Stumpin helmet kautta aikojen

Olen lueskellut vanhoja ketjuja ja vastaan tulee usein hienoja oivalluksia kirjoittajilta. Ajattelin ryhtyä kokoamaan niitä tähän ketjuun. Muutkin saa harrastaa samaa jos siltä tuntuu. Ensimmäisenä törmäsin melisan hienoon rohkaisuun elokuu 2017 lopettajien ketjussa. Hän kirjoitti näin:

"Helposti näin aivomme voivat manipuloida ja esittää meille tilanteita, joissa tupakka on tuonut sen suurimman nautinnon.
Muistan erään, joka mietti, et voiko seuraavana kesänä lainkaan nauttia mökillä saunomisesta. Tapana oli ollut istua löylyjen jälkeen saunan terassilla, ottaa kalja ja tupakka, katsoa järvelle ja nautinto oli täysi. Miten käy, kun kuvasta puuttuu tupakka?
Kävihän siinä ihan hyvin. Hän istui terassilla kalja kädessä, kuikan huuto korvissa ja katse järvellä. Ehkä jopa parempi nautinto.
Joskus lopettajat alkavat kiinnittää huomiota uusiin asioihin, joita eivät ennen huomanneetkaan.
Siis pelko pois. Elämä on täyttä vastakin."

Hienosti kirjoitettu. Näitä vastaavanlaisia koostan tähän sitä mukaan kun luen vanhoja ketjuja

Nikotiinin käytön lopetin 23.7.2022 klo 16.45 kuunneltuani stumppaa tähän kirjan. 1 kk ja 14 päivää tupakoinnin lopettamisesta

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    :)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • "Mun mielestä me ei olla yhtään erilaisia....oltiin sitten aski päivässä porukkaa kuten minä tai sitten satunnais tai viihdepolttajia. Kaikille meille on yhteistä se että ollaan koukussa tupakkaan. Enkä usko että vähemmän polttavalle se irti pääseminen on yhtään helpompaa. Lilacin ja Savuttoman kirjoitukset oli hyviä muistutuksia siitä että skarppina tän asian suhteen pitää olla pitkään senkin jälkeen kun on tumpannut. Ehkä juuri siksi täällä on monia jotka lukee palstaa vielä vuosienkin jälkeen. Muistuttavat itseään isosta saavutuksesta jossa ovat onnistuneet ja siitä että lipsumisiin ei ole varaa.

    Mulla on vähän sama kun Maria72lla että välillä tulee sellasia "varmoja" fiiliksiä että tämähän onnistuu. Ja samalla jotenkin takaraivossa kolkuttaa että kyllä mä nyt jo pystyisin yhden tai kaksi polttamaan ja sitten jatkaisin savuttomuutta kuten ennenkin. En sellasta ole harkinnut mutta välillä sitä kuvittelee olevansa jo niin "kuivilla" tästä. Ja se on kyllä pelkkää illuusiota :)"

    Nimimerkiltä tumppaanko elokuu 2017 lopettajista

    Nikotiinin käytön lopetin 23.7.2022 klo 16.45 kuunneltuani stumppaa tähän kirjan. 1 kk ja 14 päivää tupakoinnin lopettamisesta
  • Jäähyväiskirje tupakalle

