Kuinka nopeasti jäit aikoinaan koukkuun tupakkaan?

Kiinnostaisi tietää teidän muiden kokemuksia, että kuinka nopeasti jäitte koukkuun tupakkaan?
Meillä kotona isä poltti sisällä ja tupakka oli jatkuvasti läsnä niin kotona kuin automatkoilla. Isä poltti autossa vielä siten, että ikkunat oli kiinni. Voitte kuvitella miten kauheita automatkat oli. Kotona ainoastaan yläkerrassa isä ei polttanut jossa oli makuuhuoneet.
Isosisko ja isoveli poltti myös ja viikonloppuisin kun he tuli käymään niin talo oli täynnä savua. Ihmehän tuo olisi ollut jos en olisi alkanut tupakoimaan.
Mutta itse asiaan. Olin ehkä 16 tai 15 kun saatiin veljen kanssa päähämme, että kokeillaan tupakkaa. Pöllittiin siskon askeista kaksi pallmallia ja hipsittiin rannalla erään puukasan taakse.

Muistan vieläkin kun sytytin tupakan niin muutaman henkosen vedettyä kaaduin maahan ja oloni oli suorastaan taivaallinen . Tupakka vei siis jalat alla ja aivoissa kävi dopamiini myrsky.
Se oli menoa ekasta tupakasta. Sitten kun jalat jälleen toimivat pöllittiin toiset tupakat mutta tupakka ei toiminut enää samalla tavalla mutta olin jo koukussa. Muistan että mulle tuli nikkikset näiden ekojen tupakkojen jälkeen ja siitä lähtien pöllittiin isältä sätkiä ja opeteltiin kääritään niitä itse.

Pitkä on ollut matka tähän asti. On aika sanoa hyvästit tuolle illuusion mestarille

"Mielummin pienesti niksaa kuin reilusti sätkää." Lopetin 15.1.2021

Viestejä yhteensä

  • Vaikea sanoa, veikkaan, että psyykkisesti aika nopeasti.

    15-vuotiaana tupakointia aloittaessa oma itsetuntoni ei todellakaan ollut hyvä ja jollain tavalla sitä ajatteli, että rööki saa näyttämään coolimmalta ja reteämmältä kuin mitä muut omat pelimerkit antoivat myöten.

    Sitten kun siellä tupakkapaikalla muodostui se oma samanhenkisten jengi jolla oli omat jutut niin kyllähän siinä vahvaa yhteenkuuluvuutta tunsi. Näitä syitä kun sitten omaa tupakanpolttoa lopettaessa joutui funtsimaan läpi niin nopeasti sitä huomasi, että oma riippuvuus oli vahvasti henkistä laatua.
  • editoi maaliskuu 24
    Ammattikoulussa sai polttaa välitunnilla. Se on sitä aikaa kun tupakasta muodostui tapa. Poltettiin välitunnit, vaikka aina ei olis niin mielikään tehnyt, mutta sitä ennenki muistan, että kotoa tuli pöllittyä vanhempien röökejä ja kyllä ne tuntuivat helpottavan hermojen kiristelyyn jo ihan alku vaiheessa. Eli erittäin nopeasti varmaan muodostui koukutus nikotiiniin.
  • Ensimmäinen kerta hmmm....hmm.... Isä nakkeli röökit aina ilman tumppausta isoon ulkopataan joka oli ennen suuri kukkapenkki sille tuli käytöksi tuhkakuppi. Jep tottakait sitä 6-9vuotiaana katsoi kun isä öyhyytteli tupakkaa ja viskeli palavat natsat sinne pataan tai padan kaltaiseen pönikkään, sieltä sitten itsekkin tököstä ekoja savuja tuli nautittua todella pienenä, koukkuun jäin pysyvästi 11 tai 12 vuotiaana. Ja siitä lähtien polttanut. Minun nuoruudessani oli vielä tzippiaskit ja kioskilta sai irtotupakkaakin jo alaikäisenä ei ollut niin iso juttu tuo k18 k 30 hömpötys mikä nyt on toki hyvä asia.

    Mutta sanoisin että hyvin pienestä , äiti poltti minun raskausaikani, isä poltti lapsuuteni samassa autossa passiivista tupakointia siis 80luvulta lähtien. Mut joo päääasia tämä hetki eli enää en polta. Minulle yksinkertaisesti riitti en enää halua eikä enää huvita KEUHKOAHTAUMA ON TOSIASIA ja sitä en halua.

    Lopetus 6.6 alkaen , retkahdus 13.6 Polttamatta täysin 14.6.2022 alkaen

    JA NYT EI ENÄÄ RÖÖKIÄ n24vuotta polttaneena olen oman osuuteni röökiveroja maksanut ja keuhkoja tervannut, KIITOS JA ANTEEKSI mutta tupakka sinä et kuulu minun elämääni enää.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.