Tarviiko kertoa. EI

Olen huomannut etten kehtaa kertoa "vieraille"ihmisille että olen lopettanut tupakanpolton. Ai miksi, no silloin kerron kuinka tyhmä olen ollut kun olen tupakoinut.


Minullahan ei savuttomuutta vasta kuin reilu puoli vuotta mutta niin ylpeä ja onnellinen tästä puolesta vuodesta.

Tupakka historiani on tosi pitkä liku 50v.

Eikun ylpeästi eteenpäin❤
Ja tsemppiä kaikille ,kyllä pystytte lopettaan koska minäkin pytyin

Viestejä yhteensä

  • En minä aikanaan kertoillut kellekkään, en vieraille, enkä tutuille, kyllä kaikki aikanaan huomas, ettei tuo polta.

  • Minäkään en ole kertonut kellekään. Varmaan siksi että olen koittanut lopettaa monta kertaa enkä halunnut että kukaan ajattelee että taas epäonnistun. Lisäksi halusin ”työrauhan” en halunnut tehdä tästä numeroa. Ja aluksi en edes ollut lopettamassa en vain halunnut sinä päivänä enää polttaa, enkä seuraavana. Sitten päätin koittaa samantein lopettaa. Tuntuu että kannustaminen luo paineita ja epäilijät lamaannuttaa.
  • En minäkään siitä ihmeemmin puhunut. Lopetin Smooff menetelmällä ja ohjeissa oli että lopettaminen on henkilökohtainen juttu eikä palvele mitään tarkoitusta puhua siitä ympäriinsä. Menetelmällä onnistuu vain jos noudattaa ohjeita pilkuntarkasti.
    Tupakointiin sinänsä ei liittynyt mitään suuria tunteita, lähinnä se oli hampaiden pesuun verrattava rutiini. Toisinaan joku täysin ventovieras yritti siitä jänkyttää ja saada jotain häpeää aikaan mutta jäätävä katse ja yksitavuiset vastaukset saivat aikaan aika nopean täyskäännöksen, eihän toisten hampaanpesustakaan kukaan jänkytä. Hinnan kallistuessa tölmäisin usein että poltan koska voin. Eipä lopettaminenkaan mikään tunnejuttu ollut, kunhan lopetin ihan piruuttani kun en keksinyt muutakaan projektia tehtäväksi. Vaihtoehtoisena projektina oli sisäkattojen maalaus, valitsin kahdesta pahasta pienemmän. Viikkojen päänsäryn sain kyllä lopettamisestakin :D
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.