Koska vaikka fyysinen riippuvuus on muisto vain, psyykkinen itsepetoksen kapseli pysyy itsepäisesti jossain kropassa. Siinä on ajan kanssa liukeneva kuori ja väärää totuusseerumia liukenee silloin elimistöön. Ja saa sinut luulemaan että tupakointi on nautinto. Ja että sitä voi vaaratta kokeilla. Se on vähän kuin menisi harrastamaan suojaamatonta seksiä Amsterdamin kaduilta pokatun yöhiipparin kanssa. Että ehkä juuri minulle ei käy kuinkaan. Tai että se olisi nautinto, vaikka pahimmassa tapauksessa kumpikaan ei edes saa. Ja se voi vaikka sattua. Jälkiseuraamuksista puhumattakaan.

    Heinäkuun lopettajat, teille toivon tsemppiä ja omana kokemuksena kannustan, että tupakasta pääsee kyllä irti. Mutta se harvalla onnistuu jos ei tee mitään muuta, mitään muutosta. Että vain jättää yhden asian pois. Keksimättä mitään mieluisaa (ja suht haitatonta) tilalle. On se sitten lukeminen, podcastit, pyöräily, kävely, kirjoittaminen, ruoanlaitto, puutarha, whatever. Ja niitä muita on hyvä olla valikoima. Minä addiktoiduin jonkin verran Areenaan. Pyöräillessä tykkään kuunnella podcasteja. Kun on kuitenkin joutunut suorittamaan ja suorittamaan, aina ei jaksa tehdä mitään aktiivista. Lukeminenkin voi olla liian vaativa suoritus. Siksi ainakin minulla pitää olla todella helppoja vaihtoehtoja. Ja niitä kaikkein heikoimpia hetkiä varten on esimerkiksi tämä Stumppifoorumi. Tämä on tietysti myös vahvempia hetkiä varten, mutta myös niitä heikompia. Sen kai halusin sanoa.

  • editoi heinäkuu 2021

    Jep Rosamunda, kyllä Yle Areena kaikki höpökanavat voittaa.

    Nyt kesällä en ole katsellut telkkaria ollenkaan. Käyn nyt "maalikylässä" vähän asioilla ja ehdin olla koneellakin. Pian lähden taas reissuun. Mikä ihmeen tarmo on nyt persuuksissa, kun pitää hellekesänä ristiin rastiin Suomen kulmia kiertää kuin nuori ja ennakkoluuloton poikanen?

    Luulenpa, että silläkin on jotain tekemistä sen kanssa, että hypotalamusta, tahdonvoiman keskusta, ei ole kroonisesti lamautettu nikotiinilla. Minulla ainakin teki niin, että sellaista aktiivisuuden puuskaa ei ollutkaan, etteikö se mennyt ohi, kun poltti tupakan. On lukuisa määrä aktiviteetteja, jotka tuumaustupakan aikana hylkäsin, kun ei jaksanutkaan. Otan esimerkiksi sieni- tai marjaretken: Melkein lähden, mutta päätänkin polttaa muutaman tuumaukseen ja sitten menenkin sohvalle maate häkäpäissäni ja kaikki on taas harmaata, joten mitä sitä mihinkään. Harmauden lohtuna kun on kemiallisista syistä se myrkkypötkö, ja niitä ei tarvitse kotoa pitempää hakea...

    Tuota en enää halua. Seuraava askel siitä kun oli se, että lähdön motiivina samaiselle sieniretkelle oli eniten se, että sitten siellä poltan kannon nokassa ja nautin sienestämisestä.

