tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys
Tushka
Oulu
Nyt ei naurata enää ei.
16. savuton päivä menossa. Alku meni kuin pilvessä ja rinta rottingilla. Olo oli varma ja mieli kirkas. Laastareiden loputtua (n.12vrk), siirryin satunnaiseen 2mg nikotiinipurkan käyttöön ja huomasin että tupakoinnin kaipuu alkoi hieman nostaa päätään, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan ja olevan osa nikotiinista irrottautumista.
Pari viimeistä päivää olen kuitenkin ollut poikkeuksellisen masentunut, ahdistunut ja yliherkkä ja minä joka en ole koskaan osannut itkeä, itkin eilen hervottomasti miltei koko illan. Taustalla on todellisia ongelmia pitkäaikaisen työttömyyden, tarkoituksettomuuden ja oman paikkansa löytymisen suhteen, mutta ne on jotenkin pysynyt hallinnassa tähän asti.
Mietinkin nyt onko tupakointi ollut merkittävä keino paeta ongelmiani, hukuttaa ne savuverhoon ja nyt sitten ne tulevat esille? Eilen kyllä oli lähellä etten lähtenyt ostamaan tupakkaa...olin niin hajalla, peloissani ja luulin sekoavani ja ajattelin että väliäkö sillä jos poltan jos mielenterveyteni nyt romahtaa, mutta jokin viimeinen selkeyden hiven kehoitti olemaan enää pakenematta ja ottamaan vastaan se mitä tulee.
Kävi mielessä myös että onhan tupakka myös eräänlainen masennuslääke, vaikkakin terveydelle vaarallinen. Se on kuitenkin pitänyt mua pystyssä ja ollut ainoa mielihyvänlähde silloin kun muuta ei ole ollut.
16. savuton päivä menossa. Alku meni kuin pilvessä ja rinta rottingilla. Olo oli varma ja mieli kirkas. Laastareiden loputtua (n.12vrk), siirryin satunnaiseen 2mg nikotiinipurkan käyttöön ja huomasin että tupakoinnin kaipuu alkoi hieman nostaa päätään, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan ja olevan osa nikotiinista irrottautumista.
Pari viimeistä päivää olen kuitenkin ollut poikkeuksellisen masentunut, ahdistunut ja yliherkkä ja minä joka en ole koskaan osannut itkeä, itkin eilen hervottomasti miltei koko illan. Taustalla on todellisia ongelmia pitkäaikaisen työttömyyden, tarkoituksettomuuden ja oman paikkansa löytymisen suhteen, mutta ne on jotenkin pysynyt hallinnassa tähän asti.
Mietinkin nyt onko tupakointi ollut merkittävä keino paeta ongelmiani, hukuttaa ne savuverhoon ja nyt sitten ne tulevat esille? Eilen kyllä oli lähellä etten lähtenyt ostamaan tupakkaa...olin niin hajalla, peloissani ja luulin sekoavani ja ajattelin että väliäkö sillä jos poltan jos mielenterveyteni nyt romahtaa, mutta jokin viimeinen selkeyden hiven kehoitti olemaan enää pakenematta ja ottamaan vastaan se mitä tulee.
Kävi mielessä myös että onhan tupakka myös eräänlainen masennuslääke, vaikkakin terveydelle vaarallinen. Se on kuitenkin pitänyt mua pystyssä ja ollut ainoa mielihyvänlähde silloin kun muuta ei ole ollut.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.
Viestejä yhteensä
Olet käyttänyt laastareita melko lyhyen ajan (12 vrk?). Itse käytin niitä 3 kk, aloittaen vahvimmilla ja sitten asteittain vaihtaen miedompiin. Koko tänä aikana, kun laastareita käytin, ei suurempaa tupakanhimoa esiintynyt, mutta nyt n. kuukauden ajan on tämä ollut yhtä taistelua :evil:
Joten suosittelen sinua vielä jatkamaan laastareilla vähintään pari kolme kuukautta, jotta pääset pahimman yli.