    Mä muistan sut ja sun tuoksun jo ihan lapsuudestani. Äidissäni ja isässäni oli tuo tuoksu joka kertoi sinun läsnäolostasi. Näinkin sinua monesti heidän seurassaan. Niihin aikoihin 70-luvulla sä olit suositumpi ja hyväksytympi kuin näinä päivinä jolloin ollaan enemmän tietoisia siitä minkälainen sä olet. Kerran nukkumaan mennessä tulit isäni mukaan sänkyynkin ja poltit mua. Sitä vähäteltiin koska olihan isälle tärkeää saada olla sun seurassa missä vaan. Mä en susta pitänyt koska veit mun aikaa. Aikuisten oli aina päästävä sun luo olipa mikä tahansa juttu kesken. Nää taitaa olla mun ekoja muistoja susta. Muistan vaan että sä kuuluit mun jokaiseen päivään jo silloin, halusin tai en. Nykyisinhän sua ei juuri mihinkään edes sisälle kutsuta, silloin oli toisin. Tätä kirjoittaessani alan nähdä että et tullutkaan mun elämään vasta kun olin 13 vaan jo ihan ensimmäisistä elinpäivistäni olen sut tuntenut. Mahdollisesti jo äitini vatsassa olen joutunut sun vaikutuksille alttiiksi. Pitkä aika tuttavuudelle,37 vuotta.
    Olin ehkä ekalla luokalla kun me lapset päätimme itsekin sua tavata. Liittyihän siihen jotain hienoa ja aikuista koska olit aikuisten hyvä ystävä ja lapsilta sut oli kielletty. En muista ymmärsinkö koskaan kyseenalaistaa sitä asiaa silloin. Että miksi jokin sellainen asia joka oli aikuisille niin mieluisa olikin meiltä lapsilta rangaistuksen uhalla kielletty. Tuskin sen ikäisenä olisinkaan voinut nähdä siinä piilevää vaaraa, koska miksi aikuiset olisivat tehneet mitään sellaista mikä olisi vaarallista. Hehän olivat vastuullisia aikuisia. Nyt kun katson asiaa niin huomaan että hekin olivat sairastuneet sun seurastasi, koska sen sä teet kaikille jotka sun seurassa on.
    Me tehtiin työnjako:mun piti kiivetä tiskipöydälle hakemaan välineitä joilla saisimme suhun yhteyden ja kaverin piti mennä pihalle etsii sua. Putosin tiskipöydältä ja samalla rikkoutuivat astiat. En muista ehdimmekö tavata sua mutta rangaistuksen siitä saimme kun aikuiset palasivat kotiin.

    En oikeestaan muista meidän myöhemmästä tutustumisesta mitään kovin tarkkaa. Muistan et olin just mennyt 7.luokalle ja aika moni mun luokkalainen pyöri sun kanssa joka välitunti ja että jos halusi olla kova ja cool olisi suotavaa tapailla sua säännöllisesti. Olit siis tosi suosittu. Mulla tuli sun seurassa aluks aina huono olo. En tienny miten siin olis pitänyt olla ja oksetti mutta kuitenkin jo muutaman tunnin päästä siitä kun nähtiin mun oli vaan nähtävä sut uusiks. Semmonen sä olit alusta asti,sä määräsit just tasan tarkkaan mitä mä teen ja milloin. Sun kanssa oli joko oltava koko ajan tai sit ei ikinä. Nopeesti mä opin sit pitää susta ja tarvitsee sua. En pian pystynyt olemaan tuntiakaan ilman sua. En pystynyt keskittymään ilman sua. Mä pääsin sun taakse piiloon ja kuuluin porukkaan joka sun kans oli. Hienoa siis. Koulussa sain jälki-istuntoa koska ei todellakaan ollut luvallista poistua koulun alueelta sun luokse. Kotona kerroin melkein heti susta ja musta. Muistan äitini sanoneen että hän ei siitä pidä että sun kanssa oon mutta ei hän voi sitä estääkkään..
    Mä en kerta kaikkiaan enää nähnyt sussa mitään pahaa ja halusin olla sun kanssa joka paikassa ja aina. Sitä paitsi kaikki muutkin oli sun kans aina. Sun kanssa oli vaan niin tuttua ja turvallista ja tapahtuipa mitä vaan pystyin aina turvaamaan suhun. Olin sun kans ekaks aamulla ja vikaks illalla. Sä olit mun kans olinpa mä iloinen tai surullinen ja autoit mua rauhoittuu jos olin vihainen.
    En mennyt iltaisin edes kaupungilta kotiin jollet ollut mukana. Mä aina hommasin sut mistä vaan että sain sut mukaani. Koskaan en sua ilmaiseksi saanut mutta se ei haitannu. Näin se oli ollut alusta asti. Jossain vaiheessä äitini ja isäpuoleni katkaisi välit suhun. En muista ajatelleeni siitä muuta kuin että miten he pystyivät? Tiesin jo tuolloin etten ikinä itse voisi tehdä niin. Merkitsit mulle ihan liian paljon. Ihan liian paljon. Olit kaikkeni. Eniten kuitenkin tarvitsin sua silloin kun et ollut luonani. Niin ei usein tapahtunut siitä minä kyllä pidin huolen.

