Sinä joka olet ollut jo pitkään polttamatta!

Mitä tarkoittaa pitkään? Sanotaan että puoli vuotta, tai vuoden, tai sitä pidempään. Sen verran pitkään että koet jo jonkinlaista sisäistä mielenrauhaa ja varmuutta siitä, ettet ihan oikeasti enää halua koskea tupakkaan.

Haluatko kertoa jonkun oman tärkeimmän vinkkisi lopettamiseen? Mikä oli isoin asia joka auttoi sinua lopettamaan, minkä ohjeen antaisit hänelle, joka juuri nyt harkitsee tupakoinnin lopettamista?

Viestejä yhteensä

  • Mulla itselläni helpotti olla savuton päivä, tunti ja pahimpina hetkinä jopa minuutti kerrallaan. En edes yrittänyt ajatella mitään loppuelämän savuttomuutta, se olisi ollut mulle alussa liian iso tavoite. Keskityin vain käsillä olevaan hetkeen.

    Toinen, mikä helpotti oli itsensä palkitseminen säästyneillä rahoilla ja alussa välitön palkinto viikottain. Ostin hajuveden, treenipaidan yms. mitä tahansa mikä ilahdutti. Laitan vielä nykyisinkin joka palkasta 200€ säästöön ja ne rahat käytän johonkin kivaan. Mies lopetti kuukauden myöhemmin kuin minä ja laittaa myös rahat säästöön. Tupakkarahoilla on ostettu palju, sohvaryhmä takapihan terassille ja maksettu ainakin osittain viime viikon Kreikan matka ja kylpyläreissu + monia muita kivoja juttuja.

  • Tuo minkä Hile mainitsi on aika tärkeä juttu, ainakin alkuun loppuelämän tavoitteena savuttomuus on liian iso asia kun päiväkin tuntui isolta asialta. Myöhemmin sitä ei ihmeemmin ajattele eikä edes tarvitse tai kannata ajatella, ylipäänsä kannattaisi unohtaa koko tupakka ja sen olemassaolo.
    Tuo itsensä palkitseminen on myös kivaa, sitä lajia on tehty vähän reilumminkin :#. Koruja, koira, auto jne, kääk.
    Toki tämmöiseltä pyromaanilta rahaa säästyykin aika paljon kun ajattelee tupakan nykyhintoja joista en ole enää kovin hyvin perillä. Saakohan mitään askia enää alle kympillä :o
  • Tuo itsensä palkitseminen on todella hyvä juttu. Myös minulla monta kertaa lopetus kaatui johonkin kriisiin, tässä viimeisessä päätin sen, että tämä on mun juttu, enkä anna minkään asian tai henkilön vaikuttaa omaan savuttomuuteeni. Ja se tunne, kun teet viikonlopun ruokaostokset lähes puolella hinnalla, kuin tupakoidessa. Joskus vieläkin hämmästyn :smiley:

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Mulla auttoi ensin vahvan päätöksen tekeminen. Tein sen useita kuukausia ennen lopettamisajankohtaa. Hakeuduin pari kuukautta ennen lopettamista lääkärin puheille, tiesin tarvitsevani tukea ja halusin kaiken mahdollisen tuen, en vain yhtä tukikeinoa. Eli lääkäristä lääkeresepti ja sen lisäksi terveyskeskuksen tupakkaryhmään. Kun aloitin lopulta lääkityksen, tulin myös tänne Stumppiin lukemaan keskusteluketjuja. Heti kun lopetin, liityin sen kuukauden lopettajiin. En tiedä olisinko lopettanut kevyemmälläkin tuella, mutta valitsin ottaa kaiken mahdollisen tueksi just siksi, että onnistuminen olisi varmempaa. Ja tässä ollaan, kolme vuotta myöhemmin. Edelleen elämäni paras päätös.

    Julmetusti tsemppiä jokaiselle lopettajalle! <3

  • Nopeuttaisikohan kauhukertomus viisaan päätöksen tekemistä. Minulta pitkään, eli vuosia sitten leikattiin keuhko, sitten kuukauden päästä leikattiin toinenkin. Nyt tietokonekuvaus näyttää, että pitäisi tehdä sama uudestaan. Kannattaaa siis istua ja ajatella hiljaa, onko tässä mitään järkeä...siis tupakanpoltossa.

  • Wrouv82Wrouv82 Kymenlaakso

    Minulle kaikkein tärkein tekijä oli vakaa usko siihen että tää oli nyt tässä.

    Se oli se punainen lanka josta pidin kiinni kaikin voimin, enkä antanut itselleni vaihtoehtoa toimia toisin. Tätä ennen olin tosin pohjustanut lopetuspäätöstäni varmaan vuoden ja tehnyt jo "henkisen pesäeron" röökiin; olin siis pitkään tehnyt vähän kuin mielikuvaharjoituksia tulevasta savuttomuudesta, totutellut ajatukseen, lopulta arkaillut "lähtötelineissä" turhautumiseen saakka, uskaltamatta aloittaa.. Lopulta olin niin tikahtua tupakkaan ja sen aiheuttamiin oireisiin, että lopettaminen oli lähes helpotus.

    Alusta asti on ollut päivänselvää, ettei siihen ole paluuta, ne kortit on jo katottu.

    Jos "kylmiltään" olisi pitänyt lopettaa, eli joku olisi tullut vaikka sanomaan että "Wrouv kuule, et saa enää polttaa koskaan tästä eteenpäin", ei olis tullut mitään. Minulle siis sopi vakaa ja harras valmistautuminen, vaikka se otti aikaa kuukausitolkulla. Ja onhan tää toisaalta ollu vähän kuin pitkälle matkalle olisi lähtenyt, pitäähän semmoiseen valmistautuakin hyvin :)

    Tupruttelua 19 vuotta ~aski/pv - viimeinen tupakka 25.11.2017

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.