    On tämä niin kieroa että. Väitän, että terveellisempää olisi lähteä sinne Amsterdamiin vaikka menolipulla. :p

  • Olipa Ihanaa kuulla sinusta Rosamunda pitkästä aikaa, olet ollut ajatuksissani!
    Mehän aloitettiin silloin tammikuun alussa molemmat...minulla tyssäsi reiluun 3 kuukauteen, hienoa että olet edelleen ruodussa!!
    Täällä perässä tullaan....
    Minulla alkoi loma heinäkuun alussa ja olen taas aloittanut juoksu harrastuksen, tosi hyvin jaksaa kympin vetää, ei onneksi hirveesti ehtinyt tuo muutaman kuukauden pössyttely vaikuttaa keuhkoihin, hyvin kulkee.
    Käyhän Rosamunda poterolla aina välillä, sinusta on todella mukava kuulla miten menee :)

  • Hyvä tarina oli Ancient, täyttä asiaa :)

  • Ihanaa lukea kaikkien kokemuksia! Tämä lopettamiskerta on kyllä jotenkin tosi erilainen. Tuntuu kuin olisi mennyt jo puoli vuotta. Edellispäivänä oli vieraita ja juotiin viiniä, ei suurempia mielitekoja. Eilen oltiin kaverin terassilla minä kuskina. Ystävä oli ihana. Polttavat mieheni kanssa ja sen sijaan, että olisi aina hakenut tuhkiksen mieheltäni ja polttanut vieressäni, meni miehen viereen missä tuhkis oli toisella puolella terassia ja tuli takaisin viereen kun oli valmis. Miehestä ei voi sanoa samaa, rööki paloi autossa kotimatkalla. Kauhea käry. No en sortunut ja ei edelleenkään juuri mielitekoja. Tupakkaa ajattelen päivittäin, mutta ei ole tehnyt sitä mieli polttaa. Tämä palsta auttaa pitämään oman tavoitteen mielessä. Siitä olen kiitollinen teille kaikille <3

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Onnittelut kympistä haukka35!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Oi kiitos Melisa! Monta sunkin lausahdusta kulkee joka päivä mukana apuna. Kiitos <3 on varmaan yli vuosi kun olen näin kauan ollut polttamatta. Niin siistiä :D

  • Onnea haukka35! Jee! Kaikesta päätellen päätöksesi on vakaalla pohjalla.

    Muistelin tässä just omaa ekaa savutonta kesää eli viime kesää, joka meni vielä uuden elämän opettelussa ja kiusausten kanssa kamppaillessa. Nyt tänä kesänä ihmettelen, miten paljon helpompaa elämä on, ja kuinka ihmeessä olen ikinä voinut uskoa, etten muka voisi elää ilman tupakkaa.
    Tsempit kaikille. Pysykää kanavalla. Melisa & stumpin voima rulettaa!
  • editoi heinäkuu 2021

    Heippa jälleen! Paluumuuttajana taas täällä.
    Kun kävin muokkaamassa banneria, siinä oli savutonta aikaa jo yli puolitoista vuotta :( Muistan että silloin kun viimeksi "oikeasti lopetin" niin sitä kesti pikkuisen yli kuukauden. En koskaan kirjoittanut tänne kuin sen yhden viestin.

    Nyt on menossa kolmas päivä ilman tupakkaa (lopetin 11.7. mutta kellonaika oli 01 yöllä :D )
    Viime kerran jälkeen olen ymmärtänyt itsestäni joitain asioita, joiden uskon vaikuttavan lopettamiseen ja siihen miten vaikeaa se on.
    Olen käynyt ADHD-tutkimuksissa kypsällä 36 vuoden iällä :D ja näyttää siltä ett saan ADD-diagnoosin. Nämä antaa tietynlaista ymmärrystä, koska nepsyaivoille dopamiini on tavallaan vielä tärkeämpää kuin neurotyypillisille. Tupakan antamasta välittömästä vieroitusoireiden lievityksestä tulee vielä tärkeämpää ja koukuttuminen on vahvempaa. Tämä siis on vain oma teoriani, itseeni liiittyen. Jos täällä on muita aikuisia joilla on jokin nepsykirjon diagnoosi/epäily, jakaisin mielellään ajatuksia.

    Noin muutoin, miten lopettaminen sujuu? Tiivistelmä: AAAAAARRRGGGGHHHH.
    Ärsyttää esim. kaikki. :smiley:

    "It's not about the size of the dog in the fight.
    It's about the size of the fight in the dog."

    -Dot your eyes /FFDP

  • ADHD:ta on aikuisiällä epäilty, mutta esimerkiksi lääkäri torppasi asian heti ensitekijöikseen, että masennusta se todennäköisesti on. Masennus voi oirehtia hieman ADHD-tyylisesti kuten minulla.

