Miten handlaatte raivonpuuskat?
nää negatiiviset tunteet. Kun asiat ei oikeen suju, tulee v****s! Ja se v**** ei ole sitten se ihan mihin olen tottunut. (aiemmin menin tupakalle kiroilemaan ja sehän jotenkin poisti kiukutuksen tai sen suurimman terän) Nyt taas ei ole mitään mitä kiukun kanssa tekisin, se vaan on ja jyllää enkä saa sitä millään pois. Eilen illalla huomasin kuinka paljon tekemättömiä töitä mulla on.. no sehän laukaisi oikein kunnon kiukunpuuskan kun piti olla aikaa muuhun. Olin jotenkin tosi pelottavan agressiivinen. Heitin silmälasitkin lattialle ja häkellyin omaa reaktiotani. Kuinka se raivo voi tulla näin vahvasti??? No join pari lasia viiniä hyvin nopsaan suoriltaan ja kyllähän se rauhotti.
Mutta taas otan jotain rauhoittavaa/korvaavaa, poistavaa sen itse kiukun päälle. Hassua kuinka riippuvainen sit'ä on ollut.. Ja miten paljon on turvannut tupakkaan. Oon vähän hukassa noiden tunteiden kanssa. Viime lopetuskerralla kävi samoin. Kuukauden savuttomuus ja samat hallitsemattomat raivopuuskat jotka ei lähteneet millään. Siihen kaatu.. Nyt ei kaadu!!! Ei vaikka kaikki ystävät kaikkoais läheltä.
Nyt oon ansainnut tän onnistumisen, eikä sitä kaada mikään! Täysillä vaan raivoa kohti, huh huh jippii! (katkeran suolaiseen sävyyn)
Tuntuu et pitäis mennä johonki terapiaan näiden tunteiden kanssa, miks kiukuttaa niin stanasti? Onko tunteet oikeesti näin vahvoja vai onko ne nyt vaan lopettamisen myötä "vähän" vahvempia hetken?
Mutta taas otan jotain rauhoittavaa/korvaavaa, poistavaa sen itse kiukun päälle. Hassua kuinka riippuvainen sit'ä on ollut.. Ja miten paljon on turvannut tupakkaan. Oon vähän hukassa noiden tunteiden kanssa. Viime lopetuskerralla kävi samoin. Kuukauden savuttomuus ja samat hallitsemattomat raivopuuskat jotka ei lähteneet millään. Siihen kaatu.. Nyt ei kaadu!!! Ei vaikka kaikki ystävät kaikkoais läheltä.
Nyt oon ansainnut tän onnistumisen, eikä sitä kaada mikään! Täysillä vaan raivoa kohti, huh huh jippii! (katkeran suolaiseen sävyyn)Tuntuu et pitäis mennä johonki terapiaan näiden tunteiden kanssa, miks kiukuttaa niin stanasti? Onko tunteet oikeesti näin vahvoja vai onko ne nyt vaan lopettamisen myötä "vähän" vahvempia hetken?
27.2.2015 paloi vika rööki!Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.
Viestejä yhteensä
hahaha sekopäistä meninkiä!
mieski kyllästy jo kiukkuiluun. LÄhti ulos, hohhoi :-) kaitpa se sieltä tulee viel takas.
Lähimmille sitä sit uskaltaa raivota ja keksiä syitä mitä pahaa he ovat tehneet.. Mut niinku täällä joku jo mainitsi ei oo helppoa saman katon alla asuville kun sitä ei oikeen pysty käyttäytymään niin kuin viilipytty jos tunteet kuohuu.
Ei ihan humpuukia, koska oikeesti samat tunnekuohut vieläkin jotka oon aina stopannut tupakalla. Nyt en enää stoppaa niitä vaan pitäis opetella elämään niiden kanssa. Näin se vois olla! Aika kamalaa että on turvautunut tällaiseen syöpäkääryleeseen koko ikänsä
unut kaikkeen.
Onneks on muitakin raivohulluja. Mä pysyn neljän seinän sisällä ovet lukossa, mut on paha virhe edes ajatella muita ihmisiä. Mä toivon et tää menee ohi kun vasta toka päivä menossa.
Lyhytpinnainen kausi ei onneksi kestä mahottoman kauaa. Kun siitä pääsee yli niin hermo pitää jo paljon paremmin kuin tupakoidessa.
Tämän viikon uutisista ja britannian parlamentin brexit neuvotteluista tuli mieleen. Kun raivonpuuska tulee auttaisiko jos pysyisi tupakan mittaisen ajan samassa asennossa kuin Jacob Rees-Mogg
kiroillen ja xylitol sisua mussutellen on mennyt itsellä, kirjoitan myös aikatavalla ja koetan sillälailla hallita ajatuksiani ja tunteitani. Mutta kyllä suuttuessa eka ajatus on se sauhu suuhun ja äkkiä. On vaan kohdattava ne omat perkeleensä, tehtävä niiden anssa rauha ..ei kai siinä muukaan auta
Lisään vielä, että ei ole vaarallista, jos ei johda henkiseen tai ruumiilliseen väkivaltaan.
Eilinen oli mulla erittäin huono päivä, tupakka kävi mielessä monesti koska kovaa selkäkipua oli ja mikään ei meinannut tehota siihen. Mutta ohi sekin meni ja tein siinä neuletta ja aloin katsella leffaa milloin rauhoittui mieli. Huomion kiinnittäminen muuhunkin toimii kun suurin harmitus ohittuu. Niin ja joku jolle valittaa eli puhua
Mutta hyvä kysymys on, kuuluko kuohunta luonteeseen ja jopa tupakan tuskaan, mitä ei ilman aloittamista edes olisi. Ja onko mielen kuohunta suorastaan tupakoinnilke altistava piirre. Piirre joita samanlaiset savuttomat ovat alunperin käsitelleet muutoin - tai olleet käsittelemättä. Te stumppaajat sentään välitätte siitä - ja mietitte mitä tehdä.
Mulla on tietty addiktoituminen geeneissä. Suvussa on paljon erilaisia friikkejä ja pelaamista ja huumeita lukuunottamatta olen itse erittäin taipuvainen addiktioihin. Mutta se on taas toinen juttu. Mutta mielialalääkkeenä olen itsekin tupakkaa käyttänyt. Ja tavallaan se on siinä aika tehokas. Ainakin lykkäämään perusteellisempaa käsittelyä tuonnemmaksi.