LUKIJALTA: TUPAKKAMIEHEN EHYEMPI ELÄMÄ

Tämä on julkaistu ilmeisesti ensimmäisen kerran jo vuonna 2020, mutta on mielestäni niin hyvä kirjoitus, että kopioin sen tänne.

LUKIJALTA: TUPAKKAMIEHEN EHYEMPI ELÄMÄ
https://www.lapinkansa.fi/lukijalta-tupakkimiehen-ehyempi-elama/2727637

Näkökulma
Kirjoittaja kertoo siitä, miten lääkäri näkee tupakoinnin haittavaikutukset.

Tunnen usein voimattomuutta ja suurta huolta tavatessani tupakkimiehen. Välillä kasvot ovat nuoret ja uljaat, ajoittain uurteiset ja harmaat, kuin tuhka tuhkakupissa. Sormet ovat työmiehen uran uurtamat, tupakin kellistämät. Välillä taas sorjat, savukkeen rypyttämät naisen kädet.

Sormet vievät tupakin huulille tuhannetta tai ensimmäistä kertaa. Hetki on sosiaalinen tai yksinäinen, välillä viihteellinen tai riippuvuuden pakottama. Moni kai miettii, miksi joskus aloitinkaan. Moni etsii voimaa lopettaa.
Kohtaan tupakkimiehen vastaanotolla erilaisten ajatusten kera, puhumme eletystä elämästä ja koetuista vaivoista, tekemisistä ja menemisistä. Kysyn tupakoinnista ja lopettamisesta ja tupakkimies vastaa tietävänsä. Lopetettukin on monta kertaa, aloitettu vain yhden kerran enemmän. Keskustelemme haitoista, niistäkin tupakkamies on kuullut. Hyvää hetkeä ei ole näköpiirissä; jos sitten myöhemmin, sanoo tupakkimies. Kannustan ja olen huolissani. Side tupakkiin on väkevä.

Nykylääkäri on potilaan advokaatti ja kanssakulkija. Pitää olla korrekti ja tieteellinen, pelottelu on sopimatonta. Lääkäreiden keskuudessa kerrotaan toki tarinoita siitä, miten joku pelotteli potilaan hengiltä. Siihen loppui tupakointi. Toinen tohtori argumentoi ennaltaehkäisyn tärkeydestä ja kolmas hypnotisoi. Tupakkimies on kuullut monta poppamiestä ja valistajaa vailla tulosta. Välillä lääkäri on ollut vaiti tupakasta, aivan kuin kummallakaan ei olisi keinoja pattitilanteessa ja tupakka tukkii molempien suut kokonaan. Miten minä voisin onnistua?

En halua olla mykkä, mutta mistä löytäisin oikeita sanoja? Miten voisin puhutella toista siten, että tavoitamme yhdessä riittävää tarvetta, voimaa ja uskoa viimeiseen tumppaukseen? Jos tohtisin, kertoisin tarinoita menneiden tupakkimiesten opetuksista, kärsimyksistä, elämästä ja kuolemasta. Jos osaisin, kertoisin tarinat vakavalla empatialla, äärimmäisellä tärkeydellä, suoraselkäisillä faktoilla, kannustamalla, rohkaisemalla ja täydempää elämää tavoitellen. Puhuisin kuin mies miehelle, sillä panokset ovat korkeat.
Tapaan tupakkimiehet poliklinikalla. Toinen on iäkäs ja keuhkot savun runtelemat, toinen nuori ja jalka veritulppaa täynnä.

Toisella tupakinsavu on hyväillyt keuhkoja jo vuosikymmeniä, ahtauttaen, hiillostaen. Jokainen tupakintäyteinen hengenveto puhkoo hentoja keuhkorakkuloita, aivan kuten kuplamuovi hajoaa sormien välissä, laajentaen, polttaen, ahdistaen. Tupakkimies kertoo tukahduttavasta tunteesta, kotipiiput eivät auta, kun keuhkot ovat riekaleina. Tupakkia vielä kuluu. Kytkemme kaksoispaineventilaattorit, ja henki kulkee taas hetken paremmin. Puhumme lopettamisesta, sillä se olisi loppukeuhkot pelastava hoito. Tupakkimies jää miettimään.

Tulppamies on polttanut vasta puoli vuotta. Elinvoimaa uhkuva nuorimies, jonka luumurtuma ei parane ja jolla jalan verisuonet tukkeutuvat itsekseen sisältä käsin. Sisään lipuu tulppamiehen kohtalotoveri, sydäninfarktin kourissa riutuva tupakkimies, jolla aamuhenkosten synnyttämä tumpin mittainen veritulppa raatelee sydänlihasta kuoliaaksi. Aloitamme akuutin koronaaripotilaan hoidon.