    Ja niin se itsestäkin vaikuttaa, koska on ollut jo vuosia erittäin kovia keskittymisvaikeuksia katsoa esim. elokuvaa. Saattaa mennä muutama päivä, että sen saa tiirattua loppuun asti. On myös rajua levottomuutta ja rauhattomuutta, mutta toisaalta kun minulla on ykköstyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö aktiivisine hypomanioineen ja todennäköisesti jotain riehaantumista aiheuttava, mutta diagnosoimaton häiriö siinä kyljessä, niin show on valmis.

    No tämä nyt ei varmaan @Sadelaulu n kysymykseen vastannut, mutta lähinnä pointtini oli se, että ihmisten kannattaa kyllä testauttaa aina näitä asioita, koska tupakanpoltto voi olla enemmän tai vähemmän häiriöisellä vaikea paikka lopettamisen suhteen. Ei osaa olla paikallaan tai keskittyä, kun mielessä käy vyöry, ja sitten tupakka onkin se tyynnyttävä "lääke".

  • Hei vain taas kaikille tutuille ja tuntemattomille. Marraskuussa 19 viimeksi "lopetin", mutta se yritys loppui lyhyeen. Tämä lopetus on pitkän hakinnan tulos. Olen miettinyt lopetus ajankohtaa ja tulin siihen tulokseen että sen on oltava 6.7 koska jos historia toistaa itseään, niin vuonna 2008 "lopetin"samana päivänä ja olin melkein 3 vuotta polttamatta. Apuna on Champix ja hyvin toimii, jos ei lievää ummetusta lasketa, mutta voihan se johtua jostain muustakin. Minulla on ollut suurena apuna Netflix. Tiistaina kun aloitin, olin varustautunut porkkanoin, pähkinöin ja hernein tuijottamaan sarjaa jota katsoin melko intensiivisesti kolme päivää käymättä postilaatikkoa pidemmällä. Perjantaina uskaltauduin jo kylille huomatakseni että tupakoitsevat ihmiset eivät saaneet himoa heräämään, mutta tietyt tavat istuvat tiukasti muistilokerossa. Viikonloppuna elämä normalisoitui ja tuntuu mukavalta kun nenä on auennut ja haistaa paremmin kaikkea, esim leikattu nurmikko, nuuh nuuh. :)

    Ei se niin mene ettei jotenkin mene.

  • @haukka35 onnea kympistä :)
    Tsemppiä @Sadelaulu!
  • Hienoa että täällä on uusia Sadelaulu, Haukka35 AMM66 ja tuoreempia paluumuuttajia bronco, tuomo ja Mirkkuliina (mun kanssa-aloittaja <3 ) ja ketä nyt mahdollisesti jäi mainitsematta!

    @Ancient , piti ihan nauraa sun jutuille, oli kyllä NIIN TUTTUA tarinaa tuo kaiken sammuttava vaikutus. Mut jos meinaat lähteä menolipulla Amstredamiin vonkaamaan, niin siinä tapauksessa istahtaisin ehkä sittenkin ensin kessulle :D . Viime kesänä pyöräilin jotain 370 km mun pisimpänä pyöräreissuna (siis useamman päivän aikana). Ja silloin mietin aina matkalla että missä kohtaa saan polttaa tupakan. Nyt olin viime viikolla noin 500 km reissulla ja lähinnä mietin matkaetappeina e-pyörän lataamista ja juomatäyttöjä ja ruokataukoja. Ja kuuntelin tietysti Areenalta kaikenlaista, kutsuvieras-podcastit on kyllä tosi hyviä. Kestää pitkään ja niissä on aitoja juttuja. Tänään kuuntelin Tarja Halosen osuutta pitkällä kauppareissullani. Oli kyllä rautainen historiapläjäys, mutta myös huumorilla sävytetty.