Minäkin kyllä suosittelisin sinua Tushka käyttämään hiukan pitempään noita laastareita. Aivan kuten Tears kertoi. Ja pikkuhiljaa niitä sitten vaihtamaan pienempään voimakkuuteen. Pikkuhiljaa nikotiinista eroon. Liian jyrkkää laskua ei kannata tehdä.
Ja ihan kuin Nyyttikin tuumasi, tupakka ei sitä olotilaa parantaisi kuin hetkeksi, vaikka se "masennuslääkeeltä" tuntuukin joskus niinkuin kerroit. Usko pois, tiedän tunteen... :roll:
Voimia ja tsemppiä sinulle!! Ja tietysti meille kaikille savuttomuuteen pyrkiville!!
Olen todennut saman kuin sinäkin, että tupakka on ollut minulle eräänlainen "mielialalääke", helppo tapa saada mielihyvää ja suojamuuri minun ja maailman välissä. Eli nyt täytyy hakea mielihyvä jostain muusta, nähdä vaivaa sen eteen. Ulkoilu on yksi hyvä keino, samoin uusien harrastusten opettelu, siis luovuus yleensäkin. Liikunnan avulla voi pitää painonsa myös kurissa, ruoka alkoi maistua minulle champixin jälkeen vähän liikaa. Maailma täytyy kohdata ilman tupakkaa ja se on uuden savuttoman identiteetin omaksumista, vähitellen ja harjoituksen kautta. Minullakin on ollut toisinaan ahdistusta, mutta kun oivalsin, että minulla ei ole "oikeasti" mitään hätää, vieroitusoireita ne vain ovat.
Ota vain rauhallisesti päivä kerrallaan savuttomana, sinussa ei ole mitään vikaa vaikka toisinaan hankalalta tuntuisikin. Lähde reippaalle kävelylle, se auttaa varmasti, samalla voit miettiä jonkin uuden harrastuksen aloittamista tai uuden asian tekemistä. :XD:
Tsemppiä, SINÄ voitat!!! :thumbup:
?????? Pelotella?????
Minä suosittelin ettei ainakaan polttaisi. Nikkiksillä ei kai tarvii pelotella, ne on varmaan kaikille tutut???
Vastaus: KYLLÄ!!
Tupakan lopetus oli mulle henkisesti todella raskas prosessi, koin jopa elämäni ensimmäisen oikean masennuksen sen jälkeen. Itkeskelin, nukuin loputtomasti, ryvin itsesäälissä ym. Pelkäsin aidosti ja oikeasti, että mä olen sillä lopettamisella mennyt tuhoamaan mun aurinkoisen persoonan.
Onneks olin väärässä
Nyt olen taas ihan sama minä, joka olin viime keväänä, mutta henkisesti paljon vahvempi. Mitään hyvää sanottavaa ei ole enää siitä tupakoivasta minästä, mutta eipä ole tarvetta energiaa tuhlata siihen katumiseenkaan, että poltin. Olen vain YLPEÄ lopettamisestani
Tsemppiä hurjasti tänne!!
Vaikka päällisin puolin olen iloinen ja ylpeä itsestäni, tulee välillä onneton olo.
Mulle tupakka on ollut enimmäkseen sosiaalinen tapa, kavereistani vain yksi on savuton (no nyt sitten minä ja mun mies!) ja tupakoinnin lopettamisen alkuvaiheessa omalla kohdallani en osaa sanoa onko helpompaa olla menemättä muiden mukana "tupakalle" vai jäädäkö yksin siksi aikaa kun muut rupattelevat iloisesti ulkona?
