Taas täällä
Juuh taas täällä, entinen täti keltainen, nykyinen ihan vaan Keltis. Olen poltellut muutaman vuoden taas lyhyehkön tauon jälkeen ja nyt pitäisi sitten yrittää lopettaa ihan lopullisesti. Olin tosi pahassa flunssassa jokunen viikko sitten ja lääkäri kysyi haluaisinko lopettaa tupakanpolton. Onhan se mielessä käynyt monestikin, mutta jotenkin en vaan asiaan ole sen enempää panostanut, ollut lähinnä mielessä tyyliin "olishan se kiva, ettei polttais". Sain ajan sairaanhoitajalle keskusteluja varten. Kävin siellä viime viikolla ja tulin siihen tulokseen, että nyt kyllä asia pitää ottaa käsittelyyn. Paljon on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi olen tänne kirjautunut. Muutin Malmööseen Helsingistä kohta kaksi vuotta sitten ja käyn täältä käsin Kööpenhaminassa töissä. Painoa tullut jumalattomasti lisää koska avioliiton myötä on monikin rutiini heittänyt härän pyllyä, hyvää ruokaa jne. Viihdyn täällä kyllä hyvin, tosin lapsia ja rakkaita ystäviä on aina ikävä, mutta jotenkin sen asian kanssa oppii elämään. 1 v 8 kk meni, etten päässyt pandemian vuoksi edes käymään Suomessa, silloin luulin, että sydämeni halkeaa ikävästä. Itse aiheeseen sitten 
Pidän nyt viikon röökipäiväkirjaa eli tutkiskelen milloin poltan, mitkä fiilikset, onko ihan pakko saada se savuke jne. Ensi perjantaina sitten taas hoitajan luo keskustelemaan lopettamisesta jne. Lääkäri laittoi minut myös puhallustestiin koska oli kuulemma ollut vähän huolissaan. Ihan hyvät tulokset kuulemma, eikä aihetta jatkotutkimuksiin. Sinänsä hyvä, mutta olo on sen verran tukkoinen, että kyllä se ajatus lopettamisesta pyörii päässä. Poltan noin 10 savuketta päivässä, nuuskaamaan en ole oppinut vaikka välillä saatan tyynyn huuleeni työntää, siis jos tilanne on se, että ei tupakalle pääse. Nyttemmin olen vaihtanut kuitenkin tuon nuuskatyynyn nikotiinipussiin. Champixia ei täällä saa ennenkuin nikotiinivalmisteet on kokeiltu lopettamisen tukena, näin ainakin sairaanhoitaja minulle sanoi. Onni onnettomuudessa on se, että parvekkeella/sisällä ei saa asunnossamme polttaa eli kadulle on aina mentävä röökille. Se on varmaan vähän myös hillinyt sitä polttamista, ei ole kiva olla ikäänkuin maalitauluna tossa kadulla. Jos en muuta ole oppinut edellisistä lopettamisistani niin sen, että mikään ei ole koskaan niin varmaa kuin se, että jos sytyttää yhdenkin lopettamisen jälkeen, se vie aikas liukkaalle polulle. Stumpin keskustelupalsta tuli mieleeni, täällä on niin supertuki ja moni onnistuja saa itsenikin uskomaan siihen mahdollisuuteen, että tupakasta tosiaan voi päästä eroon kokonaan. Jatkan itsetutkiskelua, kyllä se tästä valkenee Mukavaa sunnuntaita kaikille
Viestejä yhteensä
Kannattaa viipyä kauan Stumpissa, vuosi ja parikin. Sit voi olla varmasti selvillä vesillä. Minä luotan vertaistukeen!
Tervetuloa takaisin! Melisan sanoin, kannattaa viipyä, vieläkin käyn päivittäin. Tsemppiä sinulle!
16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka
Minun uskoni on suuri, koska jatkuvasti tulee joku uudestaan ja kas, tällä kertaa onnistuu. Näin myös sinun kohdallasi Keltis.
ihana Melisa
Tänään kävin taas sairaanhoitajan luona keskustelemassa. Sain kyllä shokkiherätyksen kun keskustelimme nikotiinipusseista. Hän kysyi, että ostanko ne apteekista, sanoin että ei ei ostan ne ihan tupakkakaupasta. Sitten tulikin se pommi. Hän sanoi minulle, että ostat siis nuuskaa. Sanoin ei ei, ihan nikotiinipusseja. Kuulemma sama asia kuin nuuska noi mitkä siis tupakkakaupassa myydään, ne valkoiset eri mauilla maustetut pussit, (ehkei niitä Suomessa myydä, en tiedä). Eniveis kuulemma se nikotiini on ihan samaa kuin tupakassa ja niistä on poistettu vaan tupakan maku. Olin ihan äimän käkenä, olin kuvitellut, että ne on vähän sama kuin nikotiinipurkka ja just tänään olin ostanut tornin niitä mintunmakuisena. Sanoin kyllä hänelle, että joo nyt kun olen alkanut käyttämään niitä, välillä tulee ihan mieliteko laittaa huulen alle sellainen. Ei siis tee mieli mennä röökille, mutta ikäänkuin nuuskata. Huoh. Onhan niissä purkeissa kyllä maininta, että on riippuvuutta aiheuttavaa, mutta siltikin hämäävä tuote... Noh mieheni nuuskaa, joten hän voi niitä sitten huulensa alle työnnellä, mä käyn apteekissa ostamassa nikotiinipillereitä tmv. Hoitsun kanssa käytiin läpi mun itsetutkiskelua ja hän sanoi minun kyllä hyvin kirjanneen ja valmistautuneen jo nyt tupakasta luopumiseen, enää vaan sitten pitää tehdä se päätös. Juteltiin kaikkea mihin mielestäni olen tupakka tarvinnut ja hän aina esitti minulle sitten kysymyksen mitä tapahtuisi jos kuitenkin jättäisit tässä tilanteessa sen tupakan polttamatta jne jne. Ihan kiva ja ajatuksia ravitseva tapaaminen siis. Ensi torstaina uudestaan. Mitään päivämäärää en ole vielä lyönyt lukkoon. Mulla on vielä 7 askia savukkeita kaapissa, viimeistään sitten kun ne loppuvat, mieluiten ennen koska kuitenkin haluan olla vahvempi kuin tupakka. Olen tulossa Suomeen parin viikon päästä ihan pikavisiitille, tiedän jo nyt, että parit kuohuvat tulee rakkaan ystävän kanssa otettua monenkin eri juhlistettavan asian vuoksi, Aina ennen on savuttomuuteni juurikin kaatunut alkoholin vaikutuksen alaisena, siitä sitten on saanutkin hyvän tekosyyn jatkaa röökaamista jne jne... huoh vol 2. Ihanaa viikonloppua kaikille, käyn täällä kyllä päivittäin lukemassa teidän taivalta ja fiilistelemässä savutonta elämää 
Täällä saa apteekista nikotiinipusseja, mut jos pelkää jäävänsä tapaan kiinni vrt. nuuska, niin ehkä sit niksapurkka, imeskelytabletit tai laastarit turvallisempia.