    Ekan kerran kun oikeestaan kyseenalaistin sun seurasi oli vasta kun oltiin hengattu jo 7 vuotta ja aloin odottaa lasta. Tein päätöksen etten sua näkisi. Pysyin päätöksessäni joitain tunteja. Tuska oli kova. Olin niin riippuvainen sinusta etten pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin sua. Ja palasin sun luokse vaikka tiesin vahingoittavani lastani. Yritin vähentää tapaamisiamme. En onnistunut. Sun ote musta oli niin kova. Mähän värjöttelin talvisinkin tunnin välein pakkasessa saadakseni olla sun kanssa. Että mun olis edes hetken hyvä olla, että saisin susta itselleni rauhaa. Annoitkin sitä. Aina muutamaksi minuutiksi, sitten aloin tarvita lisää. Sisälle sua ei enää kutsuttu.
    Me ollaan tultu pitkä tie. Sä vaan olit erottamaton osa itseäni. Nyt kun mietin niin kyllähän mä olen aina tiennyt miten vaarallista sun kanssa on. Kaikki tietää että sä johdat mahdollisesti tuskalliseen kuolemaan. Mutta et vielä tänään. Etkä tänään tai ehkä et vielä huomennakaan. Siihen mä luotin. Ettet sä mulle tekis niin.
    Jatkuu...