Kun niksat iskee ja muut lähtevät porukalla tupakalle ja minä jään yksin sisätiloihin, olo on vainoharhainen. Muut menevät puhumaan pahaa minusta ja laativat suuria salaliittoteorioita vain siksi että minä en polta. :shock:
Vaikka järjellä yritän itselleni koko ajan puhua, että tuo ei ole totta eikä mahdollista eikä edes järkevää ajattelua, vieroitusoireet saavat aikaan sen että järki sammuu.
Jos menen mukaan ulos, en kovin kauaa pysty vieressä haistelemaan ilman että fyysiset vieroitusoireet palaa.
Nyt tämän lopetukseni jälkeen tein päätöksen että pidän jonkinmoista etäisyyttä tupakoiviin ystäviini, mutta olen todella yksinäinen.
Yksi tupakoimaton ystävä, mutta ihan joka päivä en jaksa saman ihmisen ongelmia kuunnella...
Kun olen yksinäinen, se edesauttaa minulla masennuksen kehittymistä.
Kun alan masentumaan, minun on vaikea löytää itse ulospääsyä pimeydestä.
Näin minä toimin aikanaan ja nyt meillä on kaveripiirissä jo monta monta lopettanutta kun vaan vakuuttelin kaikille, että kyllä se lopetus kannattaa
Tsemppiä!!
Nyt jos vielä tämän toisen savuttoman viikon yrittäis ainakin välttää noita tupruttelijoita ja sitten tekis sellaisen näyttävän esiintulon: kuin raikas kesätuuli jostain tuolta kukkaniityltä!
Mutta nyt vielä tosiaan tämän viikon notkun täällä stumpin kulmilla aina kun tuo tytär antaa hetken vapaata (tessin määräämä kahvitauko kotiäideille jolloin luetaan kirjaa ja harjataan ponia ja unohdetaan kahvi kuppiin jäähtymään. en ole kaunistunut en, vaikka kahvini kylmänä juonkin, mutta jos sitten tän savuttomuuden myötä kaunistuis?)
Savuttomuus ihka oikeesti kaunistaakin. Ihosta tulee aivan eri näkönen, kun saa happea. Multa hävisi mustat silmän aluset ja muutoinkin iho sai väriä :-). Tosin nyt naama on kukkinut aika kauheesti, eikä se ole yhtään kaunista. Pahemmaksi tuntuu vaan menevän, mutta se ei johdu tupakoimattomuudesta, vaan ihan hormooneista. Ehkä ne näpytkin näkyisi paremmin jos vielä polttaisi, kun naama olisi harmaan valkoinen
Tiedän myös kokemuksesta kuinka vaikeea lopettaminen voi olla, varsinkin jos taustalla on valmiiksi vähän vähemmän vakaa pää, niinkuin itselläni. Minä ehdin polttaa 13 vuotta ja lopetin 15.1 ilman mitään korvaushoitoja. Täytyy tunnustaa että toista kertaa en siihen leikkiin kylmänä kalkkunana lähde :!:
Ensimmäinen viikko meni itsellänikin yllättävän helposti, mutta sitten alkoi tulla kaikenlaista ikävää; ahdistusta, huonomuistisuutta, masennusta, yksinäisyydentunnetta ym. Haukotutti ja huokailutti pari viikkoa jatkuvasti ja yhden viikon ajan oli aika voimakasta huimausta, joka sitten onneksi loppui.
Yöllä tuli heräiltyä ja illalla ei saanut unta. Heräsin usein öisin mitä ahdistavempiiin ajatuksiin ja meinasi tulla kunnon paniikki, mutta onneksi sain itseni rauhoitettua hengittämällä syvään ja keskittymällä vaan siihen hengittämiseen. Pelottavinta oli välillä kun unohti, että on lopettanut tupakoinnin ja luuli oikeasti olevansa tulossa hulluksi.
Nyttemmin on helpottanut ja paljon, vaikka en vieläkään tunne itseäni aivan "omaksi itsekseni". Muisti on kuitenkin parantunut, ahdistus vähentynyt ja muutenkin parempaan suuntaan ollaan menossa.