    Kävin muuten ostamassa riippumaton, hyttysverkon ja trapin, ensi yön aion nukkua metsässä, tosin tuttavien pihapiirin tuntumassa näin alkuun. Olisipa aikamoinen vaiva kömpiä sieltä tupakalle johonkin missä uskaltaisi polttaa rutikuivassa metsässä. pitäisi varmaan kuskata mukana lasipurkkia tuhkiksena ja silti se haisisi tavaroissa ihan sikana. Ja senkin nyt muistan, että tupakointi muutenkin tuntui tosi nololta pyöräilykuteissa (ei mulla siis koskaa ole SELLAISIA trikoita yms., mutta liikkeellä olevan ihmisen varusteet kuitenkin ja pyöräkin yleensä jossain lähimaastossa). Hävetti ihan kamalasti. Ja jos tässä nytkin innostun vielä uudelle pyöräreissulle, niin olen myös vapaa siitä, että tartvitsisi miettiä viimeisen kioksin kohdalla ennen majoitusta tai metsäyöpymistä, että millähän tupakkamäärällä sitä selviää seuraavalle kioskille. Melkein olin jo unohtanut kaiken säätämisen, mitä normikuvioista poistuminen yleensä tarkoittaa myös tupakoinnin suhteen.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Tervetuloa paluumuuttajat Sadelaulu ja AMM66! Sinut AMM66 muistankin edellisiltä kerroilta, niin tuttu oot. Minusta stumpissa on nyt hyvä meininki ja paljon tsemppaajiakin. Eli, ottakaapa kaikki irti, mitä Stumppi vain voi teille näin kirjallisessa muodossa antaa.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Taas yksi päivä savuttomuutta takana! Ihanaa!

    Jossain toisessa poterossa suositeltiin tommosta dokumenttia youtubesta kuin tobacco wars. Täytyy sanoa, että vaikken varsinaisesti terveyssyistä lopettanut niin onneksi lopetin! Minulle suurin juttu on orjuudesta vapautuminen ja häpeän loppuminen. Tupakoimattomia tuntuu olevan koko ajan enemmän ja enemmän.

    En siis itse usko pelottelutaktiikoihin, minua ei tuommoiset pätkät niinkään motivoi, mutta nice to know. Ja itse rakastan dokkareita ja tositarinoihin perustuvia elokuvia ja kirjoja.

  • Sama täällä Haukka!
    Oon mökillä siivonnut ulkovarastoa, järkyttävät määrät kaatopaikalle vietävää rompetta sitä varastoituu...hiki valuu ja touhua riittää. Mutta eipä käy röyhyttely mielessä ku tekemistä, paitsi kaffe tauolla :s ...
  • @Haukka35, kattelin jonkin aikaa tuota tobacco waria youtubesta. Pelottelupropaganda ei toimi kyllä sauhuttelijoihin, mutta lopettaneena sitä on vähän siedettävämpää katsella. Ja tuleepahan henkilökohtaisten hyötyjen lisäksi ajateltua enemmän sitä, että ei enää pönkitä ennestäänkin rikasta tupakkateollisuutta. Amerikkalainen tyyli tuossa tosin ärsyttää ja kaikkien asioitten mixaaminen. Minullekin häpeästä ja orjuudesta vapautuminen oli ihan tärkein juttu ja vastaavasti suurin voitto. Terveyssyistäkin häpesin jo etukäteen sitä, että jos itse auheutan itselleni sairauden.

  • Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista ja tsempeistä!

    Tänään ja eilen illalla olen kokenut pahimmat hetket lopettamisen jälkeen.

    Eilen mun poika kaatoi vahingossa vettä mun kalenterin, vihkon, ja suht kalliin kirjanmerkin päälle. Suutuin ihan sekunneissa ja olin aika ilkeä. 10-v poika melkein alkoi itkeä, ja mä vaan käskin sen mennä toiseen huoneeseen. Sitten kuivailin tavarat. Normaali reaktio olisi sen jälkeen ollut mennä röökille "rauhoittumaan" mutta nyt kun en voinut sitä tehdä, tuli itku itselläkin. Kun olin rauhoittunut, pyysin anteeksi. Myöhemmin illalla (ehkä n. 2h päästä) mietin että pyytäiskö naapuritalossa asuvalta kaverilta yhden röökin. Mut sitten tajusin, että se on tekosyy. Se tilanne meni jo, riita sovittiin, enkä mä tarvitse sitä röökiä enää.
    Oli hieno tunne kun tajusin tuon. Se tupakanhimo jotenkin jäi päälle tosta konfliktitilanteesta.

