Päätin lopettaa, jos tällä kertaa oikeasti onnistuisin...
Marikatti
Tampere
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka puhuvat, että onnistuivat tupakoinnin lopettamisessa tuosta noin vain. "Oli tosi helppoa". Minulle tupakoinnin lopettaminen ei ole ollenkaan helppoa, vaan ihan älyttömän vaikeaa. Tämä ei ole ensimmäinen yritykseni. Parhaimmillaan olen ollut viikon polttamatta korvaushoitojen ansiosta... Huoh...
Tämä on itselleni nyt varmaan viides yritys. Tällä kertaa yritän tehdä asiat hieman toisin. Rekisteröidyin tänne, että saan kanssakokijoiden tukea. Melkein kaikki tuttuni polttavat, mukaanlukien kihlattuni ja paras ystäväni. Ja ystävät jotka eivät polta, eivät ymmärrä että tämä on minulle oikeasti vaikeaa....
Ja yhdeltä internetsivustolta rekisteröidyin sellaiseen tupakoinninlopettamisvalmennukseen, jossa saan kannustavaa sähköpostia. Tällä kertaa en aio pärjätä yksin.
Kihlattuni kyllä tukee minua, mutta ei ole itse valmis luopumaan tupakasta. Hän ei todellakaan painosta jatkamaan, ja on iloinen päätöksestäni. Silti on vaikeaa koko ajan katsella kun toinen polttaa. Tai melkein kaikki ystäväni. En voi erakoitua ja olla tapaamatta ketään, vain siksi, että en joutusi katselemaan kun toiset polttavat...
Ajattelin tosiaan, että täältä saa vertaistukea. Onko muita, joille tämä on oikeasti vaikeaa?
Alan varmaankin kohta siivoamaan niin on tekemistä... Tämä on eka päiväni ja ensimmäinen tuntini ilman tupakkaa.... On kumma, että tupakkaa tekee eniten mieli heti sen jälkeen, kun on päättänyt, että nyt sai olla viimeinen....
Apua...
Tämä on itselleni nyt varmaan viides yritys. Tällä kertaa yritän tehdä asiat hieman toisin. Rekisteröidyin tänne, että saan kanssakokijoiden tukea. Melkein kaikki tuttuni polttavat, mukaanlukien kihlattuni ja paras ystäväni. Ja ystävät jotka eivät polta, eivät ymmärrä että tämä on minulle oikeasti vaikeaa....
Ja yhdeltä internetsivustolta rekisteröidyin sellaiseen tupakoinninlopettamisvalmennukseen, jossa saan kannustavaa sähköpostia. Tällä kertaa en aio pärjätä yksin.
Kihlattuni kyllä tukee minua, mutta ei ole itse valmis luopumaan tupakasta. Hän ei todellakaan painosta jatkamaan, ja on iloinen päätöksestäni. Silti on vaikeaa koko ajan katsella kun toinen polttaa. Tai melkein kaikki ystäväni. En voi erakoitua ja olla tapaamatta ketään, vain siksi, että en joutusi katselemaan kun toiset polttavat...
Ajattelin tosiaan, että täältä saa vertaistukea. Onko muita, joille tämä on oikeasti vaikeaa?
Alan varmaankin kohta siivoamaan niin on tekemistä... Tämä on eka päiväni ja ensimmäinen tuntini ilman tupakkaa.... On kumma, että tupakkaa tekee eniten mieli heti sen jälkeen, kun on päättänyt, että nyt sai olla viimeinen....
Apua...
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.
Viestejä yhteensä
:? no mulla ei ainakaan helppoa, toinen yritys tämä, joka tänään alkoi ja sama taktiikka kuin sinulla, paljon tekemistä
Hyvä että olet löytänyt tämän sivuston ja muita tukiryhmiä :thumbup:
Voimia sinne..
Huoh...
ja se tunne ettei saanu mitään aikaseks-kun ei voinu polttaa sita alotus-tuumaus-lopetus-röökiä....se oli jo huippuunsa hiottua laiskuutta suorastaan...mutta ohi meni sekin ...kröhöm...muutamassa kuukaudessa.........noooh...huusholli on taas järjenstyksessä ja muutonki alkaa jo unohtaan et joskus on tarvinnu röökiä :shock: (mihin?)
SIIIIIS:tervetuloa
Tsemppiä kovasti sinulle! Kyllä tuo nikkispiru päihitetään!
En voi antaa itseni ajatella, että ei se yksi nyt mitään haittaa... Kun sitten alkaa ajattelemaan, että milloin pääsee taas tupakalle...