    Nikotiinin käytön lopetin 23.7.2022 klo 16.45 kuunneltuani stumppaa tähän kirjan. 1 kk ja 14 päivää tupakoinnin lopettamisesta
  • Jatkoa...
    Jostain syystä kuitenkin uutena vuonna 2003 mä päätin lopettaa meiän jutun. En muista miksi. Ehkä mä väsyin siihen että sun kanssa piti olla niin tiiviisti. Ehkä sä et enää antanu mulle mitään muuta kuin sen hetken helpotuksen. Ehkei se enää riittäny mulle. Ehkä mä halusin jotain muuta. Elämää ilman sua ja sun ääntä mun päässä. Sen muistan etten uskonut pystyväni siihen.
    Mä käytin aika ison määrän siihen suruun ja tuskaan auttavia lääkkeitä. Se oli ihmeellistä. MÄ aloin nähdä, kuulla ja haistaa. Mä näin miten sä olit pilannut mun vaatteet hajullasi, en vain itse sitä ollut haistanut koska olin niin tottunut siihen. Aloin myös haistamaan maailmassa olevia tuoksuja jotka oli sun takia ollut multa kokonaan pois.Mä maistoin ruuan maun ja mikä parasta, mä pystyin alkaa liikkumaan. Sain vihdoinkin kunnolla henkeä. Ja mikä parasta, mä lopetin sun ajattelemisen. En voinut ymmärtää miksen ollut tehnyt tätä eroa jo aiemmin. Se oli niin helppoa. Helpompaa kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Mä olin vihdoinkin minä, ilman sun käskyjä ja määräyksiä. Mä aloin tajuta et sä olit vienyt multa ihan hirveen määrän rahaa.n.25 tuhatta euroo. Aika paljon siis.
    Mä päätin etten ikinä halunnu olla sun kans missään tekemisissä. Olin onnellisempi ja terveempi ilman sua. En mä sua vihannu, ihmettelin vaan miks olin uhrannut sulle niin monta vuotta ja toivoin ettet olisi vielä mua sairastuttanut, että voisin vaan rauhassa jatkaa elämääni ilman sua.
    En uskonut koskaan enää palaavani sun luokse.Tietkö, mä en olis halunnut.
    Mut sä tulit taks mun elämään. Aloin olee yhden miehen kans ja sehän pyöri sun kanssa. Kyl mä vähän sitä mietin mut ajattelin et se on sen asia, mä en suhun luo mitään suhdetta. Mutta varmaan aika sit kultas muistot ja päätin käyttää sua yhden riidan jälkeen sanojeni tehosteena. Näyttääkseni kuinka vihainen olin otin sut elämääni. Sä tunnuit hyvältä ja pahalta niin pitkän eron jälkeen, mutta kuten olit luvannut:rauhoitit mut. Mä luulin et se oli tässä ja nyt meiän ero jatkuu mutta eihän se sulle käynyt. Aluksi sä tulit mun luokse aina kun oli riita muttet kummiskaan antanut mitä lupasit ja joka kerran jälkeen mä päätin etten enää nää sua…ja näin taas. Tästä alkoi 7 vuoden taistelu.
    Tää 7 vuotta on ollut mulle ihan helvettiä. Sen 8 kuukauden eron jälkeen olen pisimmilläni saanut olla susta erossa 4kk. Sen lisäksi eripituisia pätkiä. Joskus päivän joskus kuukauden. Vaikka mä aina olen palannut sun luokse niin ikinä mä en ole lopettanut taistelua. Mä olen ihan koko ajan halunnut susta eroon.
    Miks mä aina otan sut takas? Siks kun mä alan uskoo suhun, että sä autat mua. Että sä vmuka lohdutat mua. Että sun kanssa oli sittenkin hyvä. Että nyt just en jaksa tätä eroprosessia, että mä sit myöhemmin. Ja joka kerta sä kietoudut muhun lujemmin.
    Nykyäänhän sä pakotat mut hereille öisinkin kerran tai kaksi. Päivät sun kanssa on passiivisia. Mä en jaks mitään. En edes ulkoiluttaa koiriani. Mä istun ja juon sun kans kahvia ja haluan koko ajan sua lisää koska et anna mitään. Ja mä yritän saada susta irti niitä asioita joita joskus annoit. Olen alkanut miettiä annoitko silloinkaan vai luulinko vain niin?
    Tietkö, mä en ole enää nuori…en mikään tyttönen siis. Mä haluisin nyt elää lopun elämäni ilman sua. Meillä on ollut niin paljon hyvää…kiitos niistä…kiitos kun olet auttanut mua, mutta nyt mä haluun ja mun täytyy alkaa pärjää ihan itse. Sun kanssa mä kuolen. Enkä mä haluu kuolla, mä haluun elää. Tiekö, mä en haluu sua enää, sen hyvän lisäks on ollut niin paljon pahaa, enenmmän kuin hyvää ikinä. Mä en voi antaa sun vangita mua lisää. Sä oot nyt hyppyyttänyt mua ihan liikaa. Mä haluan nukkua yöni hyvin, mä haluan voida hengittää vapaasti, mä haluan että mun vaatteet tuoksuu puhtaalle, mä haluun että mun suu on raikas ja hampaat valkoiset, mä haluun olla ajattelematta sua, mä haluun elää ilman pelkoa sairauksista, mä haluun liikkua ja juosta, mä haluun olla pirteä ja ennen kaikkea vapaa. Ymmärrätkö että sä viet nämä kaikki asiat multa.

    Nyt on enää viimeisten sanojen vuoro. Enää en tule luoksesi ja mua pelottaa, mutta niin mun kuuluukin pelätä. Onhan tää mulle uutta. Elämä ilman sua. Mä tiedän että tulee päiviä jolloin kaipaan sua, silloin aion lukea tämän kirjeen uudestaan ja aion puhua susta musta ja meistä ystäville, mutta enää mä en tule,älä siis turhaan pyydä vaan anna mun mennä. Vaikka sä pyytäisitkin niin en mä enää tule. Ikinä.
    Tällä kertaa en anna minkään enää estää mua ja pian tulee päivä jolloin huomaan etten ole sua ajatellut koko päivänä ja silloin mä olen vapaa. Mä en usko sua enää. Mä en tarvitse sua enää. Tämä ei ole loppu vaan uuden alku!
    Miaij

    Nikotiinin käytön lopetin 23.7.2022 klo 16.45 kuunneltuani stumppaa tähän kirjan. 1 kk ja 14 päivää tupakoinnin lopettamisesta
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hieno teksti !
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Oodi valheystävälle

    Mielitietylleni
    runoni mun kiiri!
    Kuule tarinaani,
    Stumpin seurapiiri!