Kardiologian osastolla toipuneille potilaille luetaan tupakkamonologia siitä, miten sisään hengitetyt sumupilvet hajoavat vereen kymmeniksi myrkky-yhdisteiksi aiheuttaen punaisena kytevää tulehdusta kaikkialle verisuonistoon. Osastolta kotiutuvat rinta rinnan sydänlääkärin ihmepelastuksen kokeneet, mutta myös särkyneet sydämet, vajaalla elinvoimalla, sydän vajaatoiminnassa.

Tarinan kolmas tulppamies makaa halvaantuneena sängyssä. Tupakki ei kysele, minne jälkensä jättää, vaan tasapuolisesti polttaa aivovaltimoita tukkoon, loitsii suoniin pullistumia tai puhkoo niitä rikki vuodattaen veren aivokudokseen. Mustan magian lailla tupakki varastaa ihmiseltä puhekyvyn, muistot tai itsenäisen elämän. Kytevänä liekkinä etenevä inflammaatio hiipii suonissa päästä varpaisiin jättäen jälkeensä hiiltyneitä, kuolioon menneitä varpaanpäitä sekä traagisia ihmiskohtaloita.

Amputaatiotekniikoita onkin kehitetty lukuisia. Onneksi moderni medisiina rientää väliin tukoksia liuottaen, pullistumia korjaten, halvaantuneita parantaen. Tänään tupakkamies selviää omin jaloin rakkaidensa luokse.
Toisin on neljännen tupakkamiehen tarinan laita. Tupakka syö miestä kasvattaen syöpää mitä moninaisimmissa muodoissa elimiä tukkien ja rikki repien. Aamukahdeksalta tupakkimiehet siirtyvät jonossa kohti leikkaussaleja. Tupakin polttomerkki löytyy jollakin kielestä ja nielusta, toisella ruokatorvesta ja haimasta. Keuhkosyöpää varten on varattu kokonainen osasto. Kirurgien, syöpälääkärien ja keuhkolääkärien armada on valjastettu tupakkasyövän suitsimiseen. Syöpätaistelu voitetaan onneksi yhä useammin. Moni lopettaa tupakin ensimmäisen syövän kohdalla.

Tarinoiden synkkyyden jälkeen etsin kykyä välittää tupakkimiehelle toiveikkuutta. En halua olla saarnamies tai autonomian riistäjä, sillä elämän valinnat kuuluvat jokaiselle ja pahoittelen sanojeni aiheuttamaa mielipahaa. ”Kuolemaa ei voi lopullisesti huijata millään”, veistelee tupakkimies minulle.

Silti tupakkamiehen hukkaamia vuosia olisi vielä tarvittu hautajaisten sijaan. Niitä hyviä vuosia, joita vietetään rakkaiden ja lastenlasten kanssa elinvoimaisena toimien, täysin sydämin rakastaen, ehyenä eläen. Tämä on panos ja pelin henki, jonka tupakkimiehelle tarjoaisin. Ehyempi elämä, yhden valinnan päässä. Teen lupauksen tupakkimiehelle kollegion puolesta; autamme sinua, jos tarvitset meitä. Kerrotaan elämästä toisenlaisia tarinoita.

Kirjoittaja on akuuttilääketieteen erikoislääkäri ja yleislääkäri, joka erikoistuu anestesiaan ja tehohoitoon.

Viestejä yhteensä

  • Loistava kirjoitus! Kiitos kun jaoit tänne.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kyllä, raastava ja todellinen. Kiitos!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Pistää miettimään tämmöstä tupakkamiestä.
    Kaikkien kannattaisi lukea se.
    Kiitos jaostasi
    Taidan lopettaa tammikuussa.

    Yli 50 vuotta savuttelua takana

  • Loistava kirjoitus!
  • Jukebox1, älä taida, vaan tee päätös, sitä et varmasti kadu :). Ite poltin varmaan neljäkymmentä vuotta, jos ei ylikin, keskimäärin askin päivässä, jos ei enemmänkin.
    Kaikille lopettaminen ei ole helppoa, itse olen kyllä siinä onnekkaassa asemassa, että minulle se oli lukuisista vuosista huolimatta äärimmäisen helppoa. Tässä tosin oli suurena apuna Champix, enkä ole ollenkaan varma, miten olisin pystynyt tähän ilman sitä. Tulihan sitä jonkun kerran kokeiltua, mutta siihen se sitten jäikin. Nyt kaduttaa ainoastaan se, ettei tullut aiemmin hommattua tätä kuuria, mutta ehkä sitä ei aiemmin ollut vielä valmis lopettamaan.
    Tsemppiä!

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.