Minulla on ollut kaikenlaista harmia itseluottamuksen/tunnon kanssa ja aika masentunutkin sitä on välillä ollut (siis jo tupakoidessa). Tupakoinnin lopettaminen ilman mitään korvaushoitoja sai ilmeisesti aivokemian aika sekaisin, ja kaikki nuo ahdistavat asiat tuntui paljon entistä ahdistavemmilta. Mutta on varmasti ihan tervettä kohdata ne asiat face-to-face. Ja vaikka kaiken sen kärsimyksen keskellä ei aina muista olla ylpeä lopettamisestaan, niin jossain vaiheessa se kyllä palkitsee. Aivan mieletön juttu, en olisi ikinä uskonut että pystyn tähän.
En halua pelotella, mutta itselläni oli muutama kuukausi kyllä aikamoista vuoristorataa. Suosittelen vierottautumaan jonkun purkan tms. avulla jos on vaikeaa. Kuten sanoin, toista kertaa en lähtisi mielenterveyttäni ihan näin kovalle koetukselle laittamaan (nimim. kerran jos toisenkin ollut lähdössä vastaanotolle). Toinen asia mitä ehdottomasti suosittelen, on liikunta. Itse alussa kävin 4-5 kertaa viikossa lenkillä. Se kyllä rentouttaa ja rauhoittaa tosi hyvin ja saa mielenkin iloiseksi. Vaikutus on tosin lyhytaikainen.
Viimeiseksi vielä, että vaikka en pahemmin täällä kirjoittele, niin niinä pahimpina ahdistuksen hetkinä on ollut kiva lukea täältä muiden kärsimyksistä (mikäli niitä asiakirjoituksia tuolta seasta löytää
Tsemppiä!
Tsemppiä sulle!!! Pärjäät upeesti!!!!
Ja toisekseen, himskatin vuoristorataa tämä tosiaan on ja täällä sen oppii että kuuluu asiaan.
Hulluus tulee sitten joskus jos on tullakseen, ja hulluhan saa olla muttei tyhmä
Nyt vuosipäivää viettäessäni olen todella onnellinen savuttomuudestani. En mistään hinnasta vaihtaisi takaisin kärytteleväksi itsekseni. Kaupassa säälin ihmisiä, joiden on pakko polttaa ja ostaa tupakkaa.
Tupakointi ei ratkaise mitään ongelmia. Tupakan voittaminen myös kohottaa itsetuntoa ja tuo loppujen lopuksi hyvän mielen, uskokaa pois!
Sortuminen masentaisi, tupakka tuo vain tosi tosi pieneksi hetkeksi muka hyvän mielen, mutta kyse on vain sen itsensä synnyttämien viekkareiden lievityksestä.
Uskokaa, savuttomuus on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!
Aikaa myöten ne loivenee ja lievenee. Minulla viimeisenä vasta lähti haukottelu ja hengenahdistus. Ja siihen meni melkeen 4 kk. :evil:
Mutta positiiviset asiat pinoon: Röökistä säästyneillä rahoilla meen tänään kampaajalle ja ens viikolla kosmetologille. 8) 8)
Niinkuin allekirjoitukseen päivitin, ratkesin tämän ketjun aloitusviestin jälkeisenä päivänä ja pössyttelin toissapäivään saakka, samalla kuitenkin uutta motivaatiota hakien lähinnä ihmisten kokemuksista siitä miten tupakoinnin lopettaminen on positiivisesti vaikuttanut mielenterveyteen.