    Kantaa sain mä
    tämän ristin.
    Kerron päivistä
    nikotinistin.

    Järvikalasta mä
    lapamadon sain.
    Tee-se-itse -miehenä
    ratkaisua hain.

    Jostain luin: intiaanit
    rauhanpiipullaan
    ajaa laakamadon
    kolostaan.

    Tarttui taskuuni Westi,
    sen piti olla testi.
    Omahoidosta tuli
    neljän vuoden pesti.

    Ystävystyin
    kanssa Coltin.
    Pian ilman savua
    heitin voltin.

    Skarppiuteni
    vaati Camelia:
    henkiorjuuteen
    otin askelia.

    Ahdistuksessa
    olit tie tähtiin.
    Maniassa mun
    rauhoittuvan nähtiin.

    Et pettänyt milloinkaan,
    kun suhun turvauduin.
    Autoit jaksamaan
    juoksin taikka kaaduin.

    Sitten tajusin:
    et ystävä olekaan.
    Herruutta vaadit
    ja joudun sairaalaan.

    Vain oppi kantapään
    sai mielen kääntymään.
    Nyt tiedän: nikotiini
    ei ole vastaus ongelmiini.

    Myötä- ja vastamäissä
    opin sut tuntemaan.
    Olitko aviovaimo?
    Et ystävä ainakaan.

    -Kipling-
    Helmikuiset 2022
  • Ketju: ohhohhoh vuodelta 2007 kun käsiteltiin voimakasta mielitekoa:

    "Totta kai , sä olet jo 98.3% suoritteesta nimeltä stumppaus tehnyt , svide, sä olet kun se ruotsalainen joka päätti uida suomeen ja totes kymmenen metriä ennen rantaa . "En mä jaksa , " ja käänty takas !!!

    Mieti perskule , mieti .. ootkos sä ihan turhaan kärsinyt vaivat tähän asti ja sanot että jag orkar inte ... vai selaatkos vähän näitä juttuja tällä sivulla ja taistelet ! Olikos se Justine joka paini saman asian kaa ja on voittaja ja seisoo rannalla pyyhe ympärillään ..."

    Jantsku
    Nikotiinin käytön lopetin 23.7.2022 klo 16.45 kuunneltuani stumppaa tähän kirjan. 1 kk ja 14 päivää tupakoinnin lopettamisesta
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Näin on, hyvä kirjoitus. Lopettaminen voi arkipäiväistyä ja punainen lanka ja motivaatio kadota n. 2-4 kk välillä. Silloin voi tulla tuo "jag orkar inte mera."
    Kärsivällisyys ja sisu, tietty muiden asiaankuuluvien tahtotilojen ohella, on tärkeää.
    Ei Roomaakaan päivässä...
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi heinäkuu 14
    Hyviä kirjoituksia, röökiromantiikkaa parhaimmillaan. Muistan hyvin kun 80-luvulla nuorena neitokaisena lähti ulos niin koskaan ei tarvinnut sytyttää röökejään itse. Tuhovoiman määrä oli suoraan verrannollinen vieressä palaviin sytkäreihin kun hetken aikaa oli juoruavinaan kavereiden kanssa rööki puolihuolimattomasti kädessä :D .
    Nykynuorilta ovat lähestymisen konstit vähissä kun tämänkaltaista neutraalia lähestymistapaa ei oikein enää ole.
    Edit. Tuollaisia muistoja jutuista tuli mieleen, ohis mutta kuitenkin :)
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Monet muistikuvat ovat yhteisiä, tavalla tai toisella. Monesti miesvaltaisessa porukassa oli tupakoivana "yksi jätkistä". :D
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.