    Tänään taas sitten. Olin kaupassa, ja keskityin psyykkaamaan itseäni että muistan mennä sellaiselle kassalle jossa ei myydä tupakkaa. No, sitten puhelin soi, ja siellä oli mun kaveri joka ei vielä tiennyt että olen lopettanut. Hän kysyi, haluanko melkein täyden tupakka-askin joka jäi hänen mieheltään yli viimeksi kun joi alkoholia. Ei halua kuulemma polttaa selvinpäin, joten tupakat menee roskiin. Mulla tilttasi aivot IHAN KOKONAAN ja hetken seisoin kaupan käytävällä suu auki kuin kala kuivalla maalla. Olis ollut NIIN helppo vaan hihkaista että "Joo, tietty mä otan ne!" mutta pysyin vahvana enkä tehnyt niin! Sen sijaan kerroin että oon nyt polttamatta neljättä päivää, ja olen lopettanut kokonaan. Tupakat on hyödyllisimmillään roskiksessa.

    "It's not about the size of the dog in the fight.
    It's about the size of the fight in the dog."

    -Dot your eyes /FFDP

  • On näitä juttuja niiiiiin lohdullista lukea, kaikilla samat ongelmat!
    Iteki touhunnu koko päivän ettei tulis luppo aikaa ja ketutusta päälle...taidanpa keittää kaffet ja pitää huilu tauon. Jaksamista!
  • Mahtavaa Sadelaulu! Noi on ihan parhaita onnistumisia! Wau!
  • Kiitän tervetulotoivotuksista. Kyllä vaan Melisa, täällä taas. :'( :) Tänään on ollut hyvä päivä, se tuntui heti herätessä että nyt on virtaa kinttaissa ja kellokin sen kertoi. Ensimmäistä kertaa kellon historiassa (6kk), unen laatu oli yli 90%.

    Ei se niin mene ettei jotenkin mene.

  • Tervetuloa AMM66 ja muutkin uudet!

    Mä olen koittanut miettiä jotain lahjaa itselle jos saan 6kk mittariin polttamatta. Olen aiemminkin ollut 3kk niin ajattelin että se on vähän lyhyt aika. Yksi kaulakoru tuli heti mieleen, kalevala haave josta mies ostanut mulle korvikset joskus. Se sopisi itse asias nimensäkin puolesta kuin nenä päähän.

  • Haukka35, hyvä on asetella pieni haaveita&palkintoja sinne tulevaisuuteen, mutta tärkeintähän on kuitenkin elää päivä kerrallaan tässä tupakka-asiassa. Sama neuvo annettu Minnesotahoidossa ystävälleni: ei tavitse olla juomatta kuin tämän päivän. Ja seuraavana päivänä voi taas ajatella samoin. Joku lohkaisi hyvin, että tälleen kesä tuntuu pidemmältä. Ja sekin on totta.
    AMM66, tuo on huippuhieno palkinto, hyvä unen laatu - ONNITTELEN!

    @Sadelaulu , luin ihan pelonsekaisin tuntein postaustasi - ja huokaisin helpotuksesta lopussa. Ihan mahtava suoritus! Stumppaa tähän kirjassa (ja varmaan muuallakin, mutta siihen sen nyt yhdistän) sanotaan jotenkin osuvasti, että tupakoitsija tarvitsee nikotiinia stressitiloihin, joita tupakoimattomalla ei edes ole. Tilanne lapsesi kanssa oli varmasti ihan todellinen, mutta kiukussa ja hermostuksessa oli mahdollisesti vielä mukana vieroitusvitutusta pohjalla. Ja miten mahtavasti totesit että kaverin miehen tupakoista on eniten hyötyä roskiksessa. Olen itse niin nuuka ja suu säkkiä myöten elänyt, että olisin varmaan kovasti pohtinut että kukahan niitä nyt voisi tarvita ettei mee ihan kokonaan hukkaan. Mutta on ihan totta että ne on hyödyllisimmillään juuri roskiksessa. Nostan hattua!

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.