Vaikka ihan tieteellisesti on todettu tupakassa olevan masennuslääkkeen omaisia ominaisuuksia ja sitä kaikessa hiljaisuudessa tutkitaankin (ymmärrän miksi sitä ei haluta nostaa esiin), niin ihan hakemalla hain masennusta sairastavien tupakoinnin lopettaneiden positiivisia kokemuksia ja löysin. Sain sen käsityksen että aivot ajan kanssa palautuvat tilaan jossa olivat ennen tupakointia ja silloin dopamiinin eritys ei ole enää nikotiinista riippuvainen vaan sitä erittyy muistakin asioista, eli se mielihyvä jonka saamiseksi aiemmoin piti saada tupakka, irtoaa ihan normaali elämän asioista. Aikaahan sen tilan saavuttamiseen menee ja elämä voi tuntua melkoiselta matalalennolta mutta onneksi on tällaisia vertaistukiryhmiä niin kuin tämä stumppi.
Nyt lähden ostamaan pullon KYLMÄÄ olutta helteisen päivän virkistykseksi! Niin ja tosiaan, laastareilla taas mennään ja tällä kertaa niiden käyttö jatkuu niin kauan kuin on tarvis. Niistä on mulle ainakin selkeää apua.
Cheers! 8)
Löysit mistä?
Itsellä vuoristorataa viiden viikon jälkeen ja tällä hetkellä vituttaa ja kaduttaa että poltin. Tavallaan. Psyyke ei kestäisi näitä heilumisia ja tulee otettua bisseä monta kertaa viikossa olon helpottamiseksi. Ei hyvä.
Tuntuu välillä, että asiat mitä yrittää tehdä ei onnistu ja turhamaisuuden tunne alkaa oleen aika yleinen.
Tosiaan 7 vuoden ajan nuuska huulessa ja rööki huulessa sai aivot ilmeisesti pitämään nikotiinistä erittäin paljon.
Välistä tulee sellanen olo, että ei voi muutako hengittellä syvään...
Oikeastaan mielenkiinnolla odotan, että mitä tulemaan pitää. Kaikkeenhan sitä tottuu, paitsi jääpuikkoon jne jne.
edit: pahin päivä tähän mennässä, aiva maximaalinen hajotus päällänsä.
edit edit: lähen lenkille, jos ei auta niin tulee itku ja antaa itkun tulla.
Siitä onkin näköjään jo puolisen vuotta kun viimeksi tänne kirjoittelin. Noh, en ole tullut hulluksi (kai) eikä tupakkaa ei tee mieli enää yhtään ja siihen olen tosi tyytyväinen. Sellaista yksinäisyydentunnetta minulla on edelleen ja veikkaan tuon tupakan jättämisen vieläkin vähäsen sitä aiheuttavan. olihan se "paras kaveri" ihan pojanklopista asti. Pahimmasta on kuitenkin päästy jo yli ja vuoristorata on aika paljon tasoittunut.
Lopettaminen ei kaduta yhtään, ei kai sen ihan helppoa kuulu ollakaan. Meni niihin vieroitusoireisiin sitten viikko tai vuosi niin varmasti kaikki on vaivan arvoista.
Tsempit.
Mielialan vaihtelua on kovasti ollut täälläkin , alun euforian hälvettyä , alkoi tuossa puolen vuoden kohdalla mieli kovin mustumaan.
Taidanpa aloittaa samanlaisen lakkoilun :thumbup:
Monia tuttuja elementtejä löysin kirjotuksestasi, mutta tähän täytyy puuttua toteamalla, että on outoa suositella sellaista mitä ei ole itse kokeillut ja todennut toimimattomaksi/toimivaksi. [ironinen osuus]Minäkin voin suositella nikotiinikorvaustuotteita, olenhan lopettanut niiden avullla monta kertaa. [ironinen osuus/]
Liikuntaa välttelin ihan alussa (3vk)nikotiinia korvaavana hömpötyksenä, mutta kun sitten vihdoin annoin itselleni luvan liikkua liikkumisen itsensä vuoksi, niin siihen jäin koukkuun. Se o hyvä koukku, suosittelen.
Huomaatko minkä ajatuksen tuo lihavoimani lause pitää sisällään?
Liikunnasta hyvänä koukkuna voi moni olla Areksen linjoilla, omista kävelylenkeistäkin peräti nauttii.