Tuuletusnurkkaus
hepa
Välimeri
Pakko avata nurkka jossa tuulettaa onnistumistaa, siis pistää oikein kunnolla kehut kehiin itselle; päivittäin! Tai viikottain, kuukausittain, miten nyt kukakin haluaa ja tykkää. Täällä ei sitten kannata tuulettaa huonoa olo, vaan päästää positiivisuus valloilleen 
JA jos sulla on joku hyvä keino jolla oikein tsempata itseä, jaa se jotta minäkin pääsen hymyilemään :-)
JA jos sulla on joku hyvä keino jolla oikein tsempata itseä, jaa se jotta minäkin pääsen hymyilemään :-)
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.
Viestejä yhteensä
Päivä kerrallaan, niin hyvä tulee. :thumbup:
http://forum.stumppi.fi/plugins/Signatures/pics/abstract-thumb.jpg
Polttamatta, vaikka olen kärsinyt painajaisista, turvotuksesta, paino on noussut, järki on lähtenyt, henkisesti ollut vaikeaa, on ollut hirveitä stressitilanteita ja pimeää, tylsää, liikaa lunta ja kaikkea. Tästä on hyvä jatkaa ja keksiä kaikkea kivaa elämään tupakan tilalle. Iso lista onkin valmiina odottamassa, kohta olen valmis aloittamaan.
Just äsken päivitin listaa, ja näköjään noin kolmessa viikossa 14 ikävää asiaa 27 kohdan listasta on loppunut mukaanluettuna vakaviakin oireita, kuten rytmihäiriöt.
Painajaiset ovat loppuneet ja viime yönä näinkin unta Johnny Deppistä
Myös tuntuu että aivotoiminta on EHKÄ palautumassa normaaliksi, ainoastaan muistissa pientä häikkää vielä.. :oops:
Tän viikon sunnuntaina on 4vkoa putkeen ilman tupakkaa, ihan mieletöntä!!! Tällä viikolla ostan lennot Dubliniin tupakoimattomuudesta säästyneillä eurosilla. On se mukavoo!!
Kun huomaa positiivisia muutoksia mm. ihossa, se todella kirkastuu. Sain itse punaiset posket (ei couperosaa :P ).
Kun pystyy toimimaan useimmiten kuin ennenkin, mutta ilman tupakkaa tai sen himoja.
Hehkuttakaa ja tuulettakaa, se antaa lisää positiivista voimaa!
Neljä viikkoa on täynnä ja takana, wuhuu! Eikä päivälleen täydestä kuukaudestakaan enää paljoa puutu, nyt on helppo hymyillä ja naureskella itelleen
Tuntuupa että tämä lopetus laittoi liikkeelle pyöriä muitakin, parempiin tulevaisuuksiin ehkäpä
14.7.2017. klo 12.45
Kyllä täällä potkitaan ja kauan, jos on aihetta. Tuidren tarina on loistava.
Häntäkin potkin, kerran vedin sähköpostitse takaisin, kun ei alkanut kuulumaan.
Lopulta he tekivät Hitzin kanssa yhteistä projektia.
Olemme Tuidren kanssa kavereita edelleen. Hän voi hyvin, liikkuu tosi paljon jne..
Mut siis hienoa, että olet löytänyt rauhan ja tunteen, ettei hampaat irvessä kannata...
Joku rentous voisi ollakin lopettamisessa hyvä juttu, jos siihen vain suinkin pystyy.
Huumoria ei pidä unohtaa kanskaan.
Ei huono lause: Joskus me tällekin vielä nauretaan.
Niin hurjalta kun se lopettamisen alkuvaiheessa kuulostaakin.
Tuuletus myös mulle, tänään meni yli puolet päivää ennen kuin niin sanotusti "muistin" että olen joskus tupakoinut, eli siis tupakka tai ajatus siitä ei muistunut mieleen millään tapaa edes silloin kun aamulla ja myöhemmin päivällä bussissa tupakkaa haistoin. Wohoo!!
Kuun lopussa aloita vielä kuntopuristuksenkin joten ehkäpä sitten ensi kuussa pääsee tuulettamaan sitäkin :-)
Hajuaisti vaan toimii paremmin ja välillä haisee ja välillä tuoksuu hyvälle,ihmeen tärkee asia...Sansinko jo onnitella itseäni,HYVÄ MINÄ!!
:roll:
Kyllä kannattaa tuulettaa \o/
Alakerran naapuri oli käynyt kalassa ja toi mulle 6 isoa haukea. Niitä kun illan siivosin ja fileoin (en oo mitenkään taitava siinä hommassa), niin ärräpäitä lenteli. En kuitenkaan voinut heittää hyvää ja terveellistä ruokaa menemään. Mietiskelin, että aiemmin olisin aina välillä käynyt sauhuilla ja taas jatkanut. Nyt ei ollut sitä tarvetta. Yhden kerran istahdin alas, vetäisin nikotiinisuihketta, suljin silmät ja levähdin hetken. (Selkä väsyy, sormet pikkuhaavoilla) Illalla syötiin sitten iso annos kermassa uitettua haukea.
Tässä tuli vaan jotenkin konkreettisesti esiin se, miten tupakoitsijana piti olla nikotiinia koko ajan elimistössä, jonkunnäköistä tapapolttamista.
Hyvä minä
Yli kaksi viikkoa olen ollut savutta, taputan itseäni selkään. Ei oo helppoa mutta ei tarvitte ollakaan. Viimeksi kun yritin lopettaa kaikki meni tosi kivuttomasti, lopetin laastarit liian aikaisin ja hupsista, parin viikon päästä sorruin. Mun pitää ilmeisesti vähän kärsiä että pysyn ruodussa...
Oma onnistumisjuttu eilen: 36-vuotiaan kuopuksen kanssa vietettiin äitipoikailtaa Helsingin keskustassa: ensin hyvää ruokaa, sitten vielä yömyssy toisessa ravintolassa ennen eroamista ja kotimatkoja.
Kun tosi harvoin käyn keskustassa illalla, viikonloppuisin etenkään, olo oli kuin ulkomailla. Ja kun katuja käveltiin, joka paikassa ihmisiä tupakalla, pilvin pimein.
Myönnän, kävi mielessä, teki vähän mielikin, silti tietenkään en polttanut.
Mut just näin se menee. Jokainen kerta, kun ohitamme tilanteen, jossa ennen poltimme, voimme tuulettaa. Pienetkin voiton hetket tuovat sitä itsetuntoa lisää.
Musta on ihanaa, kun hajuaisti on palannut. Kahvi ja ruoka tuoksuu ja kaikki muut ihanuudet! Mutta myös pierut...
Hyvä minä,,,,Hyvä me kaikki savuttomat ihmiset