Suursiivoukset ja juhlien järjestelyt on vaikeita, kun on aiemmin tottunut vetämään niitä kitikatin mainitsemia tupakoita. Tosin tänään pihatalkoot ilman rölliä sujuivat hienosti, eikä tupakka tullut mieleenkään kuin pari kertaa, eikä silloinkaan välttämättä niin, että olisin halunnut polttaa. Aiemmin usein ärsytti, kun oli pakko polttaa, vaikka oli paljon kiireellistä tekemistä.
Älä marikatti polta yhtäkään. On helpompi päättää, ettei polta, ja pysyä siinä. Se on juuri niin kuin kirjoitit, että jos polttaa yhden, niin sitten tosiaan alkaa heti ajattelemaan, että milloin seuraavan kerran "pääsee" tupakalle. Ja sitä kiusausta ei kauaa jaksa vastustaa eikä asiaa jaksa miettiä ja on sitten jälleen tupakoitsija. On vain itsensä kiduttamista vähentää tupakointia ja se myös luo virheellisen mielikuvan, että tupakka olisi jotain ihanaa ja odottamisen arvoista.
Tsemiä vaan marikatille ja kaikille muillekin uusille ja vanhoille sekä tuleville lopettajille. Ja vielä sellaista infoa teille, jotka suunnittelette lopattavanne lääkkeen avulla, niin älkää pettykö, jos se ei ole niin helppoa kuin kuvittelitte. "Lopetin" kerran Zybanilla (10 kk savuitta) ja yllättävän vaikeaa - suorastaan kammottavan vaikeaa - se alku oli silloinkin. Tällä kertaa käytin vain noin 15 kpl purukumeja ja that´s it.
On vaan sellainen olo, että pitää kohta ottaa taas purkka suuhun. Hirveä hiki päällä. Huoh...
Mutta tänään on jotenkin helpompi olo henkisesti kuin eilen. Eilen oloni oli sellainen, että tuntui kuin tekisin maailman hankalinta päätöstä ja luopuisin jostain maailman rakkaimmasta asiasta. Ehkä päivän mittaan vielä tulee samaa oloa, mutta aamu on ollut henkisesti helpompi ainakin. Ja aamutupakki mulle on aina ollut se kaikkein tärkein. Ei oo lähteny päivä käyntiin ilman sitä. Ja katos vaan, tässä mä olen koneella ja hereillä.
Kiitos kannustuksesta. Ja kyllä, me onnistutaan tällä kertaa.
Ja sitten tämä ihminen käski mukaansa parvekkeelle, kun meni tupakalle, vaikka olin kertonut että olen lakossa. Kieltäydyin "kunniasta". En tosiaan mene edes seuraksi toisen mukaan, kun ei kerran ole pakko haistella sitä paskaa.
Miten tää voi oikeasti olla näin vaikeeta....
Voimia alkavalle viikolle
Noo, huomenna on uusi päivä. :oops: :oops: :oops: :oops: Nolottaa oikeesti, kun eilen jo jouduin kertomaan möhläilyni. Ja meinasin et en tänään paljasta polttaneeni, mutta toisaalta miun on parempi tunnustaa se, ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Ei masennuta eihän? Ja muututaan vahvemmiksi?
Niin joo, ja huomenna ilmottaudun tuohon lopettaneiden puolelle. Että sisäistän asian kunnolla. Olen lopettanut, en yritä lopettamista.
Haluan selvitä ekasta päivästä. Sitten toisesta. ja niin edelleen. Mutta edes tästä ekasta päivästä ensinnä...
En taida laittaa itseäni vielä tuonne lopettaneiden puolelle, kun tämä miun pitkä topic on täällä kuitenkin. Ajattelin tehdä sen vain sen takia, että aivot sisäistäisivät asian, että olen lopettanut, kun katson omaa topiccia lopettaneista enkä päätöksen tehneistä.
Ja tuo mun otsikko on ihan p:stä. "jos tällä kertaa onnistuisin". Minähän onnistun!
Kiitos tsempeistä Sade!
Voimia ja sisua sinne..
Mulla jotenkin vaikea tämä eka työpäivä ja varsinkin aamulla oli pasmat ihan sekaisin..Jotenkin kahvi muuten helpottaa jos oikein päätä puristaa, ainakin vähäksi aikaa..ja suklaa :oops: ja salmiakki :oops: ja jäätelö :oops:
Noh mietiskellyt että on tämä niin pottumaista hommaa että pieni hemmottelu ei haitanne.. Viimeksi muuten muistelisin että nämä kolme ekaa päivää olivat kauheita, tällä kertaa tuntuu että se on kolmas :roll:
Mutta kyllä tämä tästä helpottanee kun muistaa ettei sitä yhtäkään tupakkaa enää suuhunsa tunge..muutenhan tämä kaikki alkaa taas alusta
:?